Riki Sorsa menehtyi keuhkosyöpään kotonaan Helsingin Lauttasaaressa 10. toukokuuta 2016. Rikistä useita haastatteluja tehnyt toimittaja Raila Kinnunen kirjoittaa laulajan värikkäästä elämästä tänään julkaistavan Avun kansijutussa.

Riki oli villi, ei viihtynyt koulussa eikä pianotunneilla konservatoriossa, hän halusi laulaa rokkia. Koulun jälkeen hän kävi armeijan ja kauppaopiston, teki töitä isän firmassa sen verran, että saattoi harrastaa rokkia ja matkustaa maailmalla. Hän näki kaikki mahdolliset konsertit, kuunteli levyt, luki brittilehdet, katsoi elokuvat. Hänen musiikki- ja leffatietämyksensä olivat ainutlaatuista tasoa, ja mielipiteet varmoja.

Sairastuminen syöpään vuonna 2006 tarkoitti Riki Sorsalle täyttä pysähdystä. Riki oli viemässä äitiään lääkärintarkastukseen ja tuli ihmetelleeksi lääkärille kaulaansa kohonnutta pattia, joka osoittautui kurkkusyövän etäpesäkkeeksi.

- Minulle pahin hetki oli se, kun jouduin Meilahteen koviin hoitoihin valmisteltavaksi samalle osastolle, jossa isäni oli menehtynyt imusolmukesyöpään 1991. Olin äkkiä pieni ja poloinen, putosin itsesääliin ja itkukohtaukseen, josta minut veti tolpille vuoteen laidalle istahtanut viisas hoitaja. Hän puhutti ja puhui siinä pari tuntia.

Sillä kertaa Riki parani sairaudestaan, mutta laulajan ura katkesi. Hänelle tuli toinen tehtävä: idea käyttää omaa kohtaloa ja tunnettuutta ihmisten auttamiseen, tarve vaikuttaa.

Jo ensimmäisen sairastumisensa aikaan Riki ajatteli, että tapahtuneella on ehkä tarkoitus ja syynsä, hänelle annettu tehtävä: kun asettuu alttiiksi ja käyttöön, laittaa hyvän kiertämään ja yrittää auttaa, se palaa korkojen kanssa takaisin.

Kuusi vuotta sitten Riki Sorsa hehkui tyytyväisyyttä ja uskoi tulevaan.

– Olen kovin tyytyväinen. Jos elämä loppuu nyt, ajattelen että olen saanut kaiken ja älyttömän paljon enemmän kuin mitä osasin pikkupoikana edes kuvitella. Olen saanut tehdä rakastamaani työtä koko ikäni, harrastuksesta tuli työ. Mulla on ihana vaimo ja kaksi tervettä poikaa, siinä on tuhakertaista bonusta.

Lue lisää Riki Sorsasta, hänen elämästään ja urastaan Avusta 20/2016.