Apu

Riitta Väisänen Juontaja. 58 vuotta, Orimattila.

Riitta Väisänen Juontaja. 58 vuotta, Orimattila.

”Tyttäreltäni opin, millainen murkkuikä voi olla.”
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Synnyin Turussa, jossa ehdin oppia kävelemään. Myöhemmin sieltä jäi mukavia muistoja viettäessäni lomia mamman ja papan saaristomökillä. Suurimman osan elämääni olen asunut Lahdessa ja nyt jo 20 vuotta Orimattilassa.

Vanhempani opettivat, että kannattaa aina olla oma itsensä ja luonnollinen. Isältä perin karjalaisuuden, josta johtuu vilkas luonteeni ja puheleminen. Äidin puolelta sain pohjalaista luonnetta.

Yksi hyvä oppi tuli, kun sain maistella alkoholia. Ollessani teini-ikäinen isä tahtoi opettaa, että ottaa voi, mutta järki on pidettävä aina päässä. Sen olen pitänyt, sillä migreenin saan ilman viinaakin ja mokani olen tehnyt ihan selvin päin.

Miss Eurooppa -titteli vuonna 1976 toi julkisuutta ja töitä. Julkisuus opetti vastuuntuntoa. Pitää puhua ja käyttäytyä pitäen mielessä, että aina on mahdollisuus joutua lukemaan kaikki tekosensa lehdistä. Olen oppinut toimimaan niin, että tekemiseni sietävät päivänvalon.

Hevosiltakin opin vastuuntuntoa. Tallilla syntyy hoivaamisvietti, joka on meille eläimistä vastuuta kantaville luontaista. Jokainen eläin on erilainen, ja hevoset ovat monesti paljon viisaampia kuin minä. Jotkut ovat jopa liiankin viisaita.

Olen ajanut 400 ravistarttia ja oppinut kasvattajan ja valmentajan taitoja. Arvostan näitä taitoja henkisenä pääomana.

Nuoruuden poikaystäviltä opin joko positiivisuuden tai negatiivisuuden kautta. Kaikki kokemani on pitänyt kokea. On hyväksyttävä sekä ylä- että alamäet, sillä muutoin ei tajua elämän realiteetteja.

Lapseni isältä Eki Mäkkylältä olen oppinut, että suorapuheisuus on hyvä ominaisuus. Hän päättää nopeasti asioista. Itse jahkaan, että kun ei ole aikaa hoitaa, niin aika hoitaa. Olen tunneihminen ja elän intuitioni mukaan. Eki on niin realisti, että välillä tilanne on aika ristiriitainen.

Tyttäreni Vilhelmiina, 17, on opettanut minua olemaan äiti. Hän on myös näyttänyt, minkälainen murkkuikä voikaan olla. Onneksi hän on ollut pienestä asti hevostyttö ja kilpaillut monta vuotta esteratsastuksessa.

Kymppitonnin (1985–2005) 2 800 kisaa opettivat, miten hienoa oli juontaa ja samalla oppia tuntemaan tuhansia ihmisiä. Omistamaani formaattia toivon voivani jatkaa tämän kesän jälkeen radiossa.

Televisiotyössä suuri haaveeni on perustaa TPKK eli Tuulipukukansan kanava. Se näyttäisi vanhoja, hyviä ohjelmia.

Spedeltä (Pasanen) opin jämptiyttä. Hän piti huolta omistaan, läheisistään. Koomista oli, että Pertin suutahdettua hän leppyi jo ennen kuin toinen ehti reagoida.

Kun pääsin elokuvaan, opin seuratessani muita. Pikkupojat-filmiin sain ison roolin, useisiin Turhapuroihin pienempiä rooleja.

Kerran lomailimme hotellissa, jossa oli golfkenttä. Tällä tavoin alkoi sekä Speden että minun golfharrastus. Yksityisyydestään tarkkana Spede opetti, ettei kaikkia asioitaan saa puhua lehdille. Minä tulin julkisuuteen eri tavalla, ja minun on vaikea vetää rajaa, koska haluan olla kaikkia kohtaan ystävällinen.

teksti Hannu Koskela

Julkaistu: 17.8.2012