Apu

Riitta Uosukainen puolisonsa Topin sairaudesta: ”Meillä on Alzheimer yhtiökumppanina, eikä se mene pois – Haluan antaa lohtua ihmisille”

Riitta Uosukainen puolisonsa Topin sairaudesta: ”Meillä on Alzheimer yhtiökumppanina, eikä se mene pois – Haluan antaa lohtua ihmisille”
Riitta Uosukainen on miehensä Topin omaishoitaja. Hyvistä muistoista saa voimaa, sanoo valtioneuvos, joka kirjoitti kirjan pariskunnan matkasta intohimosta hoivasuhteeseen
Julkaistu: 31.10.2020

– Tuolla meidät Topin kanssa vihittiin 16. kesäkuuta 1968, sanoo Riitta Uosukainen, 78, ja katsoo vanhan hotellirakennuksen parvekkeelta Ruttopuiston yli kohti Helsingin vanhaa kirkkoa. 52 vuotta sitten häitä vietettiin kauniina kesäpäivänä. Nyt puissa hehkuvat syksyn ja ruskan värit.

Alttarilla sinetöitiin aikanaan suhde, joka on merkinnyt sielunkumppanuutta, rakkautta ja yhteistyötä.

– Tiesin ja tiedän, että kaikki asiat on mahdollista jakaa.

Nyt tuo vuoden 1968 nuori sulhanen odottaa Riittaa hotellihuoneessa muutamaa kerrosta alempana.

Sillä aikaa kun vaimo kertoo suomalaiselle medialle uudesta kirjastaan, on Topi käynyt kirjankustantajan järjestämän avustajan kanssa kävelyllä viereisessä puistossa ja nukkunut päiväunet.

Lounaan pariskunta on nauttinut yhdessä, kuten aina kotona Imatrallakin.

– Kaiken teimme yhdessä Topin kanssa, ja hän oli kyytimiehenä, kunnes sairaus esti sen, Riitta Uosukainen sanoo. Yhteiskuva vuodelta 2002.

Kirja tueksi kaikille, joita Alzheimer koskettaa

Riitta ei olisi voinut jättää Alzheimerin tautia sairastavaa puolisoaan yksin kotiin. Silloin hän olisi ollut koko ajan huolissaan.

– Topin sairaus särkee sydäntäni. Mutta ei auta kuin tahtoa, hän sanoo vakavana.

Riitta Uosukainen, 78, kirjoitti uuteen kirjaansa Yhdessä – Intohimosuhteesta hoivasuhteeseen (Tammi) nyt 80-vuotiaan Topin sairastumisesta ja sen etenemisestä kiertelemättä. Tästä he ovat Topin kanssa päättäneet yhdessä.

Tiivis teos on tarkoitettu tueksi kaikille, joita Alzheimer koskettaa. Se kun ei vaikuta vain sairastuneeseen, vaan hänen läheisensä ovat samassa liemessä.

Kirjassa Riitta kuvaa arkisia tapahtumia. Mies ei muista syöneensä ja kaipaa öisin lohturuokaa, mikä rikkoo puolison tavallisesti hyvän unirytmin.

Tavarat tahtovat hävitä, ja niiden pitää olla tarkasti omilla paikoillaan. Hän toistaa samat asiat monta kertaa päivässä.

Riitta huomaa äänensä aamulla kireäksi ja kärsimättömäksi. Kotoa lähtöä tehdessä mies saattaa laittaa jarrut pohjaan, mitä Riitta nimittää terrierimäisyydeksi.

"En voisi kuvitella, että mie hänet jättäisin. Aina löytyy joku tie eteenpäin. Minut on pantu tälle paikalle."

Sairaus voi osua kenen tahansa kohdalle

Riitalle on tuttua , että lääkärien vastaanotolla ja seuraelämässä puoliso pystyy peittämään sairauttaan. Se on tyypillistä Alzheimeria sairastaville. Häntä on omaisena kuitenkin aina uskottu.

Topin Alzheimer diagnosoitiin 19. huhtikuuta 2016, Riitta muistaa päivän tarkalleen.

– Jokin vakava sairaus voi osua kenen tahansa kohdalle. Meillä on nyt Alzheimer yhtiökumppanina, eikä se mene pois. Haluan antaa lohtua ihmisille. Ehkä se on turhan juhlallisesti sanottu, mutta totta se on.

Raskas hetki oli, kun Topin rakas, sininen katse yhtenä kevättalven päivänä 2019 Riitan puhuessa yleisölle ei enää ollut se kirkas ja tukeva, johon hän oli tottunut.

Topi rakastaa, siitä ei ole epäilystä

Yliopistoaikoinaan Riitta antoi Topille nimen miun ihmisein. Hän uskoo, että tuo ihminen on yhä puolison sisällä ja että hän tietää olevansa sairas.

Hän myös korostaa, että omat kokemukset Alzheimeria sairastavan omaisen hoitajana ovat lieviä verrattuina niihin, joita hän on kuullut. Esimerkiksi ärtymystä ja väkivaltaisuutta hän ei ole kohdannut.

– Topi rakastaa minua paljon. En epäile sitä hetkeäkään. En voisi kuvitella, että mie hänet jättäisin. Aina löytyy joku tie eteenpäin. Minua ei pelota. Se tulee mikä tulee. Minut on pantu tälle paikalle.

Riitta Uosukainen sanoo, että hänellä on ollut suunnaton ilo tehdä työtä eikä hän keksi pettymyksiä. – En taakseni vilkuile. Olen tehnyt parhaani, ja toivottavasti se riittää.

– Topi on ollut loistava kuuntelija ja kriitikko. Emme myöskään koskaan ole olleet mustasukkaisia toisistamme, mutta nyt Topi on mustasukkainen ajastani, vaikka siitä, jos puhun pitkään puhelimessa.

Usko on ollut Riitalle ja myös Topille tärkeä osa elämää, vaikka nyt heitä onkin tölvitty, kuten Riitta lausuu.

– Tiedän, että Topi rukoilee iltaisin. Myös minä rukoilen päivittäin. Välillä ihmettelen Taivaan isää, mikä konsti on, että näin on pitänyt käydä. Mutta murehtimalla en voi kynnen mustuaista parantaa tätä asiaa.

Ihmiset ja kirjat tärkeitä, tässä järjestyksessä

Riitta on jatkanut Topin sairauden aikana elämäänsä kuten ennenkin. Hän rakastaa ihmisiä ja kirjoja, tässä järjestyksessä. Keskustelut ystävien kanssa ovat tärkeitä. Sisällään hän on aina ollut kuitenkin yksinäinen, vaikkakin toimissaan sosiaalinen.

– En ole riippuvainen. Minulla on oma henkinen, sisäinen maailmani. Se aiheuttaa yksinäisyyden tunteen, mutta se ei ole negatiivinen, vaan rauhoittumisen tunne. Olen sisälläni hiljaa.

Välillä Riittaa ei huvittanut lukea, mikä oli outoa.

– Oma pääni oli niin täynnä ajatuksia, etten halunnut lukea toisten ajatuksia. Mutta se meni ohi, ja nyt olen lukenut kuten ennenkin. Se pitää vireänä.

Nyt on kesken Joel Haahtelan Hengittämisen taito. Se on kaunista kieltä, entiselle äidinkielenopettajalle ja suomen kielen rakastajalle tärkeä asia sekin.

Riitta Uosukainen kertoo, että päivät Alzheimerin tautia sairastavan Topi-puolison kanssa pyritään pitämään säännöllisinä. – Luemme lehtiä, kahvittelemme, syömme ja lepäämme. Eniten energiaa syövät toistot, joita on usein.

Madame kuvataan Jukka Rintalan jakussa

Riitta Uosukainen asettuu kuvattavaksi levollisena, vahvalla esiintyjän kokemuksella. Ystävä Jukka Rintalan suunnittelemassa jakussa hehkuu kulta, kuin ympäröivän luonnon sävyt juhlaviksi kohotettuina.

Hän on Madame. Lempinimen antoi hänelle eduskunnan pitkäaikainen pääsihteeri Seppo Tiitinen, ja se on hänelle mieluinen.

– Seppo on ääneen sanonut, että Riitta teki työnsä niin hyvin, ettei hänen tarvinnut korostaa naiseuttaan. Hän sanoi, että olin hänen paras puhemiehensä. Hän itse oli hyvä työtoveri, ja kyllä me teimmekin työtä vuorotta!

Pitäisikö puhemiestä muuten sukupuolineutraaliuden vuoksi alkaa kutsua puhehenkilöksi, kuten esimiehiä on alettu kutsua esihenkilöiksi?

– Ei missään tapauksessa! En muuttaisi itsenäistyneen Suomen perustuslakiin kirjoitettua nimitystä. Se ei ole sukupuolisidonnainen vaan historiallinen ilmiö, joka saa säilyä sellaisenaan. Sen muuttaminen olisi idioottimaista.

– En ole riippuvainen. Minulla on henkinen, sisäinen maailmani. Se aiheuttaa yksinäisyyden tunteen, mutta ei negatiivista, vaan rauhoittumista.

Syrjintää sukupuolen ja iän vuoksi

Politiikkaa valtioneuvos seuraa edelleen. Hänen oman puolueensa, kokoomuksen, johdossa ei ole vielä nähty naista.

Riitta Uosukainen muotoilee, ettei tunne nykyistä väkeä niin hyvin, että voisi arvioida puheenjohtajapotentiaalia. Sukupuolella ei ole merkitystä: on ilon aihe, että miehiä ja naisia on eri tehtävissä.

Sanna Marinin hallituksen hän katsoo kokonaisuutena selvinneen hyvin. Asiat ovat juuri nyt kovin vaikeita. Pääministerin esiintymiseen hän kaipaisi hivenen nöyryyttä tehtävän edessä.

Riitta sanoo, että häntä ehdittiin uran varrella yrittää syrjiä sukupuolen ja iän vuoksi.

– Katson torjuneeni yritykset. Meidän naisten pitää olla sellaisia, ettei meitä uskalleta häiritä.

"Meillä oli oikein hyviä vuosia. Näin korkeaan ikään ehtineenä rouvashenkilönä jouduin antamaan paljon."

Karanteeni nostatti kapinahengen

Viime kevään koronakaranteeni meinasi tehdä valtioneuvoksesta anarkistin.

– Suutuin julmetusti, kun sanottiin, että yli 70-vuotiaiden pitää eristäytyä. Olen aina ollut ylpeä iästäni. Nyt kuuntelin televisiosta mustiin sukkahousuihin pukeutuneiden naisten selostusta, jota tuli kuin suden kuraa.

Sitten lapsenlapsi, Riitan ja Topin ainoan lapsen Antin teini-ikäinen Sofia-tytär ilmoitti, että vaarilla on sairaus, jonka takia hän kuuluu riskiryhmään. Asenne kaipasi tarkistusta.

– Ei se suuttumus monta päivää kestänyt. Kauanks mie karjalaistyttö vihainen olen!

Riitta kirjoittaa myös, että anestesialääkärinä työskentelevä Antti-poika on hänen elämänsä ehein kohta. Hän iloitsee myös tämän perheestä. Myös lääkärinä työskentelevä Marlene-puoliso synnytti marraskuussa Alexander-pojan. Ristiäiset ehdittiin onneksi viettää kunnolla.

– Antti on aina tukeni ja turvani. Hän ei ole pettänyt missään kohtaa. Tuntuu myös turvalliselta, miten hän asennoituu isänsä sairauteen.

– Topi oli uskomaton puhemiehen puoliso, aina tukenani. Hän on antanut minulle voimaa.

Kirja on rakkaudentunnustus

Valtioneuvos Riitta Uosukaisen uutta kirjaa voi lukea rakkaudentunnustuksena ja kiitoksena yhteisestä matkasta. Sen aikana imatralaisesta äidinkielenopettajasta tuli kansanedustaja, Esko Ahon hallituksen opetusministeri ja kokoomuksen presidenttiehdokas.

Politiikan yhden lasikaton hän rikkoi, kun hänestä tuli ensimmäinen nainen eduskunnan puhemiehenä.

– Topi oli uskomaton puhemiehen puoliso, aina tukenani. Hän on antanut minulle voimaa. Avioliitossa pitää olla vahva itsetunto ja taito kunnioittaa toinen toistaan. Se meillä kyllä on.

Nykyisen eduskunnan saliin valtioneuvos toivoisi isoin kultakirjaimin kirjoitettavan: ”Kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa.”

Topi on aikanaan sanonut, että suhteen onni oli kaksi kotia. Imatralla sijaitsee talo, johon Topi suunnitteli pitkän tangosuoran keittiöstä olohuoneeseen. Riitan mukaan se on jäänyt valitettavan vähälle käytölle. Munkkiniemessä on edelleen Helsingin-koti.

Kahdessa kodissa asuen ei toiseen ehtinyt kyllästyä kiireisimpinä vuosinakaan.

– Mielestämme rakkaus edellyttää myös vapautta. Siksi olimme vapaita kuin taivaan linnut.

Miten arki sujui, kun kahden kodin elämä päättyi luovuttuasi eduskunnasta?

– Meillä oli oikein hyviä vuosia. Näin korkeaan ikään ehtineenä rouvashenkilönä jouduin antamaan paljon

rukkasia, kun koko ajan kysyttiin puhumaan ja esiintymään. Kaiken teimme yhdessä Topin kanssa, ja hän oli kyytimiehenä, kunnes sairaus esti sen.

Riitta kertoo, että Topi on myös ollut erittäin rakastettu ihminen, jolle on kerrottu asioita luottamuksellisesti.

– Hän on ollut aina luottamuksen arvoinen.

– Avioliitossa pitää olla vahva itsetunto ja taito kunnioittaa toinen toistaan. Se meillä kyllä on.

Elämä kuin iloleikki

Elämä Topin kanssa oli vuosia kuin iloleikki, Riitta kuvaa kirjassa. Parin intohimosta hän kirjoitti 1996 ilmestyneessä kirjassaan Liehuva liekinvarsi ja hämmästyi aiheen saamaa huomiota.

– Ei ollut tarkoitus mitenkään korostaa intohimoa, vaan kertoa, millaista elämä siinä kohdassa oli. Rakkaus oli kertomuksen väärti. Hyvään elämään kuuluu rakkaus ja hellyys. Muutos on aika suuri, kun täytyy kääntyä toiseen asentoon.

Riitta korostaa, että elämä ei ole tänäänkään pelkästään kielteistä. Päivät rytmittyvät yhteisesti: aamupala, lounas, lehtien lukemista, keskustelua. Topi hakee postin ja vie roskat. Hän pukeutuu ja peseytyy itse. Muistisairaan elämässä ne ovat toimintakyvyn merkkejä.

– En ole vankina omaishoitajana. Uskoisin, että olen ottanut asian realistisesti. En sano, että se olisi helppoa.

Voimaa antavat muistot. Riitta huomaa sen siitä, että hän muistelee usein. Muistot saavat nauramaan ja hyvälle tuulelle

– Kun olen elänyt hyvän elämän, täytyy muistojenkin olla hyviä.

Riitta muistuttaa, että Alzheimerin kanssa sanonta päivä kerrallaan ei ole klisee, vaan totuus.

– Minulla on vain yksi elämä. Sitä on turha pilata suunnittelulla ja moninkertaistaa murhetta. On tietenkin surullista, että miestä, joka on ollut kaikessa mahdottoman nopea ja osaava, ei enää ole.

"Ei vanheneminen ole mikään hilipatihippan! Elämästä pitää kuitenkin tehdä parasta mahdollista."

Ilmalento eduskunnassa

Kun Riitta Uosukainen nousee tuolista ja lähtee liikkeelle, hän tarttuu kävelykeppiin ja ottaa tukea ovenpielistä ja kaiteista. Hän kertoo saaneensa elää täysin terveenä 75-vuotiaaksi asti. Hän ajatteli, että voi nyt keskittyä hoitamaan Topia.

Kaksi vuotta sitten hän oli eduskunnassa tulossa nuorten parlamentissa ja kaatui kaiteettomissa rappusissa.

– Lensin ilmaspagaatin. Eikä minulla ollut edes korkkareita jalassa! Luut pysyivät ehjinä, mutta nivunen oireilee yhä. Se ei ole kipeä, mutta vaikeuttaa liikkumista.

Muistutus korkokengistä johtuu siitä, että huoliteltuna pukeutujana tunnettu Riitta käytti työpaikallaan 20 vuotta aina vain sellaisia.

– Nyt säilytän kauneimpia korkokenkiäni kotona suuressa jäämaljassa.

Hän myöntää, että ottaa päähän, kun ei ole fyysisesti täydessä iskussa. Eikä vanheneminen ylipäätänsä ole ihanaa.

– Ei vanheneminen ole mikään hilipatihippan! Elämästä pitää kuitenkin tehdä parasta mahdollista, Riitta Uosukainen sanoo.

Kohta lähtee kyyti, joka vie Riitan ja Topin takaisin kotiin Imatralle. Riitta kertoo hymyillen, että hotelliaamua piristi tuttu tervehdys.

– Ihastuttava nuori nainen puhutteli minua Madameksi! Hän lienee siis hengissä. Saan vielä hyvin päälle sen vireen ja työtavan. Kunnianhimoa ja itsetuntoa on ollut. Periksi ei anneta. ●

Riitta Uosukainen

  • Syntyi: 18. 6. 1942 Jääskessä, luovutetussa Karjalassa.
  • Asuu: Imatralla.
  • Ura: Kansanedustaja (kok.) 1983–2003, opetusministeri 1991–1994, eduskunnan puhemies 1994–2003, valtioneuvoksen arvonimi 2004.
  • Koulutukseltaan filosofian lisensiaatti, työskenteli ennen poliitikon uraansa äidinkielenopet­tajana.
  • Perhe: puoliso Toivo Uosukainen, poika Antti, kaksi lastenlasta.
  • Ajankohtaista: kirja Yhdessä – Intohimosuhteesta hoivasuhteeseen ilmestyi lokakuussa (Tammi).

Päivitetty 31.10. – Ilmestynyt 17.10.2020

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »