Apu

Riitta Uosukainen: "Topin Alzheimer särkee sydäntäni – mutta aina löytyy joku tie eteenpäin"

Riitta Uosukainen: "Topin Alzheimer särkee sydäntäni – mutta aina löytyy joku tie eteenpäin"
Riitta Uosukainen on miehensä Topin omaishoitaja. – Minua ei pelota. Se tulee mikä tulee, sanoo valtioneuvos, joka kirjoitti kirjan pariskunnan matkasta intohimosta hoivasuhteeseen.

– Tuolla meidät Topin kanssa vihittiin 16. kesäkuuta 1968, sanoo Riitta Uosukainen, 78, ja katsoo vanhan hotellirakennuksen parvekkeelta Ruttopuiston yli kohti Helsingin vanhaa kirkkoa. 52 vuotta sitten häitä vietettiin kauniina kesäpäivänä. Nyt puissa hehkuvat syksyn ja ruskan värit.

Alttarilla sinetöitiin aikanaan suhde, joka on merkinnyt sielunkumppanuutta, rakkautta ja yhteistyötä.

– Tiesin ja tiedän, että kaikki asiat on mahdollista jakaa.

Yhteiskuva vuodelta 2002.

Nyt tuo vuoden 1968 nuori sulhanen odottaa Riittaa hotellihuoneessa muutamaa kerrosta alempana.

Sillä aikaa kun vaimo kertoo suomalaiselle medialle uudesta kirjastaan, on Topi käynyt kirjankustantajan järjestämän avustajan kanssa kävelyllä viereisessä puistossa ja nukkunut päiväunet.

Lounaan pariskunta on nauttinut yhdessä, kuten aina kotona Imatrallakin.

Alzheimer koskettaa myös läheisiä

Riitta ei olisi voinut jättää Alzheimerin tautia sairastavaa puolisoaan yksin kotiin. Silloin hän olisi ollut koko ajan huolissaan.

– Topin sairaus särkee sydäntäni. Mutta ei auta kuin tahtoa, hän sanoo vakavana.

Riitta Uosukainen kirjoitti uuteen kirjaansa Yhdessä – Intohimosuhteesta hoivasuhteeseen (Tammi) nyt 80-vuotiaan Topin sairastumisesta ja sen etenemisestä kiertelemättä. Tästä he ovat Topin kanssa päättäneet yhdessä.

Mies ei muista syöneensä ja kaipaa öisin lohturuokaa, mikä rikkoo puolison tavallisesti hyvän unirytmin. Tavarat tahtovat hävitä, ja niiden pitää olla tarkasti omilla paikoillaan. Hän toistaa samat asiat monta kertaa päivässä.
Topin oireiden kuvailua kirjassa

Tiivis teos on tarkoitettu tueksi kaikille, joita Alzheimer koskettaa. Se kun ei vaikuta vain sairastuneeseen, vaan hänen läheisensä ovat samassa liemessä.

Kirjassa Riitta kuvaa arkisia tapahtumia. Mies ei muista syöneensä ja kaipaa öisin lohturuokaa, mikä rikkoo puolison tavallisesti hyvän unirytmin. Tavarat tahtovat hävitä, ja niiden pitää olla tarkasti omilla paikoillaan. Hän toistaa samat asiat monta kertaa päivässä. Riitta huomaa äänensä aamulla kireäksi ja kärsimättömäksi. Kotoa lähtöä tehdessä mies saattaa laittaa jarrut pohjaan, mitä Riitta nimittää terrierimäisyydeksi.

Alzheimer-potilaat pystyvät myös peittämään sairauttaan

Riitalle on tuttua myös, että lääkärien vastaanotolla ja seuraelämässä puoliso pystyy peittämään sairauttaan. Se on tyypillistä Alzheimeria sairastaville. Häntä on omaisena kuitenkin aina uskottu.

Topin Alzheimer diagnosoitiin 19. huhtikuuta 2016, Riitta muistaa päivän tarkalleen.

– Jokin vakava sairaus voi osua kenen tahansa kohdalle. Meillä on nyt Alzheimer yhtiökumppanina, eikä se mene pois. Haluan antaa lohtua ihmisille. Ehkä se on turhan juhlallisesti sanottu, mutta totta se on.

Raskas hetki oli, kun Topin rakas, sininen katse yhtenä kevättalven päivänä 2019 Riitan puhuessa yleisölle ei enää ollut se kirkas ja tukeva, johon hän oli tottunut.

"Topi rakastaa minua paljon, en epäile sitä hetkeäkään"

Yliopistoaikoinaan Riitta antoi Topille nimen miun ihmisein. Hän uskoo, että tuo ihminen on yhä puolison sisällä ja että hän tietää olevansa sairas. Hän myös korostaa, että omat kokemukset Alzheimeria sairastavan omaisen hoitajana ovat lieviä verrattuina niihin, joita hän on kuullut. Esimerkiksi ärtymystä ja väkivaltaisuutta hän ei ole kohdannut.

"En voisi kuvitella, että mie hänet jättäisin. Aina löytyy joku tie eteenpäin. Minua ei pelota. Se tulee mikä tulee."

– Topi rakastaa minua paljon. En epäile sitä hetkeäkään. En voisi kuvitella, että mie hänet jättäisin. Aina löytyy joku tie eteenpäin. Minua ei pelota. Se tulee mikä tulee. Minut on pantu tälle paikalle.

Julkaistu: 15.10.2020
Kommentoi »