Image

Riikka Suomisen kolumni: Lesoilijat kaikkien puolesta

Riikka Suomisen kolumni: Lesoilijat kaikkien puolesta
Siinä vaiheessa, kun lehmä pitää mainita erikseen maidon yhteydessä ja bensa autoilun, ollaan ilmastonsuojelussa voiton puolella, kirjoittaa Riikka Suominen.
Julkaistu: 31.3.2021
Olen opastanut lukuisia tuttuja, miten junamatkailla lasten kanssa. Kysymyksiä on paljon, vaikkei perhe­reili ole mitään Atlantin yli soutamista. Epäilen epäilysten johtuvan lentonormista.
On ”normaalia” lentää lomalle, eikä siksi ihmetellä, miten lapsi jaksaa tunteja ahtaasti turvavöissä, sattuvatko nousut ja laskut pieniin korviin tai miten selvitä eväistä, kun turvatarkastuksen megajonojen läpi ei saa viedä edes vesipulloa. Lentomatkailuun ei tarvitse erillistä opaskirjaa.
Ensin lentäminen oli luksusta, istuttiin laiskanlinnoissa ja sorjasääriset lentoemot tarjoilivat porsliinilautasilta. Mainokset ruokkivat yhä tätä mielikuvaa. Niiden lisäksi lentonormia ylläpitävät hintakilpailu, verotus, organisaatioiden matkustusäännöt ja jopa koulutuspolitiikka, joka palkitsee tutkijoiden käynneistä ulkomailla. Lentäminen on tehty niin helpoksi ja normaaliksi, että sen päästöt kasvoivat ennen koronaa nopeasti.
Moni muukin normi on luotu fossiilisten aikaan. Siksi on ruokaa ja kasvisruokaa, sähköä ja ekosähköä. Siinä vaiheessa, kun lehmä pitää mainita erikseen maidon yhteydessä ja bensa autoilun, ollaan ilmastonsuojelussa voiton puolella.
"On ajan kysymys, koska alamme tuomita ilmastopäästöt samalla tavalla kuin tuomitsemme orjuuden, lasten kurituksen ja apartheidin."
On myös hyviä normeja, kuten jätteen lajittelu. Erillinen keräyspaperikassi eteisen nurkassa on melkein kansalaisvelvollisuus.
Neuvottelemme jatkuvasti siitä, mikä on tavallista tai haluttavaa. Ennen kadulta roskia poimivat vain kajahtaneet. Sitten Roska päivässä -liike ja plogging loivat siihen sosiaalisesti hyväksytyn konseptin. Vaikka ylenkatsotaan siivousta vieläkin.
Sukupuolentutkija Fanny Ambjörnsson on huomauttanut, että ihannoimme uuden tuottamista, emme vanhan järjestyksen palauttamista ”Jos omien sotkujen siivoamista arvostettaisiin, seisoisimme tuskin ilmastokatastrofin edessä”, Ambjörnsson on sanonut Ny Tid -lehden haastattelussa.
On ajan kysymys, koska alamme tuomita ilmastopäästöt samalla tavalla kuin tuomitsemme orjuuden, lasten kurituksen ja apartheidin.
Vertaus tulee ruotsalaislehti Dagens Nyheterin kulttuuripäälliköltä Björn Wimanilta. Hänen mukaansa sellaiseen matkailujournalismiin, jossa neuvotaan käymään Malediiveilla ennen kuin ne uppoavat, suhtaudutaan pian samoin kun n-sanaan nyt.
”20 vuoden kuluttua on yhtä mahdoton ajaa ruotsalaisen kaupungin keskustassa polttomoottoriautolla kuin nyt on polttaa sisällä”, on Wiman sanonut.
"Talvipyöräilijän työmatkan päästöt laskevat muutamalla sadalla grammalla, mutta näkymällä liikenteessä hän muokkaa käsitystä siitä, mikä on mahdollista."
Enemmistö suomalaisista arvioi, että yksittäisen ihmisen teoilla on merkitystä ilmastolle. Olen samaa mieltä. Mutta merkitys ei synny kainosta kauramaidon valinnasta vaan normien muuttamisesta.
Talvipyöräilijän työmatkan päästöt laskevat muutamalla sadalla grammalla, mutta näkymällä liikenteessä hän muokkaa käsitystä siitä, mikä on mahdollista. Maata pitkin tehty matka on kiva, ratkaisevaa on pitää siitä jumalatonta haloota somessa. Samoin pitää häpeilemättä lesoilla autosta luopumisella, maalämmöllä ja vaatelakolla. Takavuosina hörötettiin, ettei vegaania tarvitse tunnistaa mistään, hän kyllä kertoo sen itse. Ja niinpä elintarviketeollisuus on ennennäkemättömän nopeasti kääntynyt kasvistuotteisiin.
Yhdysvalloissa on tutkittu, että yhden asentama aurinkopaneeli tartuttaa paneelivillityksen naapurustoon.
Ilmastorehentely vaikuttaa siihen suureen joukkoon, joka sanoo olevansa valmis vähentämään päästöjään mutta epäilee, onko naapuri. Esimerkiksi EVAn tutkimuksessa vuonna 2019 enemmistö oli valmis ilmastotekoihin, jos saisi varmuuden, että muutkin tekevät.
Yksilön teot eivät koske vain kuluttamista. Ne voivat olla vapaaehtoistyötä, mielenosoittamista, sijoittamista, ehdokkaaksi asettautumista tai julkista keskustelua ilmastosta. Aiheesta muistuttaa tuore YK:n ympäristöohjelman raportti, joka käsittelee kuilua Pariisin sopimuksen ja tehtyjen päästövähennysten välillä. (Suomikaan ei ole tehnyt, mitä Parisiissa lupasi.) Otsikko on, että yksilön teot ja rakenteelliset muutokset ovat saman kolikon kaksi puolta. Mitä enemmän muutos näkyy, sitä nopeammin asioita tapahtuu.
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.
Kommentoi »