Apu

Riidat ja menestyksen paineet olivat murtaa Samu Haberin: "Pelkäsin vähän käydä keikoillakin"


Samu Haber on johtanut Sunrise Avenuen yhdeksi Suomen kansain­välisesti tunnetuimmista bändeistä. Se on vaatinut veronsa.
Kuvat Milka Alanen

Nyt mä kuolen, nyt mä kuolen, nyt mä kuolen...

Ajatus hakkaa Samu Haberin päässä, rintaa puristaa, pyörryttää eikä henki kulje. Hän rojahtaa maahan ja pyytää manageriaan lukuisia kertoja soittamaan ambulanssin.

On vuosi 2007 eikä säveltäjä ja laulaja Haber kuole, vaan on saanut elämänsä ensimmäisen paniikkikohtauksen itävaltalaisen hotellin aulassa.

– Olen edelleen tosi herkkä, mutta onneksi en ole kokenut enää vastaavaa, Samu miettii.

Kaikki oli saanut alkunsa, kun Sunrise Avenuen nokkamies Samu ja bändin kitaristi Janne Kärkkäinen ajautuivat riitoihin. Alla oli jättimenestykseen noussut ensimmäinen levy On the Way to Wonderland, joka ilmestyi vuonna 2006. Yhtäkkiä Suomessa hyljeksittyä yhtyettä vietiin vimmalla ympäri Eurooppaa.

– Meillä oli viimeinen palaveri Suomessa, jossa itkin ja pyysin armoa. Emme saaneet näkemyksiämme kohtaamaan ja lensin Itävaltaan promorundille. En ollut saanut nukuttua, koska olin pyytänyt lontoolaista manageriamme erottamaan Jannen. Laitoin puhelimen kiinni, etten näkisi mitään viestejä.

Wieniläisen hotellin aulassa Samua odotti perinteisesti fanilauma.

– Näin heidät, kun saavuin aamuhaastattelusta ja flippasin ihan totaalisesti. Romahdin lattialle ja tuli hirveä olo.

Illan jokiristeily ja muut buukkaukset ympäri Eurooppaa peruttiin kahden viikon ajalta.

– Minulla oli todella syyllinen olo ja tiesin, että nyt bändi ottaa iskun. En tietenkään voinut ottaa heti uutta kitaristia Jannen tilalle. Bändin sisällä alkoi vain olla niin huono kemia, että tuli leiriytymistä, jonka keskellä ristitulessa olin minä.

Nyt hän sanoo, että jokaisella matkalla joutuu tekemään kovia ja vaikeita ratkaisuja.

– Olin noihin aikoihin turhan herkkä ja liian sisällä ahdistuksissa. Jos siinä kohtaa olisin pitänyt puolen vuoden tai vuoden tauon, asia olisi varmasti korjaantunut ja siitä olisi voitu keskustella. Mutta meno oli niin kova, olimme 200 päivää vuodesta ulkomailla. Ei ollut energiaa eikä ymmärrystä siihen, miten tämä korjataan – tai aikaa olla heikko ja avoin tunteidensa kanssa. Oli pakko olla niin kova kuin pystyy.

"En tiennyt, miten menestys toistetaan"

Ensin Sunrise Avenue ei ollut kelvannut kenellekään, sitten vienti kasvoi räjähdysmäisesti.

– Kaikki oli uutta. Lähdimme niin pian keikkailemaan ympäri Eurooppaa, että jouduin kasvamaan paljon lyhyessä ajassa kansainväliseksi artistiksi nobodysta, jota potkitaan päähän. Sitten taivaat aukenivat. Se oli upeaa, mutta siinä oli paljon sulattelemista. Meni monta vuotta, että uskoin omien jalkojeni kantavan.

Jättimenestyneeltä albumilta nousi listojen kärkeen Fairytale Gone Bad, joka oli esimerkiksi vuosina 2000–2009 Saksassa eniten radiosoittoa saanut kappale. Se aiheutti ongelmia, kun oli aika tehdä uusi levy.

– En tiennyt, miten menestys toistetaan. Olin 30-vuotias ja tehnyt biisejä ensimmäistä levyä varten koko elämäni ajan. Nyt aikaa oli vain vuosi ja koin todella kovaa syyllisyyttä Jannesta, pelkäsin vähän käydä keikoillakin. Sain faneilta ikäviä kirjeitä ja inhottavia viestejä Facebookin kautta. Niissä muistutettiin, että tämä ei ole vain minun bändini ja että tuhoan unelmia.

Siinä kohtaa Samun teki mieli heittää kokonaan hanskat tiskiin.

– Mielessä kävi, että antaisi vain olla. Että tätä tunnetta en halua elää.

"Olemme nykyään Jannen kanssa todella hyviä ystäviä"

Ikävät tunteet kestivät vuosikausia, sillä Janne ja yhtye ajautuivat pitkään oikeustaisteluun.

– Siihen meni rahaa satojatuhansia euroja, ja yleistunnelma oli surullinen sekä ahdistava. Olimme kaikki samassa painekattilassa. Silti emme kuitenkaan olleet vielä niin hyviä ystäviä ympärillä olleiden ihmisten kanssa, että kukaan olisi osannut auttaa tai lohduttaa. Minä esitin liiderikukkoa, joten kukaan ei uskaltanut sanoa, että istu alas niin jutellaan. Hyvinhän se lopulta meni, mutta kävimme kaikki aika rajoilla. Terapian aika oli vasta myöhemmin.

Vielä vuosia Jannen erottamisenkin jälkeen Samu myöntää tehneensä päätöksiä elämässään liian tunteellisena.

– Olen ollut heikko ja keskeneräinen johtaja. Onneksi tarinalla on onnellinen loppu, oikeusjuttu saatiin sovittua ja olemme nykyään Jannen kanssa todella hyviä ystäviä. Käymme kahdestaan veneilemässä ja lätkämatseissa.

Samu Haberin koko haastattelu julkaistiin Avussa 43/2019. Kuvauspaikka Hotelli Marski.

Julkaistu: 25.10.2019