Apu

Riesa – Juha Hurmeen essee: "Hyvää tarkoittavat idiootit kehottivat välttämään maskia ja tapaamaan tuttuja"

Riesa – Juha Hurmeen essee: "Hyvää tarkoittavat idiootit kehottivat välttämään maskia ja tapaamaan tuttuja"
Juha Hurme ohitti ensimmäiset pandemiauutiset olankohautuksella kuten moni muukin. Sitten niskaan putosi poikkeusaika ja Suomi joutui samaan kurimukseen kuin koko maailma. Uudenvuoden 2020–2021 esseessään Hurme kertoo ennenkokemattomasta kriisivuodestaan.
Julkaistu: 26.3.2021
Alkuperäinen julkaisu Apu 55/2020
Minulla on aika ajoin hilsettä.
Vuonna 2015 satuin lukemaan artikkelin, jossa alan asiantuntija neuvoi käyttämään hilseongelmaan glyserolia sisältävää desinfektiokäsihuuhdetta. Hiuspesun jälkeen huuhdetta pitää hieroa hiuspohjaan ja huuhdella sitten vedellä pois. Lähikaupassa ei ollut käsidesiä.
Pyöräilin Tampereen Lielahden Prismaan ostoksille. Myyjä neuvoi minulle hyllyn, jossa oli kaksi pulloa. Ostin niistä toisen. Hilse lähti heti.

Apinalaatikko-podcastissa Juha Hurme: Baareja tarvitaan nyt taidetta enemmän

Finlandia-palkittu kirjailija, teatterimies Juha Hurme sanoo, että jos taide-esitykset ja baarien auki pitäminen laitetaan vastakkain, hän on kapakoiden puolella. Ravintolat nimittäin poistavat yksinäisyyttä.
Apinalaatikko avaa artikkelien taustat. Kuuntele Apinalaatikko-podcastia Spotifyssa.
Vuonna 2017 löysin retkeillessäni Hailuodossa dyyneille ajautuneen hylkeenraadon. Parin päivän päästä löydöstä nivusistani lähti liikkeelle ruusutyyppinen ihottuma. Voide ei auttanut. Kun kuume nousi neljäänkymppiin, menin Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan. Siellä minut pantiin teholle, tiputukseen ja eristykseen. Sain suoneen antibiootticocktailin, joka puraisi vaivaan.
Diagnoosi: jänisrutto. Lääkäri kertoi, että se on zoonoosi, villieläimestä tai sellaisen raadosta ihmiseen esimerkiksi hyttysen välityksellä tarttuva bakteeri- tai virusperäinen tauti. Jänisruton aiheuttaa bakteeri. Suurin osa ihmisten tartuntataudeista on zoonoottisia, eli eläinkunnan terveisiä ihmiskunnalle.
Vuoden 2018 elokuussa olin vaellusteatterikomennuksella Yliperän suurtunturialueella Käsivarren jylhässä Lapissa, kun kotoa ilmoitettiin, että puolivuotias lapseni oli kovassa kuumeessa ja Taysissa teholla. Hölkkäsin 50 kilometriä rinkka selässä, yövyin Kilpisjärven hotellissa, matkasin bussilla Rovaniemelle ja edelleen junalla Tampereelle.
Kiinnitin bussissa huomiota kiinalaisturisteihin, joilla oli hengityssuojat. Luulin, että turistit olivat tottuneet niiden käyttöön kotimaassaan suojellakseen itseään ilmansaasteilta. Ajattelin, että heille pitäisi neuvoa, ettei Suomessa, etenkään Lapissa, tuollaisia tarvita. En tajunnut, että he suojelivatkin minua.
Pikkupoika parani Taysissa jo kovaa kyytiä, kun pääsin viimein perille. Hänen sairautensa oli tunnistamaton virusperäinen infektio. Parin päivän päästä se oli kukistettu, poika pääsi kotiin ja isä palasi Haltille ekoteatteriin.
Virusperäinen? Palautin mieleeni, mitä tiesin viruksista, ja opiskelin vähän lisää.
Ymmärsin Borgesin tuella, ettei ollut mitään syytä ryhtyä yhden piskuisen näytelmän lykkäyksen vuoksi parkumaan.
Virus on itsestään kopioita luova elämän ja elottoman rajalla työskentelevä informaatiorippunen, jonka missiona on tunkeutua soluihin ja muuttaa niiden aineenvaihduntalinjasto tuottamaan tunkeutujan kaksoisolioita. Virus ei ole pelkkä harmi, vaan välttämätön biologinen minijärjestelmä, jolla on merkittävä rooli elämän synnyssä ja sen kehityksessä, evoluutiossa.
Viruksen kannalta ihminen on iso maali: kahdeksan miljardin suurikokoisen, tasalämpöisen yksilön kaikkialle levittäytynyt populaatio.
Tein kuuden näyttelijän kanssa reilun kuukauden iltamakiertueen loka–marraskuussa 2019 seurantaloille Lappiin, Kainuuseen ja Uudenmaan syrjäkyliin. Aiheenamme oli luonto ja evoluutio otsikolla Elämän ihmeellisyys. Ensin tunti tiedeviestintää sketsien muodossa ja väliajan jälkeen tanssit. Ryhmämme mutatoitui orkesteriksi, joka soitti eläin-, kasvi- ja loisaiheista tanssimusaa. Se oli hikistä touhua tungoksessa. Ilta toisensa jälkeen meillä oli paremmat bileet kuin Sedu Koskisella.
Yhdessä sketsissä kysyttiin, mikä on maailman likaisin asia? Vastasimme asiantuntijaa siteeraten: ”Suurin osa maailman likaisuudesta syntyy ja leviää ihmiskäden kosketuksesta. Eniten maailmassa puhdistamista tarvitsevat kädet. Siksi paras vastaus kysymykseen, mikä on maailman likaisin asia, on käsi.”
Samaan aikaan wuhanilaisella eläintorilla alkoi tapahtua. Havaittiin uusi keuhkokuumetta aiheuttava koronavirus. Myöhemmin huomattiin sen tarttuvan ihmisestä toiseen.
Parissa kuukaudessa selvisi, että Wuhan ja Tyrnävä (tai Kittilä tai Hausjärvi tai mikä vain iltamapaikkakunnistamme) sijaitsevat nykymaailmassa vierekkäin.
Lumettoman tammikuun aikana kuulin pieniä uutisia Wuhanin viruksesta, mutta en juuri korvaa lotkauttanut. Ihmiskunta oli selvinnyt mallikkaasti edellisistä korona­viruksista, sarsseista ja mersseistä. Eiköhän tästäkin.
Tammikuun lopulla poikkesin Työväen Näyttämöpäivillä Mikkelissä harjoituttamassa ekonäytelmän Rehuvirtanen esityskuntoon. Katsomot olivat täynnä, kuten Mikkelissä on tapana. Kukaan ei puhunut koronaviruksesta, en minäkään. Puhuimme teatterista. Plussan puolella oli vetisessä Mikkelissäkin. Kumisaappaat ja eräilyyn tarkoitettu kevyt kuoritakki, jonka alla puolipaksu villapaita, olivat viime talven järkevin asukokonaisuus.
Syd Barrett -näytelmän harjoitukset käynnistyivät Teatteri Telakalla Tampereella helmikuussa. Samoin käynnistyi koronatiedostamisen jyrkkä kasvu. Virus esiintyi kahdella nimellä, jotka kantoivat erilaista informaatiosisältöä. Treenien tauoilla oli otettava selvää, mistä oli kysymys.
Virus ristittiin ensin nimellä 2019-nCoV, eli vuoden 2019 uusi koronavirus. Koronavirukset ovat eläimille, ihmiset mukaan lukien, tauteja aiheuttavien RNA-virusten ryhmä. Koronaksi ryhmää kutsutaan, koska hyvällä mielikuvituksella ja tähtitieteen peruskurssilla varustettu hahmottaa niiden mikroskooppikuvan muistuttavan johtotähtemme Auringon ulompaa kaasukehää eli koronaa.
Kymmenistä koronaviruksista kolme on aiheuttanut ihmiselle vakavan epidemian: SARS-CoV vuonna 2003, MERS-CoV 2012 ja nyt tämä uusi riesa 2019-nCoV, joka sai pian nimen SARS-CoV-2. Lyhenne rakentuu sanoista severe acute respiratory syndrome eli vakava äkillinen hengitystiesairaus.
Ensimmäinen sars hyppäsi ihmiseen Aasiassa sivettikissasta, joka oli saanut sen todennäköisesti lepakosta. Mers, Middle Eastern Respiratory Syndrome, tarttui ihmiseen kamelista. Sekä sars että mers tunnistettiin nopeasti ja tautien leviäminen tukahdutettiin.
Uuden koronaepelin, vuosimallin 2019 sarsin, leviämistehokkuus oli edeltäjiään paljon suurempi. Ainoa hyvä, mitä tästä viruksesta saattoi sanoa, oli, että se näytti jättävän lapset ja nuoret enimmäkseen rauhaan.
Elämä helmikuussa jatkui helmikuisesti, joskin lumettomasti. Kuun lopulla kävin Helsingin yliopistossa pitämässä luennon kirjailija Andrei Platonovista, insinööristä, joka kirjoitti 1920-luvulla hämmästyttäviä ja ihastuttavia fantasioita ihmiskunnasta, joka pyrkii ottamaan luonnon haltuun onneaan lisätäkseen. Tavalla tai toisella projektit menevät aina mönkään.
Luentosalissa oli normimeininki. Järjestäjien kanssa käteltiin. Käytin samaa mikrofonia tilaisuuden juontajan ja toisen alustajan kanssa. Tietenkin.
Käsienpesu kiihtyi maaliskuussa. Tässä vaiheessa kaikki joutuivat tajuamaan, että nyt on totinen tosi kyseessä ja virus merrassa. Maaliskuun neljäntenä esiinnyin vielä Kalevala-keikalla loppuunmyydyllä klubilla Erottajalla. ”Koronalinko” ei kuulunut vielä silloin yleiseen sanavarastoon. Parin viikon päästä jo kuului, ja kiitin onneani, ettei tapahtumasta tullut sellainen.
Oli pakko ostaa käsirasvaa, jotta iho kesti vimmaisen käsienpesun joka välissä. Lähikauppaan ilmestyi käsidesipullo ovenpieleen. Kohta ainetta oli joka paikassa, myös myytävänä tuotteena.
Ymmärrän käsidesitulvan ja kannatan sitä tässä tilanteessa, mutta varauksella: ihmisen iholla pitää asua kymmenen miljoonaa bakteeria joka neliösentillä. Niillä kavereilla on korvaamaton tehtävä ihmisen immuunipuolustusjärjestelmässä. Antibakteerisilla aineilla lutraaminen vaikuttaa haitallisesti normaaliin, hyödylliseen bakteerikantaan.
Maaliskuun puolivälissä pantiin Suomessa tuulemaan, ja mekin panimme Teatteri Telakalla. Syd Barrett oli saatu valmiiksi, mutta sitä ei voinut nyt esittää kenellekään. Panimme näytelmän naftaliiniin ja ajattelimme toiveikkaasti, että yritämme uudelleen vaikka huhtikuun lopulla.
Luin Jorge Luis Borgesin Hiekkakirjaa ja löysin karuudessaan kauniin, hauskan ja lohdullisen määritelmän: ”Elämä on sitä, että syntyy, sairastuu, vanhenee ja kuolee, ja lisäksi muutakin pahaa.” Elämänsä puolivälissä sokeutunut kirjailija ei lannistunut, vaan kehitteli loppuun asti aina vain hurjempia näkymiä globaalin lukijakuntansa iloksi ja vahvistukseksi.
Ymmärsin Borgesin tuella, ettei ollut mitään syytä ruveta yhden piskuisen näytelmän lykkäyksen vuoksi parkumaan.
Isänmaa meni lukkoon 17. maaliskuuta: koulut, kirjastot, teatterit ja uimahallit kiinni. Rajojen sulkeminen ei suoranaisesti koskettanut minua, koska en matkustele ulkomailla. Tytär Saara asuu Lontoossa, ja hän kertoi puhelimessa pärjäävänsä.
Kilpaurheilu lakkautettiin tilapäisesti. Tyhjiö synnytti mitä merkillisimmän ilmiön televisioon: urheiluohjelmia, joissa kerrottiin päivästä toiseen mitä urheilukisoja ei voida järjestää.
Kirjastojen sulkeminen kirpaisi. Hain viime tingassa repullisen kirjoja lapselle. Omia kirjallisia hankkeitani varten minulla oli suunnilleen tarvittavat raaka-aineet valmiiksi hyllyssä. Samaisesta hyllystä löytyi myös evoluutiobiologi Tuomas Aivelon Tieto-Finlandia-ehdokas vuodelta 2018, Loputtomat loiset, jossa kerrottiin jo etukäteen, mistä tällaisessa pandemiassa on kyse.
Ihminen on osallinen uusien tautien syntyyn ja leviämisnopeuteen. Taudit eivät elä tyhjiössä, vaan ihmisten järjestelmässä, jonka ympäröi ja läpäisee luonto. Niin kauan kuin planeetalla asuu ihmisiä, joilla ei ole varaa puhtaaseen veteen, jätehuoltoon, riittävään ravintoon ja terveydenhoitoon, tautien aiheuttajilla on oivallisia elinalueita.
”Reilun kaupan suosiminen, kehitysyhteistyöhön lahjoittaminen ja tasa-arvoa edistävien poliitikkojen äänestäminen ovat kaikki mahdollisuuksia”, täräyttää Aivelo, mahdollisuuksia ennaltaehkäistä muun muassa pandemioita.
Luonnossa elävien eläinten elinympäristöjen pirstoutuminen ja pieneneminen lisäävät todennäköisyyttä uusien tautien leviämiselle. Suurin osa ihmisten tartuntataudeista on zoonoottisia, eli ne leviävät eläimistä ihmisiin. Mitä enemmän ihmiset ja eläimet kohtaavat toisiaan, sitä todennäköisemmin tartuntataudit siirtyvät eläimiltä ihmisille. Näyttää siltä, että mitä suurempi lajirikkaus ympäristössä on, sitä paremmin taudit pysyvät kurissa.
Ruuantuotanto altistaa ihmiset tartuntataudeille. Teuraita ja lypsettäviä on paljon. Influenssat ovat tulleet sioista ja siivekkäistä. Lihateollisuus suosii valtavia samanlaisten eläinten farmeja, joilla taudit leviävät kulovalkeana.
Aivelon määritelmä asiantuntijuudesta on olennainen: ”Asiantuntija on aina sellainen, joka ei osaa antaa varmaa vastausta.”
Elämme epävarmuuksien monimutkaisessa maailmassa. Maailmanlaajuisen, rajat ylittävän tiedeyhteisön ennusteet ovat varminta tietoamme, johon nojaten on mahdollista selviytyä. Jopa koronasta.
Talvi jatkui lumettomana. Pispalassa, pienessä kylässä mäen päällä, ei huomannut muutosta, mutta Tampereen keskusta oli autio. Selvitin koko ”talven” kumisaappailla. Etä- alkuiset yhdyssanat yleistyivät. Niistä dramaattisin oli etävirpominen, jota suositeltiin pikku-trulleille pääsiäisen alla.
Huhtikuun neljäntenä pantiin ravintolat kiinni. Enemmän elämääni vaikutti päiväkotien sulkeutuminen. Työaikani alkoi nyt kello neljältä aamulla ja jatkui kahteentoista. Sen jälkeen nukuin päikkärit lapsen kanssa, minkä jälkeen hoitelin häntä lopun päivän. Rasituskäyrä nousi, mutta sen kompensoi täysin pandemian tarjoama lahja: vietin paljon enemmän aikaa Toukon kanssa kuin olisin muuten viettänyt.
Onni Sarmasteen ja Tiina Jylhän naamarikaupat yllättivät kokeneen dramaturgin. Työ- ja elinkeinoministeriön alainen Huoltovarmuuskeskus (HVK) tilasi miljoonien eurojen kelvottomiksi osoittautuneet maskit hämäräperäisten tyyppien johtamien yritysten välityksellä! Häh?
En ennen selkkausta tiennyt koko HVK:sta mitään. Se on entinen Sotatalouskomitea, jonka ideana on varmistaa hädän hetkellä energian, muonan, terveystavaran ja maanpuolustusroinan saatavuus.
Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä 9. huhtikuuta on minulle merkittävä. Eurooppalaisen sivistyksen hankkinut monikielinen Agricola työryhmineen loi 1500-luvulla sen kirjakielen, jolla harjoitan ammattiani.
Lähdin juhlistamaan päivää Seitsemisen kansallispuistoon. Poikkesin huoltoaseman kahvioon Kuruntien varrella. Kahvi tarjoiltiin pahvimukiin, se piti juoda pihalla.
Eteisessä oli kirjahylly, johon sai tuoda ja josta sai ottaa, eräänlainen kirjasto siis. Löysin aarteen, Kersti Berg­rothin Valitut teokset. Bergroth oli Suomen Pen-klubin, kirjailijoiden sananvapausjärjestön, perustajajäsen. Hän kuvasi mestariteoksessaan Anu ja Mikko, kuinka yhteisö, kuvitteellinen karjalaiskylä, kukistaa yhteisponnistuksin ylivoimaisilta tuntuvat ongelmat ja väkivaltaisen liikehdinnän.
Seitsemisen luonnontilainen metsä ei tiennyt pandemiasta mitään. Näin runsaasti retkeilijöitä, mutta poluille mahtui hyvin. Kevät oli olemattoman talven jälkeen pitkällä. Hain sopivaa paikkaa tamperelaisen suurkuoron esitykselle syyskuussa. Se löytyi Koveron tilan lammashaasta.
Kaikki puhe- ja esitelmäkeikkani oli peruttu syksyyn asti, samoin kesän festivaalit. Tein henkeni pitimiksi joitakin puheenvuoroja zoomin kautta, joten osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni nettikokoontumiseen. Otin asian oppimisen ilon kannalta.
Influenssat ovat tulleet sioista ja siivekkäistä. Lihateollisuus suosii valtavia samanlaisten eläinten farmeja, joilla taudit leviävät kulovalkeana.
Koronatietovirta pani opiskelemaan lisää. Mikä oikeastaan on THL, ja mikä on Johns Hopkinsin yliopisto, joka tuottaa dataa sairastuneista ja kuolleista?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva itsenäinen pulju, joka valmistaa, paketoi ja toimittaa päättäjille tutkittua tietoa alansa kysymyksistä. Se haluaa rakentaa hyvää elämää oikeudenmukaisessa ja uudistuvassa yhteiskunnassa muun muassa eriarvoisuutta ja syrjäytymistä vähentämällä.
Johns Hopkins oli vuonna 1795 syntynyt, hyvin menestynyt amerikkalainen liikemies, joka muistetaan yhtenä vaikutusvaltaisimmista orjuuden vastustajista ja tasa-arvotaistelijoista. Hänen nimeään kantava yliopisto perustettiin 1876. Siitä tuli ensimmäinen yhdysvaltalainen tutkimusyliopisto, ja sen tärkeimmät tiedekunnat ovat lääkis ja terveystieteet.
Koulujen avaaminen 14. toukokuuta oli ilouutinen. Tosin naapurin Kaitsu, ala-asteen luokanopettaja, oli sitä mieltä, että etävaiheesta olisi kannattanut ponkaista suoraan kesälomille. Pispalan puistoissa partioi ulos komennettuja koululaisryhmiä orvon oloisena, pipottomia poloja hyytävässä viimassa.
Elämään alkoi tulla taas vanhanaikaisia piirteitä. Poitsu palasi päiväkotiin. Kävin muutamaan otteeseen palavereissa Helsingissä. Oli mukavaa istua taas junassa. Kahden ja puolen kuukauden mittainen junaton ajanjakso oli ihmeellinen kokemus minulle, joka olen istunut elämässäni junassa ainakin 20 000 tuntia, eli kaksi ja puoli vuotta yhteen rytkyyn.
Kesäelämä tuntui lähes normaalilta. Se tuuditti minut monien muiden muassa erehtymään, että kyllä tämä tästä.
Lukko avattiin kesäkuussa. Lähdin kustannustoimittajan seurassa Porvoon ihanaan Pellinkiin penkomaan tekstejä. Aikaa jouti myös Suomenlahden saaristoon tutustumiselle. Mieli ja keho vertyivät lukituksen jälkeen.
Pantiin kavereiden kanssa pystyyn keskikesällä pieni minikiertue. Esitimme Pälkäneen Aitoossa, Savonlinnan Muhasaaressa ja Luumäen Taavetissa Anua ja Mikkoa, Lewis Carrollin Kraukijahtia ja Aleksis Kiven Leaa. Me esiintyjät mahduimme kahteen autoon ja yleisömäärä oli rajattu viiteenkymmeneen.
Punkaharjulla ja Veijo Rönkkösen Patsaspuistossa Parikkalassa oli vilinää. Kesäelämä tuntui lähes normaalilta. Se tuuditti minut monien muiden muassa erehtymään, että kyllä tämä tästä.
Saara-tytär lensi Lontoosta Helsinki-Vantaalle. Menin vastaan. Lentokentällä oli maskipakko. Olin käynyt edellisenä päivänä Hämeenkadun apteekissa ostamassa laatikollisen hengityssuojia. En löytänyt niitä itse, vaan oli kysyttävä myyjältä.
Kentän parkkihallissa katselin auton peruutuspeilistä, oliko maski jotenkin järkevän näköisesti kohdallaan. Hanke jäi pelkäksi treenaukseksi, koska hallin ovessa oli lappu, jossa viisaasti kehotettiin saattoväkeä olemaan tulematta kentälle.
Vein Saaran kahdeksi viikoksi karanteeniin Pellinkiin, samaan mökkiin, jossa olin ollut kesäkuun alussa. Vietin itsekin, varmuuden vuoksi, viikon karanteenin kaltaisessa olotilassa.
Kesä- ja heinäkuussa Pirkanmaalla rekisteröitiin yhteensä kolme koronavirustartuntaa. Ei ihme, että kesä vaikutti kesältä.
Aloin ohjata elokuussa Saaran, koreografin, kanssa Espoon kaupunginteatterissa Harhama-näytelmää. Teatterissa oli hyvin mietityt järjestelyt, jotka oli helppo hyväksyä. Näyttelijöiden kanssa arvioimme, etteivät he voi turvavälejä pitää. Oltiin siis samaa koronaperhettä.
Korona riehui maailmalla ja Euroopassa. Suomessa alkoivat käyrät nostaa päätään. Harjoittelimme poikkeuksellisilla tehoilla, jotta edistäisimme näytelmän valmistumista mahdollisten tulevien flunssien varalle. Yksikin koronatartunta tuhoaisi koko aikataulun.
Mehiläisen kenttätestausta harjoitettiin teatterin takaisella parkkipaikalla. Katselin turvallisen etäisyyden päästä tieteiselokuvaa. Testaajilla oli asut kuin ET-elokuvan avaruusviranomaisilla, jotka ovat saaneet vihiä muukalaisesta.
Kukaan ensemblestä ei sairastunut koronaan eikä mihinkään muuhunkaan. Esitimme Harhaman 16. syyskuuta täydelle koronakatsomolle eli joka toisella istuimella istuvalle. Harhaman esityskausi kesti marraskuulle. Maskien määrä kasvoi tasaisesti katsomossa ja oli lokakuun puolivälistä lähtien sata prosenttia.
Kukaan ei syyskaudella saanut koronatartuntaa Espoon teatterissa, ei siis kukaan katsojakaan.
Sama nollatulos Teatteri Telakalla, jossa Syd Barrett pääsi vihdoin esiintymään syksyn mittaan.
Harjoittelin syyskuun alkupään viikonloppuina tamperelaisen, kolmesta kuorosta kootun 80-päisen kuoron kanssa Metsäoopperaa, jonka Petra Poutanen oli säveltänyt Samuli Paulaharjun tarinoihin. Ne olin alun perin toteuttanut teatterin muodossa Lapin eri erämaakohteissa.
Harjoitukset pidettiin Tammelan Osmonpuistossa. Kuorolaiset käyttivät treeneissä maskia. Maskin käyttö sovittiin myös Seitsemisen Kansallispuiston esityksiin, joita pidettiin kaksi kappaletta sunnuntaina 20. syyskuuta Koveron perinnetilan lammashaassa.
Sunnuntaiaamuna oli nollassa tai puoli astetta pakkasta. Kenraaliharjoitus pidettiin aamuyhdeksältä höyryävässä syyskuun alun metsässä. Valtavan kuoron nousu mustat maskit kasvoillaan näkymättömistä kumpareen päälle, ”näyttämölle”, oli maaginen ajankuva.
Yleisö sijoittui maastomuodon turvin nousevaan katsomoon laajalle alueelle, koska loitollekin kuului ja näkyi. Katsojilla ei maskeja ollut, koska niitä ei tarvittu. Busseissa he niitä käyttivät.
Kuorolaisten tuotantoryhmä sai organisoiduksi valtavilla talkootunneilla ja kekseliäisyydellä turvallisen ja toimivan logistiikan yleisölle tulla ja mennä.
Minulle soitettiin lokakuun alkupuolella ja kysyttiin, pääsisinkö samana iltana Perkeleeksi. Sellainen rooli löytyi Harhamasta, ja vakituisella Perkeleellä, Roosalla, oli flunssan oireita. Ilta pika-Perkeleenä oli miellyttävä.
Pidin maskeeratulle yleisölle puheen, jossa kerroin tilanteen. Sanoin, että ennen vanhaan Roosa olisi ottanut buranan ja vetäissyt nuhaisena roolin. Mutta se oli ennen vanhaan. Nyt tilanne on se, että minä olen Perkele ja sillä hyvä. Yleisö oli erittäin kiitollinen, kun esitystä ei peruttu.
Huomasin olevani tottunut harvennettuihin yleisöriveihin ja verhottuihin kasvoihin. Oli hauskaa arvuutella, kuka maskin takana oli. Ihmisiä oli uskallettava katsoa silmiin. Vaihdoin pirunsarvet pipoon, riensin pohjoisen junaan ja luin iltasaduksi hyttini pritsillä lokakuun parhaan uutisen: Kiina ilmoitti hiilidioksidipäästöjensä kasvun loppuvan ennen vuotta 2030. Hiilineutraaliksi Kiina aikoo ennen vuotta 2060. Olen silloin 101-vuotias, Saara 71 ja Touko nelissäkymmenissä.
Koronakriisi on ilmaston lämpenemiseen ja siihen tiiviisti kytkeytyvään biodiversiteetin romahdukseen verrattuna pikkiriikkinen ongelma. Ellei lämpenemistä ja luonnon tuhoa jarruteta, planeetan elinpiirin järkkyminen tappaa suurimman osan ihmiskuntaa pian tai kohtapuoleen.
Suomi tähtää hiilineutraaliksi vuoteen 2035, Ruotsi vuoteen 2045, Saksa ja Ranska vuoteen 2050 mennessä. Kiinan lupaus osoitti, että pienempien maiden lupauksilla ja teoilla on merkitystä. Kiinassa tiedetään myös tasan tarkkaan, että jos lämpenemistä ei hillitä, Shanghai on merenpohjaa vuonna 2100. Ja olot käyvät ihmiskunnalle mahdottomiksi.
Juna vei minut opettamaan Limingan taidekoulun teatterilinjalle. Sinne minua veti rahapula, hinku auttaa Suomen pohjoisinta teatteripajaa, taidekoulun legendaarinen maine, Pohjois-Pohjanmaan luonto, ylämäettömät juoksumaastot sekä taiteilija Vilho Lammen legenda. Vireä koulu oli huolellisin varotoimin välttynyt kokonaan tartunnoilta.
Olen aina kärsinyt kirjamessuista, joissa helvetillinen pauhu ja tungos tuntuvat hukuttavan ja survovan sorkkiinsa kaiken ajatuksen. Tänä vuonna ei ollut sitä ongelmaa. Nauhoitettavat ja livet striimaukset toteutettiin tyhjyyttään kumisevassa Messukeskuksessa, jossa oli tilaa pitää vaikka sadan metrin turvaväliä lähimmäiseen, jos halutti.
Kävin vetämässä pari sovittua haastattelua. Messukeskuksen valtava, himmeä holvisto, jossa hiippaili muutama vahvasti maskitettu kuvaaja ja muu toimari, oli mieleenjäävä muotokuva muuksi muuttuneesta maailmasta.
Me ihmiset olemme sosiaalisia eläimiä. Tykkäämme pakkautua hännät heiluen tiivisiin rykelmiin nuuhkimaan, koskemaan, kokemaan ja tekemään asioita yhdessä; kauppaan, kirkkoon, kapakkaan, markkinoille, messuille, festivaaleille, stadioneille, areenoille, kirpputoreille, kuntosaleihin, raveihin, kahviloihin, gallerioihin, kirjastoihin, kioskeihin, moskeijoihin ja teattereihin. Koronavirus on loukannut tätä meille, edistyneille isoille apinoille, keskeistä käyttäytymistarvetta ennen kokemattomasti.
Päätoimisena teatterintekijänä toimeentuloni riippuu siitä, että suuri joukko ihmisiä sullotaan ahtaan auditorion hämärään yskimään. Korona suisti minut muiden esiintyjien ja kansantaiteilijoiden tavoin ahdinkoon.
Oli keksittävä uusia jippoja parempia aikoja odotellessa. Retkeilin lokakuussa Sydän-Savoon Punkaharjulle ja hain käsikirjoitusduuniin Luston metsämuseoon. Keksin, että kytken Savonlinnan kaupunginteatterin Luston näyttelyyn, joka avautuu 2023: tarjoan sinne metsän mytologiaa käsittelevää näytelmää, joka voisi keikkailla myös Luston saleissa tai pihalla.
Soitin Karjalankallion laavulta, Puruveden rannalta kaverilleni, teatterinjohtaja Jouni Rissaselle, esitin suunnitelman ja sanoin, että poikkean käymässä. ”Älä tule”, sanoi Jouni. ”Näyttelijällä on korona, saimme juuri tietää. Koko talo menee kahden viikon karanteeniin.” Sovittiin, että nähdään kun voidaan.
Lokakuussa kamppailin löytääkseni hyvän kestomaskin. Monet mallit ovat minulle liian ahtaita, ja keittämällä desinfiointi kutistaa ja lisää tuskaa. Korvien takaa hirttävät piuhat pilaavat koko elämän. Sairastuminen ja kuolemakin on parempi vaihtoehto. Pitkälliset (ja hintavat) kokeilut tuottivat toivotun tuloksen ja löysin mallini.
Huuhaa alkoi hiertää pian pahemmin kuin ahtaan maskin kuminyörit. Opin uuden sanan infodemia eli informaatioepidemia. Se tarkoittaa suuren informaatiomassan, seassaan valtava määrä potaskaa, leviämistä vikkelästi ja laajalle. Korona siitti verkkoon kauhistuttavan määrän valheita ja mielettömyyksiä.
Epidemiaa on kahta sorttia: misinformaatiota (tahatonta hölmöyttä) ja disinformaatiota (tahallista sumutusta).
Covid-19 nosti esille QAnonin, salaliittoteorioiden ryhmään kuuluvan sairauden. QAnoniin sairastuneita on rajallinen määrä, mutta netissä riehuvalle ”teorialle” herkistyneitä on rajusti enemmän. Monimutkainen todellisuus ja maailman­tilanteen epävarmuus altistavat salaliittoon sairastuvia.
Salaliitto selittää kaiken stressaavan todellisuuden yksinkertaisen satumaisesti – kyllä Q tietää!
Salaliitoilla on juureva historia ihmiskunnan ahdistuneissa otsalohkoissa. Tavallisten ihmisten hyväksi havaittua elämäntapaa ovat uhanneet vapaamuurarit, juutalaiset, kommunistit ja globalistit. Patentti on kestänyt samana vuosisatoja: salainen valtaeliitti aikoo ottaa maailman haltuunsa, hävittää rajat ja ruiskuttaa kaikkialle inhaa propagandaansa. Internet on tuonut sumutukseen uudet tehot.
Mediakasvatus on tulevaisuuden terveyden kannalta vähintään yhtä tärkeää kuin fyysinen terveyden ja hyvinvoinnin kehittäminen.
Tässä kohdassa kertomukseen änkeää väkisin mukaan Donald Trump, joka populistien tyyliin pyrki koko uransa ajan horjuttamaan luottamusta maailman tiedeyhteisöön ja muihin vakiintuneisiin toimijoihin. Tämä onneton tunari ja pyrkyri sekoili Yhdysvallat maailman koronatilastojen kärkeen sen ohella, että yritti kaikin voimin oman etunsa vuoksi tuhota liittovaltion demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen. Sekä siinä sivussa, rasismiinsa, sovinismiinsa ja tietämättömyyteensä liittyen, villitä ilmaston lämpenemistä ja aiheuttaa laajamittaista ekologista tuhoa.
Q-aate sai hänestä arvoisensa messiaan.
Populismi on purnaamista. Anton Tšehov osasi määritellä ihmistyypin osuvasti jo vuonna 1888: ”Heillä oli kaikilla hieno menneisyys ja erittäin kurja nykyisyys.”
Suomen mittaustilastojen kaikkien aikojen lämpimintä marraskuuta piristi hyvä uutinen, kun hallitus ilmoitti ryhtyvänsä valmistelemaan uusien kansallispuistojen perustamista Sallatunturille ja Evon metsäalueelle. Näin sekä luonnon että ihmisen terveyttä vaalitaan. Ainoa vaihtoehtomme on ymmärtää ihmisen hyvinvoinnin ratkaiseva kytkentä eläinten ja ekosysteemien hyvinvointiin. Ja pitää kokonaisuudesta hellää huolta.
Hyvää marraskuun buumia jatkoi Paavi Franciscus, joka soimasi koronatoimia vastustavia ja kehotti heitä mieluummin osoittamaan mieltään rasismia tai muuta eriarvoisuutta vastaan. Reipas paavi on rautatietyöläisen poika ja poliittinen pakolainen. Hänen isänsä pakeni 1930-luvulla italialaista fasismia Argentiinaan. Franciscus, oikealta nimeltään Jorge Mario Bergoglio, on aiemminkin osoittautunut järkijätkäksi, köyhien puolustajaksi ja kulttuurisen moniarvoisuuden puolestapuhujaksi.
Liisa-myrsky riepotteli rotsiani 19. marraskuuta ja jatkoi vuoden 2020 trendiä. Suomessa on vuoden aikana ollut poikkeuksellisen monta myrskypäivää ja nimettyä myrskyä, joista syyskuun puolivälissä raivonnut Aila oli rajuin. Trooppisia hirmumyrskyjä on riehunut Atlantilla ennätysmäärä. Ilman ja meriveden lämpeneminen antaa myrskyille latinkia. Systeemissä on aiempaa enemmän energiaa.
Päätoimisena teatterintekijänä toimeentuloni on sidottu siihen, että suuri joukko ihmisiä sullotaan ahtaan auditorion hämärään yskimään.
Sekä koronaluvut että huuhaa turposivat ylikuumenneen marraskuun lopulla.
Uusi, höpöjuttuja jakava koronakampanja ampaisi liikkeelle pääkohtanaan, että tartunnat voi pysäyttää litkimällä vettä, syömällä terveellistä ruokaa, luontoliikunnalla ja hymyilemällä.
Hyvää tarkoittavat idiootit kehottivat välttämään maskia, tapaamaan paljon tuttuja ja halaamaan vastaantulijoita. Hymyilevä hölmöily hyökkäsi tiedettä ja viranomaisia vastaan, eli oli samaa Q-paskaa sokeroidussa paketissa.
Huuhaan vastapainoksi on hyvä koota pari faktaa. Tilastojen mukaan koronaan kuolee länsimaissa noin 0,4 prosenttia sairastuneista. Suomessa koronakuolleisuus on pienempi, välillä 0,2-0,3 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että Suomi on onnistunut toistaiseksi riskiryhmien suojelussa ja koronapotilaiden hoidossa hyvin. Korona on kolmesta viiteen kertaa kausi-influenssaa tappavampi.
Suomen talous on selvinnyt koronavuodesta poikkeuksellisen hyvin. Talouden supistuminen on jäämässä vuonna 2020 neljään prosenttiin, kun keväällä pelättiin kahdeksaa. Tämä riittää EU-vertailussa voittoon.
Uutistoimisto Bloomberg rankkeerasi marraskuussa Suomen Euroopan parhaaksi ja sijalle viisi koronan kokonaisvaltaisessa torjunnassa maailman mitassa.
Uutistoimisto Bloomberg?
Yhdysvaltalaisen taloustietotoimisto Bloombergin on perustanut Johns Hopkinsin yliopistosta valmistunut monimiljardööri Michael Rubens Bloomberg, joka on liiketoimiensa ohella ehtinyt huseerata New Yorkin pormestarina ja sekä republikaanien että demokraattien jäsenenä.
Hetkinen. Michael Bloomberg on juutalainen, tukenut Johns Hopkinsin yliopistoa yli miljardilla dollarilla ja kannattanut Joe Bidenia. Löysinkö salaliiton, jossa koronatauti paljastui Johns Hopkinsin yliopiston juoneksi, jonka tavoitteena on Trumpin kaataminen ja maailman hallinta!
En löytänyt. Tällainen ajatus on yhtä pähkähullu kuin QAnonin houreet avaruuden liskoista, jotka ovat soluttautuneet universaaliin ”valtaeliittiin”. Nykymaailmassa kaikki liittyy kaikkeen ja sekalainen ”tieto” virtaa vuolaasti. Salaliittoteoreetikkojen on helppoa keksiä uusi teoria päivässä, kaksi parhaassa.
Uutistoimisto Bloombergin artikkelissa maita vertailtiin kymmenellä eri mittarilla, joissa korostuivat vastoinkäymisistä selviämisen kyvykkyys ja vähäiset haitat sekä liike­elämälle että yhteiskunnalle.
Artikkeli tieto oli todennettua, ja siinä käytetyt arviointiperusteet vaikuttivat päteviltä. Suomi voi olla ylpeä.
Hyvää tarkoittavat idiootit kehottivat välttämään maskia ja tapaamaan tuttuja. Hymyilevä hölmöily hyökkäsi tiedettä ja viranomaisia vastaan, eli oli samaa Q-paskaa sokeroidussa paketissa.
Riesa painaa päälle vuoden 2020 lopussa hellittämättömästi. Koronatilanne heikkeni vuoden loppua kohti, vaikka sentään tasoittui ennen joulua.
Musta surma, rotan kirpuista ihmiseen tarttunut, Euroopassa vuosina 1346–1353 riehunut bakteeriperäinen zoonoosi tappoi arviolta 50 miljoonaa ihmistä eli puolet väestöstä. Syrjäinen Ruotsin itäkolkka eli nykyinen Suomi säästyi vitsaukselta. Espanjantauti, linnuista tai sioista tarttunut virusperäinen influenssa, saattoi niittää 1918–1920 jopa sata miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa. Se vei hautaan 20 000 suomalaista. Maailman väkiluku oli tuolloin pari miljardia, neljäsosa nykyisestä.
Covid-19 tappoi vuonna 2020 Suomessa reilut viisisataa ihmistä ja koko maailman 7 800 miljoonasta ihmisestä ehkä 1,7–1,8 miljoonaa yksilöä. Se on paljon ja se on vähän. Ilman suojelutoimia ja lääketiedettä kuolinluvut voisivat olla satakertaiset.
Tämä maailmamme, kaikista ongelmistaan ja risaisuuksistaan huolimatta, on edistynyt huikeasti ensimmäisen maailmansodan ajoista, keskiajasta puhumattakaan.
Tiedon elämää ylläpitävät aseet sekä rajat ylittävä tieteellinen ja poliittinen yhteistyö ovat pitäneet koronan, erittäin tappavan taudin, kurissa. Samaan malliin on jatkettava.
Vietän vuodenvaihteen vanhan ystäväni Anton Tšehovin seurassa. Hänen kanssaan voin seurustella ilman kasvomaskia. Tämän viisaan lääkärin mestarinovellissa Aro esitetään kolmen järjen oppi: yksi on synnynnäinen, toisen saa opiskelemalla ja kolmas seuraa hyvästä elämästä.
”Niin että on se hyvä, ystäväni, jos jollakulla on kolme järkeä. Sen on hyvä elää ja kuollakin hiukan kevyempi.”
Korjattu Huoltovarmuuskeskuksen lyhenne HVK:ksi.
Päivitetty 26.3. – Ilmestynyt 1.1.2021
17 kommenttia