Puheenaiheet
Apu

Resurssipula viivyttää kuolinsyytodistuksia

Resurssipula viivyttää kuolinsyytodistuksia

Ihmisen kuoltua omaisten tulisi saada kuolinsyytodistus viimeistään kolmessa kuukaudessa. Se on monesti toiveajattelua.
Teksti Jorma Lehtola
Kuvat Fotolia
Mainos

Mirjan mies kuoli kotonaan 80-vuotiaana. Koska kuolinsyytä ei tiedetty, mies päätyi oikeuslääketieteen laitokselle avattavaksi.

– Hän ei ollut ollut hoidossa. Tiesin vain, että hänellä oli päässä ruusu, jota särki monta viikkoa. Hänet oli kutsuttu tutkimuksiin, mutta hän ei mennyt, ja tulikin kuolema. Löytyi niin paljon muuta, Mirja sanoo.

Ruumiinavauksen tulosten odottelusta tuli pitkä. Poliisi, joka asiaa hoiti, kertoi, että vastaus voi viipyä vuodenkin, koska tällä laitoksella hoidetaan koko Etelä-Suomen alueen ruumiinavaukset.

– Kyselin poliisista kahteen, kolmeen kertaan, ja soitin paikan päälle, missä niitä avauksia tehdään. Sielläkin puhelu kiersi rinkiä eri puolilla taloa. Kukaan ei oikein tiennyt, mihin pitäisi yhdistää. Kaksi kertaa se meni jonnekin kellariin, missä niitä vainajia säilytetään.

Liian vähän väkeä

Oikeuslääketieteellisistä ruumiinavauksista vastaavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeuslääkärit. Lain mukaan tulosten pitäisi valmistua kolmessa kuukaudessa, mutta kuten Mirjan tapaus osoittaa, vaihtelu voi olla suurtakin.

THL:ssä ongelmasta ollaan tietoisia. Keskeinen syy on resurssipula – liian paljon töitä, liian vähän tekijöitä.

– Väki on vähentynyt eläköitymisen myötä, uusien kouluttaminen kestää kauan ja työ on monimuotoistunut niin, että heillä on muutakin kuin pelkästään ruumiinavaukset tehtävänä, sanoo THL:n oikeuslääkintäyksikön päällikkö Riitta Kauppila.

Suomessa toimii noin 20 oikeuslääkäriä ja koulutuksessa on parhaillaan kuusi. Kuolleita on runsaat 50 000 vuodessa, ja oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia tehdään noin 8000.

– Määrää on onnistuttu laskemaan siten, että poliisit ovat tarkentaneet tapauksia, joita lähettävät ruumiinavauksiin. Samalla on lisätty konsultaatiotoimintaa kliinikoille eli hoitaville ja opiskeleville lääkäreille sekä poliisille, Kauppila sanoo.

Suositus on, että yksi erikoislääkäri tekee noin seitsemän ruumiinavausta työviikossa, erikoistuvat lääkärit 175 vuodessa.

Aiemmin oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset hoidettiin läänikohtaisesti. Vuonna 2010, kun oikeuslääkärit siirrettiin THL:n alaisuuteen, huomattiin heidän vähäinen määränsä.

– Emme olisi kyenneet hoitamaan lakisääteistä tehtäväämme, jos olisi pidetty ne 21 ruumiinavauspaikkaa. Oikeuslääkärit ajelivat ympäriinsä tekemässä ruumiinavauksia eri paikkakunnilla, mikä vei hirvittävän määrän energiaa.

Tänään niitä tehdään Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa. Suurimmat avausmäärät ovat Ruuhka-Suomessa.

Pitkä odotus

Kun vuosi tuli täyteen, Mirja ajatteli, että posti on ehkä hukannut vastauksen. Hän soitti jälleen. Nyt hänelle kerrottiin, että tuloksen tuleminen voi kestää kaksikin vuotta!

– Lopulta sain jonkun arkistonumeron, johon soitin. Siellä sanottiin, että asia on juuri selviämässä. Kesti vielä kaksi viikkoa ennen kuin tuli tietoa. Todistuksen tulo kesti yli vuoden.

Varsinaisia käytännön ongelmia viive ei aiheuttanut, koska hautauslupa oli saatu heti, kun ruumis oli avattu. Mutta vaiva ja epätietoisuus kipeän menetyksen jälkeen tuntuivat pahalta.

– Oli hirveätä odottaa niin pitkään, kun oli mysteeri kaikille läheisille, mikä tuli. Ilmenikin kaikkia sairauksia, joita mieheni ei ollut kertonut edes minulle.

Kun Mirjan isä kuoli joulukuussa 1987, hänkin kotonaan, kuolinsyy selvisi parissa kuukaudessa.

Tiedot antaa poliisi

Kauppila muistuttaa, että tieto ja asiakirjat omaisille kulkevat aina toimeksiantajan eli poliisin kautta.

Useimmiten oikeuslääkäri antaa ruumiinavauksen jälkeen poliisille alustavan yhteenvedon, josta ilmenevät keskeiset, paljaalla silmällä tehdyt löydökset. Se ei kuitenkaan kerro esimerkiksi alkoholipitoisuudesta tai infarktin iästä, mikä vaatii lisätutkimuksia.

– Kaikki poliisit eivät varmaan halua antaa epävarmaa esitietoa, mutta periaatteessa omaiset saisivat sen poliisilta. Jos kyse on henkirikosepäilyyn liittyvästä esitutkinnasta, silloin mitään esitietoa ei välttämättä lähetetä.

Kauppila korostaa, että oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus tehdään vain silloin, kun poliisi ei muuten pysty päättelemään kuolemansyytä.

– Olisi hyvä, että lääketieteellisten ruumiinavausten määrää pystyttäisiin joko nostamaan tai edes pitämään nykytasolla. Ne henkilöt, jotka ovat olleet lääkärin hoidossa ja joilla on ollut kroonisia sairauksia, eivät periaatteessa kuulu oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen, jos kuoleman olosuhteet eivät anna syytä olettaa, että se olisi ei-luonnollinen kuolema.

Koulutuksen pullonkaula

Uusien oikeuslääkäreiden koulutus kestää viisi vuotta. Siinäkin alan pienuus tulee vastaan.

– Ongelmana on se, että kouluttaminen sitoo niitä vähiä erikoislääkäriresursseja. Siinä on kauhun tasapaino, että ei ajeta loppuun olemassa olevia erikoislääkäreitä, jotka tekevät perustyötä ja sen lisäksi vielä kouluttavat. On varottava, ettei oteta liikaa koulutukseen, jolloin ei pystytä hoitamaan velvoitteita.

Kauppilan mukaan tilanne on parantunut huomattavasti ja todella pitkät viiveet vähentyneet, mutta haasteet ovat yhä suuret.

– Tämä on hyvin haavoittuvainen ala siinä mielessä, että se on yksilöistä kiinni eikä ole mikään iso erikoisala. Sairastuminen tai muu poissaolo aiheuttaa aina jäljellä oleville raskaamman työtaakan.

Kauppila pitää viivästyksiä ”hirveän valitettavina”.

– Meistä voisi luulla, että me ollaan kauhean ilkeitä ihmisiä, mutta kyllä tämä on hyvin tiedostettu ongelma ja vaikea sellainen. Eduskunnan oikeusasiamies on meitä tästä huomauttanut, ja olemme ryhtyneet kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin.

Mirjan nimi kertomuksessa on muutettu.

Julkaistu: 17.4.2018