Uran alku on nuoruudesta huumaantuneiden, mutta teknisesti taitamattomien muusikoiden sekoilua, josta kuitenkin paistaa kova soittamisen halu ja rakkaus musiikkiin.

Hurja suosio on vähällä nousta hattuun. Se saa jo hieman oppia ja kokemusta saaneiden nuorukaisten nälän kasvamaan. 1980-luvulla oli jaksoja, jolloin Eppujen muusikot eivät muista milloin ehtivät nukkua.

- Se oli kuin rottakoe, kitaristi Juha Torvinen kiteyttää elokuvassa hullujen vuosien hulvattoman menon.

Kuvioihin mukaan tuli raju alkoholinkäyttö sekä nukahtamislääkkeet. Sekä naiset. Päiväkännit kuitattiin nukkumalla keikkabussissa unilääkkeiden avulla. Keikat hoidettiin kunnialla ja suosio kasvoi, vaikka miesten kunto oli juuri ja juuri tyydyttävä.

Väsymyksestä uuteen nousuun

1980-1990 –lukujen vaihteessa tuli stoppi. Yhtye ei jaksanut keikkailla, kukin teki omia projektejaan miten teki. Martti Syrjä pisti lähes henkensä peliin.

- Pahimpina aikoina olimme harvoin yhteydessä. En meinannut uskaltaa lukea teksti-tv:n uutisia kun pelkäsin siellä kerrottavan, että Martti on kuollut, Torvinen muistelee.

Martti käytti alkoholia niin, että Pantse-veli vei viimein hänet hoitoon. Martti sai korkin kiinni ja pääsi jaloilleen.

Myös levyttämisessä oli pitkä, 11 vuoden tauko. 2000-luvun alkupuolella yhtyen palasi entistä ammattitaitoisempana huolellisesti tehdyn musiikin kanssa.

Pantse täytti juuri 59, Martti-veli on kaksi vuotta nuorempi. Veljesten yhteistä elämää on leimannut huumori, pieni kiusaaminen ja piruilu, mutta samalla syvä rakkaus. Kateutta veljesten välillä ei ole.

- Martin paras puoli on heittäytyminen. Hän uskaltaa olla hullu oma itsensä, Pantse kuvailee.

Martti puolestaan kuvailee veljeään ihmiseksi, josta on vaikea ottaa selvää.

Juhlat jatkuvat

Eput-elokuvan lehdistönäytöspäivänä Helsingissä yhtye piti pienimuotoisen yllätyskonsertin Helsingin päärautatieasemalla. Nimikirjoitusten pyytäjiä riitti jonoksi asti. Yhtye muistetaan ja sen tullessa uudestaan esiin, suosio lienee arvattavissa.

Eput juhlii 40-vuotista taivaltaan elokuvan lisäksi kahdella jättikonsertilla Espoon Metroareenassa joulukuun 2. ja 3. päivä.

Lisäksi yhtye lupaa uutta musiikkia, joskin hyvin varovasti. Minkäänlaista aikataulua ei ole. Eput ei enää ota paineita.

Miesten yksityiselämän suurimmat kipuilut ovat takanapäin, mutta yksityisyydestään he eivät puhu.

- Mitä sitä kaikkia lapsiaan, kissojaan ja koiriaan tarvitsee ruveta esittelemään. Se ei ole meidän juttumme, Martti naurahtaa.

TEKSTI

MARJA NYMAN