Taiteilija Rauni Palonen teki aikoinaan päivätyönsä muotipiirtäjänä ja -toimittajana. Avun lukijat muistavat hänen julkkispaperinukkensa, joita lehdessä julkaistiin vuosina 1967-1997. Viime vuosina Rauni Palosen kuukausi on jakautunut kahteen jaksoon: puolet kuukaudesta kuluu omaishoitajana, ja kun aviopuoliso Veli Palonen lähtee intervallihoitoon Pakilakotiin, Rauni Palosella on aikaa maalata.

Rauni Palosen uusimmat akvarellityöt ovat nyt esillä Lasipalatsin Näyttelytilassa 4.3. saakka. Ja millaisia töitä ne ovatkaan! Taiteilijan sivellin piirtää samanaikaisesti vahvaa ja herkkää viivaa, ja muutamalla vedolla hän saa irti kohteestaan olennaisen.

Rauni Palonen ei ole poikkeus siinä, miten taiteilijoiden luomisvire ja halu työskennellä säilyvät pitkään sen jälkeen, kun virallinen eläkeikä on koittanut. Samaa todistavat näyttelijät Kyllikki Forssell, Ritva Valkama, Lasse Pöysti, Seela Sella ja moni muu. Esimerkkejä löytyy kosolti myös kuvataiteen, kirjallisuuden ja musiikin alalta.

Mikä vaivaa muuta työelämää? On turha messuta eläkeikän korottamista 65 vuoteen, saatikka 75 vuoteen, kun yli 50-vuotiaat alkavat olla työpaikkojen ongelmajätettä. Elämänkokemus, pitkä perspektiivi työelämään ja sen aikana luodut kontaktit, kenties jopa rakkaus omaan työhön eivät paina mitään vaakakupissa. Tilalle haetaan nuoria, joilta vaaditaan kaikkia edellämainittuja ominaisuuksia, mutta kun niitä ei edes taikuri hanki muutamassa vuodessa!