Terveys ja hyvinvointi
Apu

Rasvaa ja rakkautta aikuiselle iholle

Rasvaa ja rakkautta aikuiselle iholle

Iho on suojaavin ystäväsi, josta kannattaa pitää huolta läpi vuoden. Monet havahtuvat vasta, kun kutina tai ihottuma iskee.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat iStock
Mainos

Iho on ihmisen suurin elin. Se kertoo lahjomattomasti, kuinka voit, miten hoidat itseäsi sekä syöt ja liikut.

Kellertävä ja ennenaikaisesti rypistynyt iho kielii tupakoinnista. Ylenpalttinen auringonpalvonta puolestaan aiheuttaa ihon kirjavuutta, erilaisia pigmenttimuutoksia ja valovaurioita.

Myös lääkkeet, yleissairaudet ja tulehdukset voivat vaikuttaa ihon kuntoon. Esimerkiksi verenpainelääkkeet voivat lisätä ihon punoitustaipumusta ja streptokokkitulehdus laukaista psoriasiksen.

Stressi vaikuttaa paitsi vastustuskykyyn myös moniin ihosairauksiin, kuten psoriasikseen ja herpekseen, jotka saattavat alkaa oireilla sen takia.

Iho janoaa kosteutta. Arvioiden mukaan 15–20 prosenttia suomalaisista kärsii atooppisesta ihottumasta jossain vaiheessa elämäänsä. Talven jälkeen monen iho huutaa kuivuuttaan.

– Ikävä kyllä ihonhoitoon keskitytään usein vasta sitten, kun se alkaa kuivua, kutista tai kirvellä, allergianeuvoja Marjo Tähtinen sanoo.

Tähtinen suosittelee iholle kevätkäsittelyä, kosteutuksen tehohoitoa. Kuiva iho kaipaa voidetta, joka palauttaa ja ylläpitää kosteustasapainoa. Rasvaaminen kannattaa ottaa arkirutiineihin, jotta iho pysyisi hyvässä kunnossa läpi vuoden.

Sopivaa kosteusvoidetta joutuu joskus etsimään.   

– Jollei kevyt kosteusvoide tuo helpotusta kuivaan ihoon, kannattaa siirtyä vähän rasvaisempaan. Talvisin iho tarvitsee rasvaisempaa, kesällä yleensä keveämpää voidetta.   

Tähtinen tietää, että monet kuivaihoiset välttelevät vettä – mutta aivan turhaan. Kuumat kylvyt kannattaa jättää, mutta kädenlämpöisessä kylpyvedessä tai suihkussa voi huoletta nautiskella päivittäin 15–20 minuuttia. Tarvittaessa kevyttä perusvoidetta voi käyttää suihkussa saippuan tapaan.  

Suihkun jälkeen ihoa taputellaan pyyhkeellä kuivaksi, mutta kiivasta hankausta ei tarvita. Iholle jäävä kosteus sidotaan kosteusvoiteella ihoon.

Kuivaihoinen voi uida luonnonvesissä päivittäin. Meriveden sisältämä suola sitoo ihoon kosteutta ja helpottaa atooppiseksi päässeen ihon kutinaa. Uimahallejakaan ei tarvitse karttaa: vesiliikuntaa voi harrastaa 1–3 kertaa viikossa, kun muistaa käydä suihkussa uimisen jälkeen ja huolehtia rasvauksesta.

Jos rasvaaminen perusvoiteella pari kertaa päivässä ei tuota tulosta ja iho on edelleen kutiseva, kirvelevä ja punainen, kannattaa kokeilla lääkevoidetta. Tähän sopii yleensä 1-prosenttinen hydrokortisoni­voide.   

Joka kolmannella suomalaisella on rasvainen iho, miehillä useammin kuin naisilla. Rasvaisen ihon kiusa on taliköhnäihottuma eli seborrooinen ekseema. Se näyttäytyy punoituksena ja hilseilynä poskissa, kulmakarvoissa ja nenänpielissä sekä rintakehällä ja yläselässä.  

Omin päin ihottumaa ei kannata alkaa hoitaa. Diagnoosi on syytä hakea lääkäriltä, jotta vaivaa voitaisiin hoitaa oikealla reseptilääkkeellä.  

Aknen voi saada missä iässä tahansa, vaikka se on yleisin teini-ikäisillä ja alle 30-vuotiailla. Diagnoosin tekeminen on maallikolle hankalaa. Niin käy usein keski-ikäiselle, joka peiliin katsoessaan nimeää vanhasta tottumuksesta kasvojensa punaiset näppylät akneksi.  

Arvio voi mennä pahasti pieleen: kaikki punaiset näppylät eivät ole finnejä. Kyseessä voi olla aknen sijaan ruusufinni tai jokin muu tulehduksellinen näppylätauti.  

Ihotautilääkärien mukaan syöpiin viittaavia ihomuutoksia näytetään yleensä lääkärille ajoissa, mutta aknen hoidosta ei tiedetä tarpeeksi. Usein potilas hakee apua tautiinsa vasta sitten, kun iho on jo arpeutunut. Akneen on kuitenkin olemassa tehokkaita lääkkeitä, joilla iho voidaan hoitaa kuntoon ajoissa ja estää sen turha arpeutuminen.

Omatoiminen hoitaminen on tiettyyn pisteeseen asti hyvä asia, mutta liian kauan ei kannata odotella, mikäli hoito ei tuota tulosta. Varsinkin kasvojen alueen punoitukselle voi olla monta syytä.  

Vikaan voi mennä esimerkiksi, jos hoitaa ruusufinniä kortisonivoiteella, mikä on tepsivä konsti rasvaiselle iholle tyypilliseen taliköhnäihottumaan. Ruusufinnin hoidossa kortisoni vain pahentaa vaivaa.

Kun kesän lämpö vihdoin rantautuu Suomeen, monelta unohtuu aurinkorasvan riittävä käyttö. Ihon punoittaminen on vaaran merkki. Se kertoo palamisesta, jota pitäisi kaikin tavoin välttää.  

Teinit ja nuoret aikuiset kokeilevat rajojaan, mutta iän kertyminen tuo lisää riskejä. Iho palaa herkemmin ja auringon uv-säteily kerryttää koko elinaikana hankittua kiintiötä.

Varsinaista auringonottoa ei suositella, mikäli uv-altistuminen on ollut merkittävää ja iholle kehittynyt ihosyövän esiasteita tai henkilöllä itsellään tai hänen suvussaan on ollut ihosyöpiä. D-vitamiinin synteesiin riittää kesällä 15–20 minuutin auringossa olo.

Pidä hellehattu päässä on kelpo ohje kaikille. Miehille kehittyy erityisesti kaljuuntumisen yhteydessä päälaelle hoitoa vaativia ihosyövän esiasteita ja pigmenttimuutoksia. Muutoksia kannattaa pitää silmällä ja käydä luomitarkastuksissa.  

Vaikka auringon vaarat tunnetaan, asenteet muuttuvat hitaasti. Ruskettuminen, rentoutuminen ja auringon ottaminen ovat monille tärkeämpiä kuin mahdollinen terveyshaitta. Melanooma on nopeimmin yleistyvä syöpä.

Ihonhoidon aakkoset

Iho tarvitsee vesipesua, sillä hiki ja lika ärsyttävät sitä. Pesunesteet eivät kuivata ihoa, ja vanhat voiteet kannattaa pestä pois ennen uuden levitystä.      

Ihon säännöllinen rasvaaminen kannattaa ottaa arkirutiineihin. Normaali iho ei tarvitse erityistuotteita, mutta atooppisen ihottuman kiusaamat ja herkkäihoiset saavat apteekista tai hoitavalta lääkäriltä ohjeita sopivien rasvojen löytämiseen.

Tarpeeksi korkean suojakertoimen aurinkovoidetta on syytä levittää runsaasti ihoon ennen aurinkoon menoa.  

Myös miehen iho kaipaa hoitoa. Jokamiehen ihonhoidon työkalupakkiin kuuluvat talvisin keskirasvainen perusvoide vartalolle ja raajoille sekä kasvoihin juokseva kosteusvoide. Kesällä varustukseen kuuluvat aurinkovoide ja -hattu.

Ihomuutoksia ei kannata hoitaa pitkään omin neuvoin, vaan diagnoosi on syytä

varmistaa lääkäriltä.

Teksti: Riitta Heimonen

Asiantuntijat: allergianeuvoja Marjo Tähtinen, Allergia- ja astmaliitosta sekä ihotautien erikoislääkärit Tomi Leivo ja Marge Uibu.  

Julkaistu: 25.5.2016