Tuulilasi

Raskaan liikenteen levähdyspaikkojen kunto ja vähäisyys huolena

Raskaan liikenteen levähdyspaikkojen kunto ja vähäisyys huolena

Liikenneviraston toimialajohtaja Mirja Noukka vastaanotti 9.4.2018 Rahtarit ry:n adressin, jossa toivottiin parannusta raskaan liikenteen taukopaikkojen laatuun ja määrään. Ongelmia on erityisesti kaupunkialueilla, joissa ei ole tarpeeksi alueita lakisääteisten taukojen pitämiseen.
Kuvat All Over Press
Mainos

Liikennevirasto tekee yhteistyötä kuntien, yksityissektorin sekä raskaan liikenteen edustajien kanssa epäkohdan ratkaisemiseksi.

”Vuosikymmenten saatossa tienpitäjä on rakentanut erilaisia levähdys- ja pysäköintialueita tietyin välimatkoin maanteiden yhteyteen henkilö- ja raskaan liikenteen tarpeisiin mahdollistaen samalla sekä turvallisen että lainsäädännön mukaisen tavaraliikenteen. Näiden niin kutsuttujen "kylmien levähdysalueiden", joilla ei ole palveluja tarjolla, käyttö on nykyään vähäistä. Sen vuoksi alueiden kehittämisestä on luovuttu ja niiden varustetasoa karsittu”, toimialajohtaja Mirja Noukka Liikennevirastosta kertoo. 

Liikennevirastossa on tiedostettu, että samaan aikaan, kun levähdyspaikkojen kehittäminen on heikentynyt, valtio on lainsäätäjän roolissa kiristänyt vaatimuksia ajo- ja lepoaikalainsäädännön muodossa. 

Levähdysalueiden ja huoltoasemien sijaan nykyisin taukopaikkoina toimivat muutamat valtion omistuksessa olevat palvelualueet ja kaupallisten toimijoiden liikenneasemat. Koska pitkäaikaisen pysäköinnin järjestäminen raskaalle liikenteelle ei ole tähän asti ollut markkinalähtöisesti kannattavaa, on useilla liikenneasemilla pysäköintiä rajoitettu muun muassa aikarajoituksin. 

”Tutkimusten mukaan raskaan liikenteen taukopaikkojen kysyntä kohdistuu suurten kaupunkien läheisyyteen ja useiden pääteiden solmupisteisiin. Suurin pula pysäköintipaikoista ja palvelualueista on pääkaupunkiseudulla, mutta samanlaisia haasteita on myös Jyväskylässä, Äänekoskella sekä Kuopiossa”, Noukka jatkaa.

Vastuunjakoa selkiytetään

Yksi tilanteeseen johtaneista syistä on se, että pysäköintialueiden kehittämisellä ei ole viime vuosina ollut selkeää isäntää.

”Nyt tarvitaan tiivistä yhteistyötä etenkin valtion, kuntien sekä yksityisen sektorin välillä pysäköintipaikkojen riittävyyden ja palveluiden varmistamiseksi sekä tilatarpeiden huomioimiseksi jo maankäytön suunnitteluvaiheessa”, Noukka toteaa. 

Osaltaan asiassa auttaa se, että vuonna 2016 voimaan tullut Maantielain 10 §:n muutos (Tienpitäjä ja tienpidon kustannukset) mahdollistaa valtion osallistumisen tiealueen ulkopuolisen alueen kehittämisen kustannuksiin. Lisäksi esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kehitetään raskaan liikenteen taukopaikkojen toteutus- ja vastuunjakomallia yhteistyössä valtion ja kuntien kesken. Tavoitteena, että seuraavaan MAL-sopimukseen voidaan kirjata kustannus- ja vastuunjaon periaatteet.

Toimenpiteitä on jo tehty

Helsingin seudulla tilannetta on parannettu esimerkiksi Mäntsälässä Vt4:llä, missä Tuuliruusun palvelualueen paikoitusaluetta laajennettiin 40 uuden rekkapaikan verran vuonna 2017. Myös Nummenniityn ja Karhukorven levähdysalueita laajennettiin vuonna 2016 Vt3:lla yhteensä 30 paikalla. 

Lisäksi Liikenneviraston niin sanotussa 364-ohjelmassa 4,3 miljoonaa euroa on kohdennettu uusien erityisesti raskaan liikenteen tarpeisiin vastaavien taukopaikkojen kehittämiseen.  Pääkaupunkiseudun kunnat etsivät sopivia alueita tähän tarkoitukseen.

Julkaistu: 9.4.2018