Silti Jyväskylän MM-ralli on Suomen hienoin urheilujuhla, jossa yhdistyvät kauniisti linnunlaulu ja moottorin pörinä, kansallinen ja kansainvälinen, kyläseurat ja huipputeknologia.
Lankamaa. 23,76 kilometriä. Tässä ei ole mitään järkeä. Sisällä autossa hurisee ilmastointi ja ulkona satojen autojen moottorit tyhjäkäynnillä. Seisomme loputtomassa autojonossa keskellä keskisuomalaista kesämaisemaa. Soratie pöllyää aina, kun jono liikkuu. Hermo on kireällä jo nyt.
Viiden euron parkkimaksua vastaan saa ajaa autonsa parkkipaikaksi muutetulle pellolle. Viereisellä pellolla laiduntaa tusina lehmää.
Avulias järjestysmies neuvoo tien hyvälle katselupaikalle:
”Pari kilometriä tuohon suuntaan. Olkaa varovaisia!”
Pari kilometriä ei ole pitkä matka, paitsi jos se pitää kulkea poluttomassa metsässä, keskellä mättäitä, ojia ja tiheitä heinikkoja. Itikat syövät nilkkoja, korret ja kivet kaivautuvat kenkiin. Vieressä menee kyllä tie samaan suuntaan, mutta sitä ei uskalla enää kävellä. Sieltä voi tulla auto.
Peltoaukealla, pienellä mäennyppylällä, on kymmeniä ihmisiä. Nuoria, vanhoja, miehiä, naisia ja lapsia. Istuvat telttatuoleissa iltapäivän paahtavassa auringossa, juttelevat ja syövät eväitä. Useimmilla on kädessään pieni paristoradio viritettynä Yle Keski-Suomen taajuudelle. Siellä laulaa Kummeli: Ei märkäpuku purista pallia, tää on taivaallista rallia.
Sepä täällä on juuri alkamassa, Jyväskylän MM-ralli. Nykyisin sen nimi on Neste Oil Ralli, mutta Suurajoista kansa yhä puhuu. Ja Jyskälästä.
Ensin kuuluu tolkuton pörinä jostakin kaukaa. Järjestysmiehet puhaltavat varoituspilliin. Ihmiset nousevat telttatuoleistaan, kurottelevat äänen suuntaan.
Auto tulee kohdalle niin kovaa, että jos ei tiedä kuka autossa on, ei paljon auta, että takaikkunassa lukee kuskin ja kartanlukijan nimet. Se pölläyttää sorat ja katoaa mäennyppylän taakse. Sitä ehti nähdä pari–kolme sekuntia. Ihmiset istuutuvat takaisin tuoleilleen ja jatkavat puuhiaan. Jotkut eivät tosin edes vaivautuneet välillä nousemaan.
Sen ehtii nähdä, että auto numero kolmosen, Mikko Hirvosen Fordin, takapuskuri laahaa maata ja spoileri puuttuu kokonaan.
Autoja tulee kahden minuutin välein. Noin varttitunnin kuluttua, kun kymmenisen autoa eli kaikki nimekkäät kuskit ovat menneet, tämän mäen vuotuinen tähtihetki on ohi. Jäljellä on vielä satakunta muuta autoa, mutta innokkaimmilla rallituristeilla on jo kiire takaisin oman auton luo, sillä seuraavalle erikoiskokeelle on taas montakymmentä kilometriä ruuhkaa.
Ralli on penkkiurheilijalle ehkä kaikkein järjettömin laji. Siinä ei näe kisasta juuri mitään, se edellyttää autoa, pitkää pinnaa, pikkuteiden tuntemusta ja kartanlukutaitoa, paljon kävelyä ja hikoilua. Ei sovi telkkariin. Toivottoman epäekologista. Vaarallista. Epämuodikasta ja junttia.
Silti Jyväskylän rallia hienompaa ja lämminhenkisempää urheilutapahtumaa ei Suomessa ole. Tästä on moni samaa mieltä, sillä se on yksi Pohjoismaiden suurimmista jokavuotisista yleisötapahtumista: Jyväskylän rallin käyntimäärä on noin 300 000. Tämä on taas näitä hankalasti tulkittavia lipunmyyntilukuja, ei yksittäisiä kävijöitä, mutta esimerkiksi Suomen suurimpaan kesäfestariin, Porin Jazzeille myytiin tänä vuonna 57 000 lippua.
Jyväskylä on maailman paras ralli ja me olemme maailman nopein kansa, mainostetaan. Ainakin yhden viikonlopun ajan uskomme jopa olevamme maailman paras kansa.
Siksi lähdemme nyt juoksemaan uhkarohkeasti tietä pitkin takaisin lehmien ja autojen parkkipaikalle, välillä pusikkoon piiloutuen. Laajavuoreen ehtii vielä!
Laajavuori 1. 4,19 kilometriä. Ruuhkassa voi onneksi kuunnella Ylen Ralliradiota. Ralli toimii siis niin, että kuljettajat ajavat erimittaisia pätkiä eli erikoiskokeita suljetuilla teillä. Pätkän maalissa he pysähtyvät hetkeksi aikatarkastusasemalle ja odottavat, että järjestäjät kirjoittavat heidän aikansa fläppitaululle. He ottavat kypärän päästään, pyyhkäisevät hikeä ja avaavat ovea tai ikkunaa. Silloin Ralliradion toimittaja työntää mikrofoninsa autoon ja kysyy: How was the stage?
Jos pätkä on mennyt tavalliseen tapaan, kuljettaja vastaa: Very good, no problems. Sitten ikkuna sulkeutuu ja auto lähtee kohti seuraavaa erikoiskoetta. Jos pätkällä on ollut ongelmia, ikkuna ei luultavasti aukea.
Ralliradion eli Yle Keski-Suomen rallistudion ydin koostuu näistä haastatteluista. Kun tämän vuoden kisassa on 22 erikoiskoetta, ja jokaisen maalissa haastatellaan kymmenisen kuljettajaa, siitä tulee yli 200 pikkuista infopakettia. How was the stage? No problems.
Sitä me rallituristit kuuntelemme autoradioista ja paristoradioista kolme päivää. Siihen jää koukkuun. Rallin aikana ei ole olemassa muuta maailmaa, vain hassunnimiset erikoiskokeet – Evo, Hyväneula, Koukunmaa, Surkee, Jukojärvi ja muut. Ei paljon kiinnosta joku Yhdysvaltain velkakattokiista, kun se Hirvosen takapuskuri laahaa maata.
Mikko Hirvonen, ranskalaisen Sébastien Loebin ainoa haastaja MM-kamppailussa, mitä siellä Lankamaan pätkällä oikein tapahtui?
”En tiiä mitä tapahtui, olin menossa aika tiukkaan vasuriin kaasu pohjassa, niin yhtäkkiä kone sammui. Se meni leveeks, osuttiin puuhun ja hävis jarrut ja meni takajousitus siinä”, Hirvonen kertoo radiossa.
Kun Hirvonen vielä seuraavalla pätkällä vaihtaa renkaan ja jää melkein minuutin lisää kärjestä, tämä ralli on alkanut todella huonosti.
Tapana on ollut, että Jyväskylässä suomalainen voittaa aina. Rallin 60-vuotisessa historiassa on vain kahdeksan ulkomaalaista voittajaa. Suomalaiset osaavat ajaa autoa, ennen kaikkea Keski-Suomen sorateillä, täällä tuhansien järvien myyttisissä maisemissa. Moni tähdistämme, siis rallilegendoistamme, onkin kotoisin Keski-Suomesta; Juha Kankkunen, Tommi Mäkinen, Harri Rovanperä – ja Mikko Hirvonen. Aikoinaan Jyväskylän rallia mainostettiin tv-spotilla, jossa virolaiskuljettaja Markko Märtin piilotteli koivumetsässä ohuen puun takana ja häntä siellä etsittiin ja huudeltiin ”Markko, kus sa oled?” Ralli, jossa moni ulkomaalainen kuski häviää jo ennen starttia, kuului slogan. (Ikävä kyllä, juuri sinä vuonna Märtin voitti Jyväskylässä.)
Tosiasiassa ulkomaalaisetkin viihtyvät täällä. Jokainen kuljettaja, tallien pomot, työntekijät ja toimittajat ja turistit muistavat joka välissä kehua, kuinka hieno ralli tämä on. Tallit ovat äänestäneet tämän MM-sarjan parhaaksi ralliksi neljä kertaa, ja koska äänestystä ei enää ole, Jyväskylä saa pitää tämän arvonimen ikuisesti. Jos suomalaiset nyt koskaan kärsivät huonosta kansallisesta itsetunnosta, tänne vaan.
MTV3:n rallijuontaja Tomi Tuominen on itse osallistunut Jyväskylän MM-ralliin viisi kertaa kartanlukijana.
”Heti kun tulee Jyväskylään, tulee fiilis, että täällä tapahtuu jotain suurta. Jossain Turkin rallissa kukaan ei kaupungilla edes tiedä, että siellä on ralli menossa”, Tuominen vertaa.
Jyväskylässä rallia on mahdoton olla huomaamatta.
Kaupunki on hetken aikaa Suomen ehdottomasti kansainvälisin. Ulkomaalaisia katsojia on valtavasti – venäläisiä, latvialaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, ranskalaisia. Rallituristeja ei erota tallien työntekijöistä, kun kaikilla on samanlaiset, epämukavan näköiset ja rumat paitapuserot täynnä sponsorilogoja. Kaikilla roikkuu kaulassa muovilätyskä, passi jolla pääsee joillekin tietyille alueille. Jopa tarjoilijat ravintoloissa ovat pukeutuneet Fordin paitoihin. Tuntuu kuin Ford Abu Dhabi World Rally Team olisi ostanut koko Jyväskylän.
Ralli on maailman mittakaavassa marginaalilaji, mutta Suomessa on vahva ”rallikulttuuri”.
”Formula 1:n ja rallin vertaaminen on kuin vertaisi jalkapallon suosiota jääkiekkoon”, Tuominen kuvaa osuvasti. Ja aivan kuten jääkiekossa, rallissakin oleellista on, kuinka paljon muut siitä intoilevat. Se tarttuu.
Laajavuoressa, avauspäivän viimeisellä erikoiskokeella, ranskalaisilla Citroën-kuljettajilla on kaksoisjohto, vaikka erot ovatkin vielä pieniä. Mikko Hirvonen on auttamatta ulkona voittokamppailusta.
Se ei pilaa rallin riemua. Tässä on kyse jostain muusta.
Ralli on matka, joka tehdään ympäri Keski-Suomea yhdessä kuljettajien, kartanlukijoiden ja 5 000 vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Seuraavana päivänä ajamme yhdessä Lahteen asti, joten nyt pitää mennä lepäämään.
Etähuolto, Lahden satama. Race was bad but car was good, lauletaan radiossa. Ralli on ikuinen inspiraation lähde huumorilauluille, ja tässä ivataan vanhaa kunnon Tommi Mäkistä, joka antoi haastatteluja niin sanotulla rallienglannilla. Reis wos pät pat kaar wos kut.
Nykyään rallienglannilla voisi viitata ranskalaiskuskien aksenttiin, ja sille kyllä naureskelemmekin koko rahan edestä. Lähes kaikki suomalaiset nykykuskit ovat englanniksi oikein sujuvia – tai oikeastaan he ovat ylipäänsä sujuvia ja luontevia esiintyjiä.
Esimerkiksi Fordin Jari-Matti Latvala ei sano koskaan radiossa no problems. Hän selittää tuntojaan melkein kuin istuisi terapeutin sohvalla.
Perjantaiaamuna Latvala ei ole yhtään tyytyväinen: ”En mä tiedä, ei mulla mitään ongelmia ole, mutta ei tästä, en mä tiedä, mä yritän mutta en mä pääse vaan. En osaa sanoa, mistä tää johtuu, mä yritän ihan tosissaan, mutta nyt on jotain pielessä.”
Hyväneulan erikoiskokeen jälkeen hän on jo aivan turhautunut: ”Olen yrittänyt tässä erilaisia juttuja tehdä, mutta mikään ei auta mihinkään.”
Lahden huollossa hän sitten päättää ryhdistäytyä: ”Varmaan pitäis ruveta olemaan vähän positiivisempi, mä just tossa mietin että olen varmaan ollut aika negatiivinen täs koko ajan.”
Latvala on 26-vuotias rallikuski Etelä-Pohjanmaalta (nykyinen asuinpaikka Monaco), nuorin MM-osakilpailuvoittaja vuodelta 2008. Pitkäaikainen tulevaisuudenlupaus, jolla on ollut monesti huonoa tuuria tai huonot hermot, mutta aina hän jaksaa jutella mikrofoneille.
Rallikuljettajat ovat mainioita tyyppejä. He eivät ota itseään tai rallia liian vakavasti. He tuntuvat tajuavan, että yleisön ansiosta he voivat tehdä tätä ja että heillä siksi on oltava aikaa yleisölle ja nimmareille.
Tietysti on poikkeuksia. Lahden satamassa yksi kuljettaja kieltäytyy yleisöhaastattelusta etähuoltoalueelle pystytetyllä lavalla. Kimi Räikkönen.
Kuitenkin juuri Kimi Räikkönen – MM-pisteissä sijalla 8 – on jostain syystä niin valtavan mielenkiintoinen, että kaikki haluavat nähdä hänet ja kuulla häntä, Red Bull maksaa hänelle miljoonia ja ralliväkikin on hurjan onnellinen ”Räikkösen tuomasta positiivisesta huomiosta”.
Jokimaa. 2,00 kilometriä. ”Terve, terve Finland, how are youuu!” huutaa norjalainen vuoden 2003 maailmanmestari Petter Solberg mikrofoniin Jokimaan raviradalla Lahdessa. Yleisö ulvoo katsomossa.
Raviradalla ajetaan yleisöerikoiskoe, eräänlainen ralliautojen agility, johon starttaa kaksi autoa yhtä aikaa. Tämä on myönnytys mukavuudenhaluiselle yleisönosalle, joka ei halua kömpiä metsään eikä jaksa ymmärtää, että autot voivat kilpailla, vaikka ne eivät lähtisi samaan aikaan. Vähän niin kuin maastohiihdon yhteislähdöt, takaa-ajot ja kaupungin keskustassa järjestetyt sprinttikisat. Tai jääkiekon voittomaalikilpailu.
Tomi Tuomisen mielestä yleisöerikoiskoe on väärä termi.
”Kaikki erikoiskokeet ovat yleisöerikoiskokeita, sillä yleisö kyllä pääsee kaikille erikoiskokeille.” Hän puhuu ennemmin supererikoiskokeesta, joka on suora käännös englannista. ”Kyllä kaikki sanoo, että eivät nämä niin kivoja ole ajaa. Mutta ei voi mitään. Sinne saadaan sitä yleisöä, joka ei metsään lähde ja ennen kaikkea asiakastilaisuuksia.”
Tänä vuonna ralli koukkaa ensimmäistä kertaa tänne Lahteen. MM-rallin promoottori Tiina Lehmonen AKK Sportsista kertoo, että kun tapahtuma ei Jyväskylässä enää kasvanut, Lahdesta haetaan uusia kävijöitä, pääkaupunkiseutulaisia ja erityisesti niin sanottuja ”light usereita”.
Yritykset kestitsevät eri tavoin noin 12 000 vierasta Jyväskylän rallissa. Jokimaan vip-alueella näyttää olevan melkein yksinomaan miehiä, vaikka noin kolmannes rallikävijöistä on naisia.
Muutamia naisia vip-alueellakin sentään näkyy. Kisaemännillä Tiialla ja Johannalla on vaalea tukka, pitkät silmäripset ja tiukat mustat trikoomekot, joissa lukee Freixenet ja Gucci.
”Meidän tehtävä on toivottaa ihmiset tervetulleeksi ralliin ja pitää heille seuraa. Kaiken kruunaa huomeniltana podium”, kertoo Johanna. Podium on kansainvälistä rallikieltä ja tarkoittaa palkintojenjakoa.
Tulevatko ihmiset juttelemaan teille?
”Enemmän he haluavat ottaa valokuvia”, Johanna sanoo. Niinpä tietysti. Mutta ralliväki on kuulemma käyttäytynyt yllättävän siivosti.
”Niin sanotusti kaiken nähneenä, kun olen festareillakin näitä hommia paljon tehnyt, niin täällä on ollut tosi siisti ja hyvä tunnelma, mitään asiatonta ei olla kohdattu”, Tiia jatkaa.
Yleisön kosiskelun keinot ovat monet. Red Bull järjesti juuri ennen Jyväskylän rallia näytösajon Helsingin keskustassa. Sébastien Loeb ja Kimi Räikkönen ajoivat Esplanadin liukasta mukulakivistä suoraa edestakaisin pari kertaa, pyörittivät kässärikäännöksiä ja hyppäsivät matalan puuhyppyrin nokalta muutaman metrin säälittävän ilmalennon. Katsomaan oli tullut useita tuhansia ihmisiä.
Suomalaiset, menkää mieluummin Keski-Suomen metsiin! Siellä näkee ralliautoja vapaana luonnossa.
Toisaalta ainakin Petter Solberg nauttii ralliagilitystä. Puolentoista minuutin koitoksen jälkeen hän avaa etusuoraa ajaessaan autonsa oven, roikkuu puoliksi ulkona ja tuulettaa villisti. Jotain sellaista hän tekee aina, kun paikalla on paljon yleisöä. Solberg on showmies, mutta erityisen paljon hän on sitä nykyään, kun ei enää aja tehdastallissa vaan pyörittää omaa tallia, johon hankkii itse rahoituksen. Ennen rallin alkua hän järjesti muotinäytöksenkin Jyväskylän huoltoalueella. Viime vuoden rallissa samainen näytös päättyi siihen, että Solberg repi paidan päältään.
Tämän ralliteiden rokkitähden auton takasiivessä lukee motto: This is my life. Jokohan Bon Jovi on tehnyt sen nimisen kappaleen?
Mynnilä. 12,07 kilometriä. Enpä tahtoisi kotipihalleni suomalaista kesätapahtumaa – kukkapenkkiin yleistä käymälää, ojiin sammuneita miehiä, roskia joka puolelle. Sakari Seppälä ei ole millänsäkään. Hän on vetänyt huomionauhan suojaamaan talonsa verantaa ja seisoo itse partiossa.
Erikoiskokeet järjestetään siten, että tien omistajilta, eli valtiolta tai yksityisiltä tieosuuskunnilta, kysytään lupa heidän tiensä käyttöön. Joku aina kieltäytyy, mutta yleisesti suhtautuminen on myönteistä.
Mynnilän pätkä sattuu kulkemaan aivan Seppälän perheen omistaman Tikkalan entisen kansakoulun vierestä. Eikö yhtään epäilyttänyt?
”No olisihan se aika nuivaa sanoa ei”, Seppälä sanoo. ”Ihan rauhallisesti tämä on mennyt. Tuolla etupihalla oli kuulemma jotain hässäkkää, kun aina joku yrittää päästä jostain aidan raosta maksamatta.”
Erikoiskokeiden järjestelyistä vastaavat lähiseudun autourheiluseurat, jotka saavat siitä palkkion rallijärjestäjä AKK Sportsilta. Lipunmyynnin, pysäköinninohjauksen, makkaranmyynnin ynnä muut seura luovuttaa usein jollekin kyläyhdistykselle rahasta tai vastineeksi järjestysmiehistä. Rallissa on mukana suoraan tai alihankintana noin 150 seuraa ja yhdistystä. Tämän pitkästä aikaa ajettavan Mynnilän erikoiskokeen järjestää Toivakan autourheilukerho ja kahvit keittää Tikkalan nuorisoseura.
Esimerkiksi Surkeen erikoiskoetta on jo vuosien ajan järjestänyt Moksin kyläseura yhdessä Moksin pienviljelijäyhdistyksen, erämiesten ja nuorisoseuran kanssa. Kyläseuran puheenjohtaja Merja Karilan mukaan jokaiselle yhdistykselle tulee potista muutama tonni vuodessa. Työntekijöitä kyläseura yksin rekrytoi noin sata tai hieman alle. Se on valtava määrä pienellä paikkakunnalla.
”Siellä on kaikki työkaverit ja siskonkumminkaimat”, Karila kertoo.
Rahoilla ylläpidetään Moksin kyläseuran taloa, vanhaa kansakoulua. Kylätalossa järjestetään kerhoja, konsertteja, näyttelyjä ja vaikka mitä.
Kotipihafestareilla voi siis saada paljon hyvää aikaan.
Myöhään perjantai-iltana rallikansa on aivan erinäköistä kuin vielä torstaina oli Lankamaan metsässä. Telttatuolit ja radiot täälläkin, mutta eväänä on olutlavoja, minttuviinaa, kossua. Yhdellä seurueella on lääkäritakit, joiden selässä lukee Rally Doctor. Toisten paidoissa lukee Ralliääliö, ja toisten Rallia jo vuodesta 1999.
Pirkanmaalta rallia on tullut katsomaan jo neljättä kertaa samalla porukalla 18–21-vuotiaat Mikko, Kristian, Henkka, Tuomo ja Jarto. Kristian on kuskina selvin päin (tämän illan, huomenna vaihdetaan) ja muut hörppivät olutta 6–1-tölkeistä, joita on ilmeisesti mennyt jo monta lavallista.
”Tultiin jo tiistaina, ei olla nukuttu kuin jotain tunti yössä”, Kristian kertoo. He asuvat ”keikkabussissa”, joka ajetaan yöksi Jyväskylän keskustan tietämille. Tänäkin yönä he aikovat juhlia Jyväskylässä siihen asti, kunnes aamulla lähdetään Leustun erikoiskokeelle. Se alkaa kello 7.58. Sen kuulemma jaksaa, jos ei nuku ollenkaan.
Pojat jäävät vielä istuskelemaan, kun me jo kiiruhdamme Jyväskylään. Siellä esiintyy kohta Matti Nykänen.
Matkalla autoradiossa lauletaan Teuvoo-o, ota meidät kyytiin oo-o. Kaikki ylikulkusillat, tienristeykset ja bussipysäkit ovat täynnä ihmisiä kamerat käsissään. He odottavat ralliautoja.
Me ohitamme yhden ja vilkutamme katsojille.
Jyväskylän keskusta. ”Mikä siellä rallissa on tilanne, kuka johtaa?” kysyy Matti Nykäsen kitaristi yleisöltä. Sitten lauletaan että jestas sentään, mitkä rinnat.
Nykänen bändeineen ei ole Jyväskylässä ainoa, jota ei kilpailu niin kiinnosta. Suoraviivainen suomalainen kesätapahtumaördäys on keskittynyt keskustan kävelykadulle, jossa on jo perjantaina tuhansia ihmisiä. Mikään määrä terasseja ei riittäisi tälle ihmismassalle, ja yökerhojen jonot ovat satametrisiä. Poliisi on kuitenkin näkyvästi paikalla ja kaadattaa kadullajuhlijoiden kaikki viinat maahan.
”Ihmiset on kovasti päissään ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Näkyy, että on paljon muualta tullutta porukkaa”, sanoo komisario Tuomo Korhonen Keski-Suomen poliisista. Siis muualta Suomesta, täsmennettäköön.
”Jyväskyläläiset tietävät poliisin toimintatavat, mutta sellaista siellä kuulee, että ’kyllä stadissa saa kaljan kanssa kulkea, eikä kukaan siihen puutu’. Meillä puututaan. Ja tuskin poliisin linja niin paljon muuttuu kaupungista toiseen, se vaan tuntuu siltä.”
Kun kaksi vuotta sitten MM-rallin aikaan poliisi puhallutti autoilijoita perjantaiaamuna erikoiskokeille vievillä teillä, joka viidennellä kuljettajalla mittari värähti. Joka viidennellä.
Tänä vuonna vähän maistaneista ei ole lukuja, mutta yli 0,5 promillea puhaltaneita on viime vuosia vähemmän. Komisario Korhonen arvioi sen johtuvan siitä, että liikennettä ylipäänsä on vähemmän, kun ralli on levittäytynyt Lahteen asti.
Ralliviikonloppu on poliisille iso ponnistus, mutta Korhosen mukaan se sujuu hyvällä rutiinilla.
”Viime vuosina ei ole ollut mitään ongelmia. Rallin järjestäjät ovat erittäin ammattitaitoista porukkaa ja viranomaisyhteistyö toimii.”
Urria 1. 12,75 kilometriä. Petäjäveden kunnassa on Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva kirkko ja yksi Jyväskylän rallin parhaista katselupaikoista. Siinä tie kulkee terävien nyppylöiden päältä niin, että kun niihin ajaa kovaa, auto hyppää monta metriä, pahimmillaan hajoaa tai suistuu tieltä.
Lauantaiaamuna Urriassa näkee, miten kesäinen metsämaisema ja moottorin pörinä sulautuvat saumattomasti toisiinsa.
Luonto on järjestänyt sekametsään täydellisen rallikatsomon. Hyppyjen kohdalla metsä on harvaa eikä peitä näkyvyyttä. Maasto nousee loivasti, jotta kenenkään pää ei peitä takanaolevan näkökenttää. Isot kivet ovat mainioita istumapaikkoja, ja niitä on paljon. Aamuaurinko lämmittää puiden väleistä osuvilla säteillään. Pikkuradioista kuuluu selostus stereona. Idyllisen kaunista. Kohta autot tulevat, rikkovat kovaäänisesti linnunlaulutunnelman, nostavat pölypilven ja ovat hetkessä poissa. Se ei sovi tänne lainkaan, ja siksi se juuri on kiehtovaa.
Kello on puoli kymmenen, ja paikalla ovat vain tosifanit. Sitä paitsi tänne on vaikea päästä; parkkipaikat ovat tukossa. Monet ovat siksi tulleet jo keskellä yötä.
”Täällä meillä oli pikkuinen yksiö”, näyttää helsinkiläinen Timo Hyytiäinen lakanamyttyä pakettiautossaan. Hän tuli poikiensa Hugon ja Oton kanssa yöllä mökiltä ja on nukkunut aamuyön auto hyvässä parkissa.
Nyt mutustellaan aamiaiseväitä ja odotellaan ensimmäisiä autoja. Radio kertoo, että Hirvonen ajaa hyvin mutta on toivottoman kaukana kärjestä, Latvala tuskailee kolmannella sijalla edelleen ”säätöjen” kanssa. Ranskalaiset vievät joukkoa.
Ei MM-ralli mitään jännitysnäytelmää ole. Sen voittaa yleensä ranskalainen Citroën-kuski – kohta kahdeksan peräkkäistä maailmanmestaruutta voittanut Sébastien Loeb tai haastaja Sébastien Ogier – ja silloin tällöin suomalainen Ford-kuski – Mikko Hirvonen tai Jari-Matti Latvala. Nämä neljä ovat ainoat, joilla on kilpailukykyinen niin sanottu tehdastallin auto. MM-ralli on hirvittävän kallis laji, ja autonvalmistajat ovat yksi kerrallaan lopettaneet omat satsauksensa siihen. Tosin tällä kaudella mukaan on saatu Mini ja tulossa on myös ainakin Volkswagen, mutta toistaiseksi niillä ei uhata ranskalais-suomalaista kärkinelikkoa.
Muun maalainen kuljettaja on viimeksi voittanut MM-osakilpailun vuonna 2005, ja se oli Petter Solberg.
Viime vuonna Mikko Hirvonen veti autonsa katolleen ja keskeytti juuri tässä. Nyt kärkiautot ohittavat paikan siivosti.
Yksi hankala asia rallissa on se, että metsäkatsomo kaipaa tapahtumia, ja aina kun metsässä tapahtuu, se tietää epäonnea kuljettajille, mahdollisesti jopa hengenvaaraa kaikille. Onnellisia tapahtumia ei ole.
Yleisö on kyllä valmis auttamaan sitten, kun tapahtuu. He tarkistavat, kävikö ulosajoissa pahasti, työntävät autot tielle ja ennen kaikkea huitovat takana tuleville autoille, että nämä tietävät hidastaa ulosajopaikalla.
Jossakin sijojen 30 paikkeilla yksi auto loikkaa todella pitkälle mutta näyttäisi säilyvän onnekkaasti ehjänä.
”Veti tasaselle!” joku kommentoi, ja kansa taputtaa riemastuneena.
Palkintojenjako, Jyväskylä. ”Arvaa mitä, me saatiin Loebin nimmari!” kiljuu kolmikymppinen nainen kännykkäänsä Jyväskylän Lutakossa, jossa on kilpailukeskus, huoltoalue ja monenlaista markkinakojua. Täällä on alkamassa palkintojenjako. Kilpailijoiden parkkipaikalta kuuluu renkaiden ulvontaa ja hurrausta. Petter Solberghan se siellä vetää käsijarrukäännöksiä pitkän tovin ennen kuin malttaa pysäköidä.
Ja kun Jari-Matti Latvala nousee autosta, hän kävelee saman tien aidan takana odottavan yleisön luokse. Joku työntää hänelle vauvansa, Latvala nostaa sen kainaloista ja poseeraa kameralle. Hymy tulee hieman pakotetusti, se on helppo nähdä. Latvala löysi lopulta ne etsimänsä säädöt ja kiri ohi Sébastien Ogierin, mutta ei saanut Loebia kiinni.
Palkintokorokkeella Hirvonen ja Latvala pyytelevät yleisöltä anteeksi, etteivät voittaneet. ”Ensi vuonna ihan varmana voitamme, lupaan sen”, Latvala sanoo. Yleisö huutaa villisti.
Mutta aivan yhtä villisti yleisö huutaa myös voittaja Loebille. Kansallisuus menettää ainakin hetkeksi täydellisesti merkityksensä. Eikä kukaan kai yllättynyt, että Loeb, joka on ennen tätä voittanut 65 MM-rallia, voitti taas. ”Mestari on mestari”, antaa Latvalakin tunnustusta.
Kolmen päivän kisaväsymys aiheuttaa liikutusta. En halua palata arkeen täältä aurinkoisesta kuplasta, jossa Suomi on yhtä ja Suomi on kansainvälinen ja kaveria ei jätetä. Me olemme samalla puolella, koko pieni ralliyhteisö isossa maailmassa.
Palkinnot jakaa Mauri Pekkarinen.
Seuraa samppanjanruiskutus. Sekin on tietysti ihan älytöntä. Mutta nyt todella tekee mieli nauraa, taputtaa ja hurrata. Me rallituristit haluamme juhlia kaikkien niiden kanssa, jotka olivat mukana matkallamme.
Me voitimme taas, Loeb, minä ja Suomi.
