Eeva

Rakkauskirjekilpailun voittaja vuodelta 1938


Eeva viettää 85-vuotisjuhlaansa rakkauden merkeissä. Voit osallistua kirjoituskilpailuun ja kertoa oman rakkaustarinasi. Jo vuonna 1938 pyysimme lukijoita kirjoittamaan rakkaudesta, silloin rakkauskirjeen muodossa.

Eevan ensimmäisen kirjoituskilpailu julistettiin huhtikuussa 1938. Kirjeitä tuli "joka taholta Suomesta. Rajajokea ja Hankonientä ja Lappia myöten. Oli koneella kirjoitettuja ja käsin kyhättyjä, oli työn kovettamin kourin ja hentoisin sormin kirjoitettuja, oli kuusitoistavuotiaan tytön ja seitsemääkymmentä käyvän miehen lähettämiä, ja kaikissa niissä oli vain rakkautta, ylenpalttisesti rakkautta."

Kolmihenkinen raati, johon kuului kaksi toimituksen edustajaa ja kirjailija Lauri Viljanen, valitsi yksimielisesti voittajaksi nimimerkin Virpi kirjoittaman rakkauskirjeen.

Se hyväksyttiin kauneimpana, sillä se oli "älykäs, veikeä, vivahderikas ja persoonallisesti kehittynyt sekä välittää aitona kirjoittajan sen hetken tunnelman."

Voittaja osoittautui 17-vuotiaaksi konttorineitokseksi, joka asui Puistolassa, Helsingissä. Kirje julkaistiin Eevassa 6/1938.

1. Palkinto

"Päivää, rakas.

Olen melkein unohtanut sinut, sillä (kuten olet itsekin kai huomannut!) on tullut kevät ja sydämeni kuuluu keväälle enemmän kuin sinulle. (tämän on määrä tehdä sinut mustasukkaiseksi, tekeekö se?)

Joka päivä olen kävellyt postiin, jonne on matkaa kuusi kilometriä edestakaisin. Kun tulen takaisin, hohtavat poskeni kuin ruusut ja ihoni raikastuu kerta kerralta. Sinua varten tahdon tulla kauniiksi ja – hyväksi tahdon myös tulla. (Rakkaani, ummista silmäsi epäjohdonmukaisuudelleni, jos et voi rakastaa minua sellaisena!)

Olen teettänyt uuden iltapuvun kesäksi (lue: siksi, kun tulet hakemaan minua). Se on ihanaa, sinistä organdieta. Sinistä siksi, että veljeni sanoo miesten mielellään näkevän Hänet siinä värissä. Miksi? Kerro se minulle! Siksikö, että jokainen mies kuvittelee rakastetullaan olevan siniset silmät?

Anna anteeksi, jos olen rupatellut liian paljon turhista asioista ja pelkästä itsestäni.

Odotan kirjettäsi, rakas. Odotan kuin janoinen kirkasvetisen vuoripuron solinaa. Kirjoita! (Sinä tiedät, että kaikkein mieluisimmin haluaisin sinun tulevan luokseni. Tule! Tule pian! Minä odotan. Kun tulet, en vaadi sinulta paljoa. Vain tuhat suudelmaa äidin selän takana ja miljoona sitten, kun meidät on jätetty kahden kesken.)

Aamuauringon säteet leikkivät juuri tällä hetkellä kädelläni. Minä vangitsen niistä säteistä kirkkaimman ja vallattomimman, ja suljen sen tähän kirjeesi kuoreen. Suutele sitä, kun se pulpahtaa esiin avatessasi tätä!

Jää hyvästi, rakas!

Iltaisin en itke paljon, koska tahdon olla urhoollinen

Virpisi.

J.K. Kun näet iltatähden tuikkivan kalpealla taivaalla, ajattele silloin minua!

Sinun, samoin tekevä

Virpisi."

Kauniita kirjeitä oli niin paljon, että 500 markan ensimmäisen palkinnon lisäksi raati jakoi kaksi pienempää, 300 ja 200 markan, palkintoa.

Kirjoita omasta rakkaudestasi. Lisätietoja tästä.

Julkaistu: 14.2.2019