Apu

Rakkauden löytäneet Tuomari Nurmio ja Liisa Eskola



Rakkauden löytäneet Tuomari Nurmio ja Liisa Eskola

Muusikko Tuomari Nurmio ja naistentautien erikoislääkäri Liisa Eskola tunsivat toisensa jo 1960-luvulla. Pariskunta heistä tuli vasta kymmenen vuotta sitten. Nyt he laulavat rakkauslauluja kotikeittiössään.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Jouni Harala

Hannun ja Liisan rakkauden lisäksi syntyi yhteinen levy. Hannu teki jo vuonna 1986  laulun Rakkauden  voima, jonka sanat on nyt ihan totta.

Pojan ja tytön, sittemmin kypsään keski-ikään kasvaneen miehen ja naisen tarina on vähän kuin ihmemaasta, sillä ihmisten ja asioiden kohdatessa oikealla hetkellä voi syntyä jotain yllättävää.

Kun Tuomari Nurmio ja Folk Liisa ovat nyt Ihmemaassa, sana kirjoitetaan tässä kohdin isolla.  

Gynekologi Liisa Eskolasta ja muusikko Hannu, Hande eli Tuomari Nurmiosta tuli pariskunta kymmenisen vuotta sitten. Takana oli vahvasti elettyä elämää, mutta menneisyydestä nousi jotakin tunnistettavaa.

– Kun kohtasimme nuoruutemme jälkeen uudelleen, mitään muuta ei ollut tehtävissä kuin elämänmuutos, Liisa Eskola sanoo.

Se tarkoitti yhteisen kodin perustamista, yhteistä elämää, jonka hedelmänä alkuvuodesta ilmestyi yhteinen levy, Tuomari Nurmio & Folk Liisa Ihmemaassa

He kutsuvat musiikkiaan keittiömusiikiksi tai urbaaniksi sähköfolkiksi, jota he duona esittävät. Muita muusikoita levyllä ei ole.

Kun pariskuntaa katselee ja kuuntelee, näkee toisilleen hyvin sopivan naisen ja miehen. 

Rouheasti, mutta samalla herkkänä soivan Ihmemaassa-albumin rakkaustarinat ovat sisällöllisesti aivan erilaista Tuomari Nurmiota kuin mihin on totuttu.

Hän protestoi väittämää vastaan.

– Olen kirjoittanut myös rakkauslauluja neljänkymmenen vuoden aikana. Ne ovat jääneet vähälle huomiolle ehkä siksi, ettei niitä ole tullut vedettyä keikoilla. Uusimmat levyn biiseistä ovat aika lailla meidän omasta elämästämme. 

– Jos tämä ei ole teemalevy, niin mikä sitten?

Hän on ilahtunut saatuaan levystä hyvää palautetta muusikkotutuiltaankin.

– Se on näköjään sulattanut paatuneetkin sydämet! Setissä oli biisejä enemmänkin kuin levylle mukaan otetut kaksitoista. 

– Alkuperäisen idean ”kyseenalaiset rakkauslaulut” tiputettiin pois, emme halunneet ehjään tarinaan tarpeettomia säröääniä.

Levyllä rakentuu ehjä draaman kaari. Nurmio laulaa, soittaa kitaraa, kenkää ja tamburiinia, Eskola laulaa ja soittaa kitaraa.

– Minulle oli suuri kynnys lähteä tekemään levyä tunnetun muusikon kanssa, koska olen esiintynyt vain pienissä piireissä. On eri asia lähteä maksavan yleisön eteen, jos ennen on laulanut ja soittanut vain ystävien kesken takkailloissa, Liisa Eskola sanoo.

Yhteiskeikoilla saatu palaute pitää rohkeana tuntemattomankin yleisön edessä.

Tuomari Nurmio esiintyi Bob Dylan -iltamissa marraskuussa 1977 Vanhalla ylioppilastalolla.

Elettiin 1960-luvun puolivälin jälkeisiä vuosia, kun amerikkalainen folkmusiikki rantautui Suomeen ja erityisesti Helsinkiin. Moni silloisista folkin harrastajista nousi suomalaisten artistien kärkikaartiin.

Erityinen kohtaamispaikka oli Töölön seurakunnan Mustasaaressa pitämät rippileirit ja niiden jälkimainingit. 

Hande Nurmio tutustui siellä Guldkurkorna-yhtyeeseen. Sen rento ja huumorinpitoinen ote musiikkiin tekivät vaikutuksen aiemmin rockmusiikkia harrastaneeseen teiniin.

– Kultakurkuissa lauloivat veljekset Antero ja Martti Launis sekä Pekka Aarnio. Akustinen kitara ja moniääninen laulu riittivät luomaan hyvän fiiliksen. Ei tarvittu tuolloin vielä toivottoman kalliita vahvistimia ja sähkökitaroita, Hande Nurmio sanoo.

Martti Launis ja Pekka Aarnio vaikuttivat sittemmin Agit Prop  -yhtyeessä.

– Huumori jäikin sitten vähemmälle! 

Itsetekemisen idea tuli folkiin ennen kaikkea Bob Dylanin ansiosta. Folkmusiikki oli aikaisemmin ollut lähinnä arkistosta pengottujen vanhojen laulujen esittämistä opiskelijapiireissä, Hande Nurmio muistuttaa.

Vain harva teki omia lauluja.

Klassinen kitara ja kuorolaulu jäivät harrastukseksi, kun Liisa Eskola aloitti opiskelun lääkiksessä.

Hande Nurmio nousi itse lopulta julkisuuteen Tuomari Nurmiona. Varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1979 Love Recordsin julkaiseman Valo yössä -kappaleen ponnahdettua listaykköseksi.

Liisa Eskola oli tutustunut Handeen kotibileissä jo Euroopan hulluna vuonna 1968. Myöhemmin he olivat myös koulutovereita Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lukiossa, SYK:ssa. Hande oli saanut uuden mahdollisuuden vuonna 1969 oltuaan jo erottamisuhan alaisena Kalliossa sijainneesta poikakoulusta Helsingin Toisesta Lyseosta eli Tossusta. 

– Olin vaarassa jäädä luokalle toisen kerran peräkkäin. Se olisi merkinnyt erottamista. 

Rehtori oli kehottanut häntä vaihtamaan johonkin toiseen kouluun, koska poika ei tullut Tossussa toimeen kaikkien opettajien kanssa. 

Folkaalto oli tuolloin jo hiipumassa, mutta Liisa Eskola oli ehtinyt tutustua moniin folkyhtyeisiin.

– Tutustuin niihin ystäväni Esko Rahikaisen laajan levykokoelman kautta. Ihailin muun muassa ryhmiä Ian & Sylvia ja Peter, Paul & Mary. Olin opiskellut kitaransoittoa sointumerkeistä, ja Handen soitto teki välittömästi vaikutuksen.

Lukioaikana hän meni klassisen kitaran tunneille Helsingin konservatorioon.

– Ajattelin, että jonain päivänä vielä näytän Handelle. Soittaminen jäi kuitenkin harrastukseksi, kun opiskelut lääkiksessä alkoivat.

Kuorolaulu oli myös osa Liisa Eskolan musiikillista menneisyyttä, ja alttona hän joutui aina laulamaan stemmoja, ei päämelodiaa.

– Siitä on paljon hyötyä myös tässä meidän folkduossamme.

Hande Nurmio sanoo Liisan harrastaneen soittamista sekä laulamista koko ajan ja pärjäävän nyt keikoilla ja levyllä komeasti.

– Klassisen kitaran opinnoista on ollut hyötyä, ja sorminäppäilyn taitaminen ei ole aivan tavallista.

Kolmenkymmenen vuoden, eri suuntiin vieneiden vaiheiden jälkeen tapahtui uudelleenkohtaaminen.

– Meillä oli osittain sama ystäväpiiri jo nuoruudessamme, mutta tapasimme vuosien varrella vain satunnaisesti. Handen keikoilla en käynyt ennen kuin tammikuussa 2006 satuin menemään Bob Dylanin tribuutti-iltaan Tavastialle. Folkia sekin tapahtuma, Liisa Eskola kertoo.

He eivät olleet vielä yhdessä, mutta 2000-luvun alussa Eskolalla oli aikaa treenata soittamista ja laulamista taas intensiivisemmin. Hän sanoo musisoimisen poikkeavan hänen työstään lääkärinä kuin päivä yöstä.

– Aina voi oppia uusia taitoja, ne tuovat iloa elämään ja torjuvat dementiaa!

Hän sanoo, että tutun tekemisen rutiiniinkaan ei saisi turtua.

– Vaikka tein aikoinaan parikymmentä vuotta sairaalassa keisarinleikkauksia, aina saattoi tulla eteen yllättävä tilanne.

Miestään hän ihailee oman tiensä kulkijana, kuvia kumartamattomana taiteilijana.

– Ja tietenkin koko miestä ja hänen luovuuttaan.

Keskittymistä ja paljon keskustelua vaatinut yhteinen Ihmemaassa-albumi ei ollut mikään pikatuotanto, vaikka sen tekemiseen käytettiin lopulta vain noin kaksikymmentäviisi tuntia. 

– Sitä suunniteltiin kymmenen vuotta, ja monenlaisia esteitä ja muita projekteja tuli pitkin matkaa. Muutama kymmenen yhteiskeikkaakin oli ennen tätä kuitenkin jo ehditty tehdä, pariskunta kertoo.

Levy äänitettiin viime kesänä luomusysteemillä. Se tarkoittaa sitä, että ollaan lähellä livetilanteen taltiointeja, eikä lauluja soitettu läpi kuin pari kertaa.

– Tunnelma Sipoossa Matti Saarisen Mainmix-studiolla oli ratkaisevan tärkeä. Pyrittiin siihen, että soitto levyllä kuulostaa samalta kuin himassa ja keikoillakin, Hande Nurmio sanoo.

Hänen pitkällä muusikonurallaan on aina ollut tärkeää, että studioon mennään vasta kun ollaan valmiita. 

Niin kuin vesi löytää uomansa, kappaleet asettuivat pikkuhiljaa muotoonsa soittelemalla niitä uudelleen ja uudelleen.

Se on sitä luomumenetelmää. Molemmat kitarat soitettiin sisään kertaheitolla, ja laulut vedettiin päälle.

Hande Nurmio katselee puolisoaan ja sanoo arvostavansa tämän sinnikkyyttä ja positiivisuutta musiikissa sekä muissa elämän haasteissa. 

Miehen rakkaudesta kertoo levyn laulu Liisa, jossa laulaja haluaa lähteä meluisasta baarista kotiin Lii-sansa kanssa.

Levyllä on myös kappale Rakkauden voima: ”Ei rakkautta saa, jos vain odottaa ainoaa oikeaa prinssiä tai prinsessaa… Rakkauden voima voi haavat parantaa, jos siihen uskaltaa luottaa uudestaan.”

Laulu löytyy jo vuonna 1986 julkaistulta albumilta Käytettyä rakkautta. Nyt sanat ovat Ihmemaassa täyttä totta. ●

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Jouni Harala

Julkaistu: 18.3.2016