Apu

Rahapula on paha vihollinen



Rahapula on paha vihollinen

Pakkosäästöt ovat isku armeijalle, ja varuskuntien lopettamisia pelätään eri puolilla Suomea.
Teksti Hannu Koskela

Kuumana kesänä 1970 muuan nuorimies puki armeijan harmaat Lappeenrannan kasarmilla. Hänestä tuli Uudenmaan rakuunapataljoonan alokas A. Puheloinen. Kauluslaatta oli tyhjä eikä työurakaan mitenkään selvä.

– Varusmiesaikana sotilaan ammatti ei vielä tuntunut omimmalta, mutta kun 11 kuukauden palveluksen jälkeen jäin kesävänrikkinä joukkueen johtajaksi, työ alkoi näyttäytyä erilaisessa valossa.

Tuon kesän jälkeisten 40 vuoden aikana mies on kohonnut Puolustusvoimain komentajaksi. Nyt kauluslaatassa komeilee neljä leijonaa.

Parhaillaan kenraali Ari Puheloinen seisoo joukkoineen sotilasuransa ehkä kovimman haasteen edessä. Pitäisi säästää satoja miljoonia euroja – ja nopeasti.

– Aikataulu tuntuu todella kireältä. Uuden organisaatiomme on toimittava 1.1.2015. Siksi meillä pitää viimeistään ensi kesänä olla tiedossa valtiojohdon päätökset siitä, mitkä joukko-osastot ja varuskunnat lakkautetaan.

Puolustusvoimat lupaa oman esityksensä olevan valmis tammikuussa 2012. Puolustusvoimille nopeus sopii, koska nyt toimitaan pakon edessä ja ensin kesän jälkeen toiminta-aikaa on enää kaksi ja puoli vuotta.

Tilanteen vakavuudesta huolimattasotilas ei kapinoi. Kenraali Puheloiselle marssijärjestys on selvä.

– Päätökset puolustusvoimien rakenteista ovat osa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Poliittisilla päättäjillä ja valtion johdolla on viime kädessä vastuu Suomen puolustuskyvystä, hän sanoo.

Puheloinen muistuttaa, että sotilailla on varsin hyvä vuoropuhelu- ja keskusteluyhteys valtion johdon kanssa.

 – Kun meille kerrotaan, mitä edellytetään, me kyllä kerromme, miten se on toteutettavissa ja mitä ratkaisu maksaa.

– Kokonaisturvallisuuden ja maanpuolustuksen konsepti on jo vuosikymmenet perustunut yhteisiin tavoitteisiin. Kansainvälisestikin ajatellen pitkä ja vahva yhteistyömme ministeritason ja virkamiehistön kanssa on taannut sotilaallisen ja yhteiskunnan turvallisuuden sekä kriisivalmiuden.

Kenraali Puheloisen mukaan yhteyden tulisi myös jatkua.

– Liian usein halutaan rajautua kapeasti vain todennäköisimpiin uhkiin, koska on hankalaa yksilöidä, milloin ja millainen sotilaallinen uhka voi Suomea kohdata. Ja jos ainoana ehtona pidetään varautumista parhaillaan näkyviin uhkiin, olemme mahdollisessa sotilaallisessa uhkatilanteessa myöhässä puolustusvalmiuden rakentamisessa. Tällöin vaikutukset voivat olla katastrofaaliset.

Kansan keskuudessa kuumin keskustelu kipunoi kuitenkin varuskuntien lakkauttamisesta: Miten selviävät irtisanotut työntekijät? Kuinka pärjäävät kunnat, joille joukko-osasto on elintärkeä verotulojen tuoja ja palvelutason varmistaja?

– Puolustusvoimissa tiedostamme, että yhteiskunnallinen päätöksenteko aina on kompromissien tekoa. Joukko-osastojen lakkauttamisissa meillä ei ole kuitenkaan lainmukaista päätäntävaltaa.

Puheloinen kertaa nopean saneeraustahdin johtuvan valtion edellyttämistä säästöistä. Näin vastuu puolustusvoimiemme laadusta ja toimintakyvystä lankeaa poliittisille päättäjille.

– Yleensä sijoitumme varuskuntapaikkakunnilla kolmen suurimman työnantajan joukkoon. Aluepolitiikka ei silti ole meille ykköskriteeri, vaikka se onkin tärkeää. Meille tärkeintä on turvata Puolustusvoimien edellytykset toteuttaa tehtävänsä.

Tavoite on tasapainoinen kokonaisuus.

– Nyt tuota tasapainoa ei valitettavasti ole, koska koneiston pyöritys näin isolla koneistolla nielee suhteettoman suuren osan budjetistamme. Ja koska budjetti ei kasva, jäljellä on vain mahdollisuus supistaa koneistoa.

Puheloinen sanoo, että sodanajan joukot ja niiden varustaminen on ensisijainen tehtävä.

Julkaistu: 28.10.2011