Apu

Pyylevä rauhanlintu – pöllön lailla huhuilevasta sepelkyyhkystä tuli ihmisen seuralainen

Pyylevä rauhanlintu – pöllön lailla huhuilevasta sepelkyyhkystä tuli ihmisen seuralainen
Metsästä kajahtaa kumea hu-huu-hu, hu-huu! Onko se pöllö? Saattaa olla, mutta todennäköisemmin se on sepelkyyhky. Pontevan oloinen lintu oli ennen salaperäinen metsien asukas, mutta siitä on tulossa lähes puluun verrattava ihmisen seuralainen.
Julkaistu: 9.3.2021
Muistan, kuinka 1990-luvun alkupuolella aloitellessani luontokuvaajan uraani satuin näkemään metsässä sepelkyyhkyn. Eksoottisen näköinen lintu säikäytti minut lehahtaessaan äänekkäästi siivilleen. Ehkä sen pesä oli lähettyvillä, olin nimittäin nähnyt kaverini ottamassa kuvassa tämän salaperäisen linnun pesivän kuusenoksien kätköissä.
Myöhemmin kiinnitin huomiota siihen, että sepelkyyhkyjä alkoi kuljeskella kotini lähettyvillä metsissä yhä enemmän. Joskus ne tulivat pihanurmikolle ruokailemaan.
Mystisyys alkoi karista sepelkyyhkyn ympäriltä. Johtuiko se siitä, että itselleni tuli lisää ikää ja kokemusta vai siitä, että sepelkyyhkyt yleistyivät oikeastikin?
Sepelkyyhky on viime vuosina kaupungistunut yhä voimakkaammin, esimerkiksi Turun ja Helsingin puistoissa se on paikoin jo lähes yhtä yleinen kuin pulu.
Kyyhkyt ovat pyyleviä lintuja, joilla on vahvat rintalihakset. Kävellessään ne nyökyttävät päätään, mikä tekee niiden menosta persoonallisen näköistä.
Kyyhkyjen tärkeintä ravintoa ovat siemenet, mutta niille kelpaavat myös sienet, marjat ja selkärangattomat pikkueläimet.
Kyyhkyihin liittyy erityistä symboliikkaa. Ne ovat lauhkeuden ja hyvyyden ruumiillistumia, rauhan vertauskuva. Vastakohtana aggressiivisesti hyökkäileville haukoille kyyhky on diplomatiaa ja neuvottelutietä korostavien poliitikkojen lempinimi.
Rakastavaisia sanotaan kyyhkyläisiksi, ja lintu esiintyy monissa hääkoristeissa.

Kyyhkylajeja on Suomessa kaikkiaan viisi

Suomessa elää viisi kyyhkylajia. Yleisin ja kaikkien tuntema on kaupungeissa viihtyvä kesykyyhky, joka on levinnyt Suomeen kasvatuksen ansiosta. Kesykyyhkyn kantamuoto on Atlantin saarilla elävä kalliokyyhky. Moni lienee kohdannut alkuperäisen, luonnonvaraisen pulun Kanarian-matkallaan, kenties tuntematta sen alkuperää.
Suomessa asustaa lisäksi harvinaisina ja vähälukuisina kaksi pientä, eksoottisen näköistä kyyhkylajia: turkinkyyhky ja turturikyyhky.
Turkinkyyhkyn tai turturikyyhkyn kyllä tunnistaa kyyhkyksi, joskin siroina ja sinipunaharmaina ne muistuttavat jonkin verran myös käkeä. Turkinkyyhky on Suomessa läntinen ja lounainen laji, turturikyyhky painottuu enemmän kaakkoon.
Pienikokoinen turturikyyhky pesii harvinaisena Etelä- ja Kaakkois-Suomessa.
Kesykyyhkystä näkee samassakin parvessa useita eri värimuotoja. Eniten on kantamuotoa eli kalliokyyhkyä muistuttavia siniharmaita yksilöitä, mutta joukossa on myös punaruskeita, tummanharmaita ja täysin valkoisia kyyhkyjä sekä monenlaisia värimuotoja niiden väliltä.
Kesykyyhky on tuotu Suomeen 1550-luvulla, jolloin niitä hoidettiin Turun lähistöllä sijaitsevassa kartanossa. Muu­alla Euroopassa kyyhkyjä arvostettiin, ja niitä käytettiin 1700- ja 1800-luvuilla laajalti kirjeiden kuljettamiseen, mutta Suomessa asenne on ollut nihkeämpi. Viime vuosisadan alussa kyyhkyistä maksettiin jopa tapporahaa.
Suuret kyyhkyparvet ovat erottamaton osa vanhojen eurooppalaiskaupunkien tunnelmaa siinä missä kapeat kujat ja klassinen arkkitehtuuri.
Eräs kaverini kutsuu näitä kieltämättä melko sottaisia siivekkäitä lentäviksi rotiksi. Joskus ne vaikuttavatkin aika iljettäviltä kerääntyessään kuhisevaksi massaksi. Voi melkein nähdä, kuinka pöpöt jylläävät joukossa. Hygieniasyistä monissa kaupungeissa lintujen ruokkiminen julkisilla paikoilla onkin kielletty.
Toisaalta suuret kyyhkyparvet ovat erottamaton osa vanhojen eurooppalaiskaupunkien tunnelmaa siinä missä kapeat kujat ja klassinen arkkitehtuuri.
Kaupungit tarjoavat linnuille hyviä pesimäpaikkoja sekä suojaa ja lämpöä vuoden ympäri. Siellä on myös ravintoa yllin kyllin. Arat petoeläimetkään eivät ole kovin suuri uhka. Monille linnuille on ollut edullista asettua kaupunkeihin.
Tuskin on maailmassa kaupunkia, jossa ei olisi kesykyyhkyjä. Ne ovat usein keskitalvella ainoita lintuja, joita kaupunkien ja kylien keskustoissa näkee.
Tämä turkinkyyhky on kuvattu nimensä mukaisesti Turkissa, Alanyassa. Niitä asustaa nykyään myös Suomessa.
Sepelkyyhkyn nimi tulee kaulaa koristavasta valkoisesta juovasta, ”seppeleestä”. Sepelkuvio näkyy myös linnun siivissä sen pyrähtäessä lentoon. Lintu on vaikuttava ilmestys, ja sen siivistä lähtee voimakas, läpsyttelevä ääni.
Sepelkyyhkyn kumea huu-huu-huu-ääni tulkitaan helposti väärin pöllön huhuiluksi. Tosin, jos nyt talvella kuulee huhuilua, asialla on luultavasti jokin soitimellaan ääntelevä pöllö, sillä sepelkyyhky on muuttolintu, joka palaa Suomeen vasta maalis-huhtikuussa.
Sepelkyyhky on yli 40 sentin pituinen, ja se painaa puoli kiloa. Kesykyyhky on sitä lähes kymmenen senttiä lyhyempi ja yli sata grammaa kevyempi. Uuttukyyhky on suunnilleen kesykyyhkyn kokoinen ja näköinen, mutta uuttukyyhkyllä ei ole pululle tyypillistä valkoista yläperää.
Kookkaassa sepelkyyhkyssä on jonkin verran syötävää, ja se kuuluukin yleisimpiin riistalintuihimme. Sepelkyyhkyn metsästys avaa riistakauden elokuussa, ja vuotuinen saalis on noin 200 000 lintua.
Sepelkyyhky pesii kaikkialla Euroopassa. Suomessa elävät sepelkyyhkyt ovat muuttolintuja, jotka talvehtivat Ranskassa ja Iberian niemimaalla. Sielläkin niitä metsästetään runsaasti.
Sepelkyyhky on muuttolintu.
Kesykyyhkyä ja sepelkyyhkyä läheisesti muistuttava laji on uuttukyyhky. Se pesii puunkoloissa, ja myös linnunpönttö kelpaa sille. Uuttukyyhky on rauhoitettu ja melko harvinainen, tosin niitä näkee usein keväisin ja syksyisin sepelkyyhkyjen joukossa, kun nämä lentelevät parvina pelloilla.
Saamen kielen sana vuovda eli uuttu tarkoittaa linnuille tehtyä pesäkoloa.
Ennen vanhaan vesilintujen munat olivat tärkeä lisä pohjoiseen ruokavalioon, ja esimerkiksi kelohonkaan veistettiin linnuille sopivia pesäkoloja, josta niiden munia voitiin käydä keräämässä.
Viime syksynä näin veljeni kotona saunan kuistilta kyyhkymäisen linnun, joka lensi nopein siiveniskuin iltataivasta vasten. Lintuharrastajana mietin aina jonkin linnun havaitessani, mitähän lajia se mahtaa olla. Tässä tapauksessa tuntomerkkien ja elinympäristön perusteella vaihtoehdoksi ei jäänyt muita kuin uuttukyyhky.
Kun sepelkyyhkyssä ei sen yleisyyden vuoksi ole sellaista salaperäisyyttä kuin aikaisemmin, huomattavasti harvinaisempi uuttukyyhky on vallannut mielessäni mystisen metsäkyyhkyn paikan.
Sepelkyyhkyt kuhertelivat hempeästi ennen parittelua Helsingin Suomenlinnassa.
Kommentoi »