Apu

Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto Satakunnan parhaita paikkoja lintujen tarkkailuun – Täällä pesii harvinaisuuksia

Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto Satakunnan parhaita paikkoja lintujen tarkkailuun – Täällä pesii harvinaisuuksia
Satakunnan ja Pirkanmaan rajamailla, avarien viljelysmaiden keskellä lymyilee suon ja umpeenkasvaneen järven yhdistelmä. Vieressä kulkee Kokemäenjoki sivuhaaroineen, joten ei ole ihme, että linnut viihtyvät alueella. Alueella pesii ruskohaukan lisäksi harvinainen mustatiira.
Julkaistu: 13.9.2022

Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa tulee hiukan samanlainen tunne kuin monessa Keski-­Euroopan kansallispuistossa: paikka ei ole varsinaisesti erämaata, vaan moneen paikkaan pääsee autotietä pitkin ja ihmistoiminnan vaikutukset ovat ­selvästi nähtävillä.

Itse asiassa koko kansallispuiston luonto olisi varsin toisenlainen, jos ihminen ei olisi aikoinaan ojittanut sen soita ja perannut koskia.

Nämä toimenpiteet aiheuttivat Puurijärven pinnan alenemisen, ja 1900-luvun alkuun mennessä järvi oli muuttunut ­r­­unsaskasvustoiseksi kosteikoksi.

Vuosina 2006–2012 järven pintaa ­nostettiin, sillä se oli uhannut kasvaa kokonaan umpeen.

Järven etupäähän tehtiin pohjapato ja suojapenkere. Kunnostustöiden loputtua järven pinta oli noussut noin metrin, ja sen avovesiala kasvoi huomattavasti. Nykyisin järvi on kunnon kosteikko, jossa ruskosuohaukat, harmaahaikarat, niittykirviset, keltavästäräkit ja kymmenet muut lintulajit elävät.

Metsähakkuut ja ojitukset muokkaavat maisemaa

Järven näkyvin ja kuuluvin laji lienee naurulokki. Sen läsnäolosta hyötyvät monet muutkin lajit, koska äänekäs lokkikanta tarjoaa suojaa pedoilta. Harvinaisempi kosteikon laji on hieman naurulokkia muistuttava, perhosmaisen keveästi lentelevä pikkulokki. Puurijärvellä pesii myös esimerkiksi harvinainen mustatiira.

Vaikka suolla lintuja on ehkä vaikeampi havainnoida kuin ­lintujärvellä, Isosuon lintulajisto on koko puiston merkittävin. Suolla pesii paljon kahlaajalajeja, muun muassa erilaisia vikloja sekä Lapin aapasoilta tuttu kapustarinta.

Suomessa on varsinkin maan eteläosissa hyvin vähän luonnontilaisia alueita. Käytännössä joka paikassa näkyy enemmän tai vähemmän ihmisen kädenjälki – jos ei muuten, niin retkeilijöiden kuluttamina polkuina.

Oikeastaan Suomessa ei voidakaan edes puhua luonnontilaisista metsistä, soista tai muista alueista, vaan pikemminkin niitä voisi nimittää luonnontilaisen kaltaisiksi. Myös sellaiset alueet, jotka näyttävät nopeasti katsottuina erämaisilta, ovat todennäköisesti muokkautuneet metsänhakkuun, ojituksen tai muiden toimien seurauksena.

Toisaalta ihminenkin on osa luontoa. Esimerkiksi majava vaikuttaa ympäristöönsä voimakkaasti, kun sen patojen nostama vesi tappaa puut laajoilta alueilta. Ihminen tekee periaatteessa samaa, joskin aivan toisenlaisessa mittakaavassa. Puurijärvi-Isosuolla muuten elää harvinaiseksi käynyt euroopanmajava.

Harmaahaikara kuuluu Puurijärvi-Isosuon asukkaisiin.

Kaksi kiehtovaa aluetta

Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa on nimensä mukaisesti kaksi pääosaa. Kärjenkallion ­lintutornista upeasti avautuvan kosteikkojärven lisäksi aluetta hallitsee sen eteläpuolella aukeava Isosuo, joka on nimensä mukaisesti suuri.

Isosuo on rannikkoseudulle tyypillisesti keidassuo, jonka paksuturpeiset keskustat ovat useita metrejä korkeammalla kuin rehevät ja märät laidat. Näiden rämeiden reunoilta löytyvät myös Puurijärvi-Isosuon ­­luonnontilaisimmat metsät, vaikka se ei muuten mikään metsäkansallispuisto olekaan.

Kansallispuiston näkymiä luonnehtii myös hiljaa virtaileva Kokemäenjoki sivuhaaroineen sekä karjan avoimina pitämät peltonäkymät.

Kärjenkallion 18-metrinen, katettu lintutorni kuuluu Pohjoismaiden suurimpiin.

Ihmisten toiminta on lisännyt kansallispuiston lajirikkautta

Kokemäenjoki on Satakunnan valtavirta, koko Suomen asutushistoriassa keskeinen kulkuväylä. Jääkauden jälkeen, noin 7 000 vuotta sitten Kokemäenjoki ja ­Loimijoki laskivat mereen Huittisten ­lounaispuolella. Maa jatkoi kohoamistaan ja meri pakeni yhä kauemmas. Näin ­avaralle seudulle syntyi vähitellen suuri ja monihaarainen jokisuisto.

Lounais-Suomi on Suomen vilja-aitta, ja asutuksella on siellä pitkät perinteet. Kansallispuistoa ympäröivät kylät ovat peräisin 1200-luvulta. Huittislaisten vanha erätie kulki Kokemäenjokea pitkin ja yli Puurijärven.

Jo kuusituhatta vuotta sitten tällä alueella asui ihmisiä, jotka pyydystivät kalaa, hylkeitä ja majavia. Maanviljelyn yleistyessä soita ja kosteita rantoja otettiin viljelykäyttöön, ja karja laidunsi niillä. Näin puiston maisema on vähitellen muokkautunut nykyisenlaiseksi. Ihmisen toiminta on epäilemättä tehnyt Puurijärvi-­Isosuon luonnosta monipuolisemman ja lajirikkaamman kuin se olisi ollut pelkästään luonnontilaisena.

Suuret hanhiparvet viihtyvät Isosuolla syksyisin ja keväisin

Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto sopii helpon saavutettavuutensa vuoksi etenkin päiväretkeilyyn, myös lapsiperheille ja ryhmille. Taajaan siellä törmääkin esimerkiksi luokkaretkellä oleviin koululaisiin, joiden biologiantunti on ­siirretty aitoon ympäristöön.

Kärjenkallion pysäköintialueelta lintutornille johtavan polun alkuosa on esteetön, ja reitillä on myös liikuntarajoitteisten saavutettavissa oleva lintulava, josta aukeavat avarat näkymät Puurijärven kosteikkoon.

Kansallispuisto kuuluu koko Suomen sisämaiden parhaisiin lintupaikkoihin. Lisäksi siellä on monipuolinen kasvi- ja hyönteislajisto. Puiston alueelta tunnetaan muun muassa 38 perhoslajia ja 24 sudenkorentolajia.

Puurijärvi-Isosuo on etenkin lintujen tarkkailijalle upea käyntikohde lähes kaikkina vuodenaikoina. Ainoastaan sydäntalvella, joulukuun ja helmikuun välisenä aikana, puistossa on varsin ­hiljaista.

Kevät on tietysti aina lintumaailman huippuaikaa, ja myöhemmin kesällä ­laulun hiljennyttyä joka paikka on täynnä lintujen poikasia, jotka harjoittelevat ­itsenäistä elämää kosteikon suojissa.

Itselleni ehkä mieleenpainuvimmat retket tähän kansallispuistoon ovat kuitenkin osuneet alkusyksyyn. Silloin on vielä lämmintä, ja kesän uhkeudestakin on paljon jäljellä. Ehkä hienointa on, kun syysmuuttoon valmistautuvat suuret hanhi-, joutsen- ja kurkiparvet kerääntyvät alueelle, ja niitä pääsee tarkkailemaan lintutorneista Puurijärven ja ­Isosuon laitamilla.

Kommentoi »