Jussi69 tunnetaan The 69 Eyes -yhtyeen rumpalina, Radio Rockilla omaa ohjelmaa vetävänä mediapersoonana ja helsinkiläistä rokkibaaria The Riffiä luotsaavana ravintolayrittäjänä.

Helsinkiläisyhtye The 69 Eyesin taipaleesta ilmestyi 31. elokuuta Timo Kalevi Forssin kirjoittama bändielämäkerta The 69 Eyes (Like). Siinä käydään läpi myös yhtyeen rumpalin Jussi69:n edesottamuksia.

No, siis esiinnyimme yksityiskeikalla hänen kotonaan 2000-luvun alussa. Sergein tytär tykkäsi kovasti bändistämme, ja meidät palkattiin esiintymään hänen 18-vuotispäivilleen. Paikka oli jossain Moskovan ulkopuolella, oli pimeää, eikä meillä ollut hajuakaan, minne meidät ­vietiin. Portilla oli konekiväärimiehet vastassa. Valtava linna, käytävillä oli haarniskoja ja vastaavaa. Hopeakulhot täynnä kaviaaria ja samppanjaa perkeleesti. Absurdi mesta. Kasattiin setti huoneen nurkkaan. Vedettiin keikka ammattimaisesti kolmelle ihmiselle, eli Sergeille, hänen tyttärelleen ja tämän kaverille.

Olimme sopineet etukäteen, että lähtisimme saman tien takaisin hotellille, koska olimme kuulleet, että Sergeiltä saattaa lähteä mopo käsistä ja meno voi olla aika hurjaa. No, bilettämiseksihän se meni. Juhlittiin koko yö. Sergei esitteli salaisen keilaratansa, pyssymiehet olivat siinä ympärillä. Myöhemmin kuulimme, että Vladimir Putin asui naapurissa.

Jälkikäteen ajateltuna se oli aika hurjaa touhua, mutta silloin sellainen tuntui ihan normaalilta. Se oli todella kreisiä ja kiihkeää aikaa mun elämässä. Oli paljon tavallisempaa lähteä bailaamaan mallitoimiston bileisiin kuin jäädä kaukosäätimen kanssa sohvalle.

Ollaan. Hän on soitellut aika tasaisin väliajoin ja kuulostanut aina superskarpilta. Puhelinnumeroni ei toisaalta pääse häneltä unohtumaan, koska Bam on tatuoinut sen kaulaansa ja kasvoni ­kyynärvarteensa.

Olen yrittänyt tsempata, että hän saisi henkilökohtaiset asiansa kuntoon, mutta sitten kuluu muutama päivä, ja luen taas jonkun skitson uutisen. Aika paljon olen ollut yhteyksissä myös hänen poikansa äidin kanssa. Bam on tosi hyväsydäminen kaveri. Toivon hänelle pelkästään hyvää.

Kaikki oli helvetin hauskaa ja viatonta siihen saakka, kun (Jackass-tähti ja ­Margeran nuoruudenystävä) Ryan Dunn kuoli auto-onnettomuudessa. Mähän olen itsekin istunut monta kertaa Bamin Lamborghinin kyydissä ja kiitänyt sitä samaa tienmutkaa 280 km ­tunnissa. Ryanin kuolema oli Bamille tosi traaginen paikka. Se muutti selkeästi hänen elämänsä suuntaa. Siihen loppui viattomuus, ja alkoi kasaantua todella tummia pilviä.

On. Kirjaa tehdessä oli aika pysäyttävää tajuta, että jumalauta on paljon jengiä, jotka on pudonneet pois pelistä. Monia superläheisiä tyyppejä. Alexi Laihon (1979–2020) poistuminen on ollut mulle ehkä henkilökohtaisesti raffein tapaus käsitellä.

Kyllä mullekin vauhdikkaimpina aikoina huomauteltiin, ja olen asiaa itsekin joskus pohtinut, mutta eivät päihteet mulle koskaan mikään ongelma olleet. Kyse oli viattomasta hauskanpidosta. Kaupungit vaihtuivat, skumppapullot poksuivat ja mentiin yökerhosta toiseen. Nautin joka sekunnista, ja uin siinä maailmassa kuin kala vedessä.

Olen kuitenkin 51-vuotias mies. Nykyisin on jo pakko valita, haluanko tehdä makeita asioita vai makaanko mieluummin sängyssä toipumassa darrasta.

Vielä 2000-luvun alussa pystyin nimeämään 250 parasta rockklubia ympäri maailmaa, kun taas nyt osaan nimetä 250 parasta kuntosalia.

En omasta mielestäni. Rakastan muotia ja tyylikkyyttä, ja olen suhteellisen tarkka monista asioista. Mulle on esimerkiksi todella tärkeätä, ettei mun hattu ole ostettu mistään H&M:stä. Olen herännyt pikkuhiljaa ajatukseen, että jatkuva uuden ostaminen on turhaa luonnon­varojen tuhlaamista.

Onhan se niin naurettavaa, etten ole edes ajatellut asiaa pitkään aikaan. Toisaalta viihdearvo on rockmusiikissa tosi tärkeää. Jos ajatellaan näitä omia nuoruuden suosikkejani, Kissiä, Misfitsiä ja David Lee Rothia, niin nehän ovat ihan satu­hahmoja. Me tehdään musaa tosissamme, mutta osataan nauraakin itsellemme. Ja ovathan vampyyrit aika paljon seksikkäämpiä kuin esimerkiksi sirkuspellet.

Bändäri-sanahan liitetään yksinomaan rockbändeihin, mutta yhtä lailla huippupoliitikkojen tai Hollywood-näyttelijöiden ympärillä pyörii hännystelijöitä, jotka haluavat päästä lähelle rahaa, valtaa ja julkisuutta. Kukapa ei olisi joskus yhden yön suhteita harrastanut, mutta en kaipaa seuraani mitään perässä käveleviä koiranpentuja. Pidän vahvoista ja mielenkiintoisista persoonista, joilla on oma tahto ja omat mielipiteet.

Mulla on pakonomainen tarve laskea kaikkea tahdissa. Jos vaikka kuorin ­porkkanaa tai harjaan hiuksiani, ­lasken yksitellen jokaisen kuorenpalan ja harjanvedon. Mulla on hieman neuroottinen suhde myös käsienpesemiseen. Kammoksun lentokenttien wc-tiloja ja ovenkahvoja.