Apu

Putinin autoritaarinen ote kovenee – Voiko Venäjä kokea Neuvostoliiton kohtalon ja hajota?


Ovatko Niinistö ja Putin niin hyvissä väleissä kuin väitetään? Mitä meidän pitää muistaa, kun puhutaan itänaapuristamme?
Kuvat All Over Press

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on vakuutellut, että hänen välinsä Venäjän federaation presidentin Vladimir Putinin kanssa ovat mutkattomat.

– Molemmat johtajat ovat samanlaisia siinä, että he haluavat pitää ihmiset käsivarren mitan päässä, mutta asiat puhutaan suoraan. He ovat tavanneet niin monta kertaa, että ovat oppineet keskustelemaan ja toimimaan toistensa kanssa, sanoo Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro.

Suomelle Venäjä on ennen kaikkea naapuri, joka kamppailee sisäisten asioidensa ja taloudellisen kehityksensä kanssa.

– Miten Venäjä pääsee irti siitä kirouksesta, että sen talous on riippuvainen energian viennistä? Miten se luo sellaisen yhteiskuntarauhan, jollainen on kansalaisten mielestä jossakin määrin hyväksyttävä?

Venäjän öljy- ja maakaasuvarantojen riittävyys ei ehkä hetkauta nykyisiä vallanpitäjiä, mutta tulevia sitäkin enemmän.

– Riittääkö öljyä ja maakaasua enää 20 tai 40 vuoden kuluttua vientiin ja mihin hintaan? Kansakunnan kannalta se on lyhyt aika. Samaan aikaan Venäjä pelkää Kiinan nousua, ja Kaakkois-Aasian taloudet kasvavat. Venäjän voi panna samaan kontekstiin kuin eläköityvän Euroopan, joka jää jälkeen Aasian nousevista valtioista.

Ihmisten usko tulevaisuuteen on Kangaspuron mukaan se, millä mitataan Venäjän hallinnon uskottavuus kansan silmissä.

Kannatus laskee

Venäjää voi ymmärtää sen kautta, millaiset välit maan hallinnolla on omaan kansaansa. Sitä korostaa myös Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Veera Laine.

– On iso kysymys, mitä uutta Venäjän hallinnolla on tarjota ihmisille. Monet ovat väsyneitä ja kyllästyneitä. Vallanpitäjien suosion lasku näkyy selvästi, ja se heijastuu myös Putinin kannatukseen.

Laine kysyy, mihin Venäjän hallinnon legitimiteetti enää perustuu, kun kasvavaan tyytymättömyyteen vastataan entistä enemmän autoritaarisen hallinnon keinoin.

– Vielä 2012 presidentinvaalien alla Putin mainosti venäläisissä lehdissä toimenpideohjelmaansa eli sitä, mitä hänen valintansa jälkeen pitäisi tehdä. Viime vuosina uusia ajatuksia ei ole enää samaan tapaan esitetty.

Demokratia on rikki

Niinistön ja Putinin mutkattomiksi väitetyistä tapaamisista Laine muistuttaa, että Venäjälle Niinistö ei ole vain Suomen vaan myös EU:n jäsenvaltion presidentti.

– Heidän tapaamisissaan on useita tasoja. PR on yksi syy, miksi Putin mielellään tapaa Niinistöä.

Putinin tulevaisuus on Laineen mukaan kysymys, jota pohditaan Venäjällä kuumeisesti.

– Venäjällä mietitään, miten siirtymä toteutetaan, kun vuonna 2000 ensimmäistä kertaa presidentiksi valittu Putin ei enää vuoden 2024 jälkeen voi perustuslain mukaan asettua uudelleen ehdokkaaksi.

Yksi vaihtoehto on perustuslain muuttaminen. Siihen Laine ei usko.

– Siirtyykö Putin toiseen vaikutusvaltaiseen tehtävään, vetelemään taustalle naruja? Vai kasvattaako hän jonkun itselleen sopivan seuraajan, joka aidosti astuu puikkoihin? Nyt ei ole viitteitä siitä, että seuraajaa olisi nostettu esille.

Suomessa tiedetään aika vähän siitä, millaisia valtataisteluja Venäjän hallinnon sisäpiireissä käydään.

Liberaalia oppositiota yhdistää Laineen mukaan tavoite saada ehdokkaita vapaisiin vaaleihin ja tarjota haastajia Yhtenäiselle Venäjälle, puolueelle, joka käyttää lähes kaikkea valtaa.

– Suuri muutos tapahtui vuosien 2011 ja 2012 isojen, hallintoa vastustaneiden mielenosoitusten jälkeen, kun opposition toimintamahdollisuuksia kavennettiin merkittävästi. Venäjän poliittiset rakenteet eivät ole demokraattisia. Niin ei voi käydä, että tulee tyhjä tila, josta kaikki pääsevät samalta viivalta esittämään aloitteita. Järjestelmä on niin vahva, että sitä ei pääse haastamaan ulkopuolelta.

Neuvostonostalgiaa ilmassa

Hajoaako Venäjä kuten Neuvostoliitto vuonna 1991?

Laineen mukaan hajoamisesta puhutaan, mutta se ei ole Venäjän pelko numero yksi.

– Kansallinen yhtenäisyys on Venäjällä tärkeä puheenaihe. Mitä on venäläisyyden ajatus, ja ketä siihen kuuluu? Yhtenäisyyttä korostetaan kieleen, kulttuuriin ja yhteiseen historiaan liittyvillä viittauksilla. Lisäksi hallinto liittää siihen usein ajatuksen lojaliteetista valtiota kohtaan.

Merkit viittaavat Laineen mukaan siihen, että autoritaarinen ote Venäjällä tiukentuu entisestään. Taustalla voi olla hallinnon näkemys siitä, että kovenevat otteet saavat aikaan jatkuvuutta ja valtapuolue pysyy vallassa.

– Neuvostohallinnossa oli piirteitä, jotka nykyhallinto haluaisi säilyttää. Neuvostohistoriaa ei tulkita yksiselitteisen kielteiseksi kansan tai hallinnonkaan parissa. Neuvostoliiton hallinnon yhtenä piirteenä oli tietynlainen ennustettavuus, jota tämän päivän Venäjällä ei ole. 

Toinen vaihtoehto ovat myönnytykset, joihin hallinto taipuu välttääkseen valta-asemansa horjumisen. Sitä Laine ei pidä todennäköisenä ainakaan juuri nyt.

Pohjois-Kaukasian painekattila

Neuvostoliiton pirstaloitumisen kaltainen kehitys on mahdollinen, ainakin, jos Aleksanteri-instituutin Markku Kangaspurolta kysytään.

– Se ei näytä todennäköiseltä, mutta ei näyttänyt Neuvostoliitonkaan hajoaminen. Hyvin harva uskoi siihen.

Alueellisia, vähemmistökansojen asemaan liittyviä jännitteitä Venäjällä on vähemmän kuin Neuvostoliitossa sen hajotessa.

Venäjän hallinnollista jakoa ei pääsääntöisesti ole rakennettu kansallisten alueiden perustalle.

Poikkeuksena ovat Tatarstan ja muutamat Pohjois-Kaukasian alueet, mutta niiden yhteinen voima on huomattavasti pienempi kuin oli Neuvostoliitosta irtautuneilla tasavalloilla.

– Jos Venäjä ajautuisi sekasortoon, joillakin naapurimailla tai Lähi-idän valtioilla saattaisi olla intressejä tukea Pohjois-Kaukasian alueiden irtautumista, ja osalla Venäjän hallintoa myös halu päästä niistä eroon.

Entä alttius sotilaallisen voiman käyttöön oman maan tai rajanaapurin separatistialueilla?

Tšetšenia, Georgia, Krim ja Itä-Ukraina. Mikä on seuraava?

– Venäjän etupiiriin kuuluu karkeasti koko entinen Neuvostoliitto miinus Baltia, siitä se on jo luopunut, mutta Venäjää hiertää mahdollisuus, että Baltiaan tulee Naton pysyviä sotilastukikohtia ja kalustoa.

Valko-Venäjän naimakauppa

Moldovaan, Georgiaan tai Ukrainaan suhtautuminen on Kangaspuron mukaan erilaista, Valko-Venäjästä puhumattakaan.

– Valko-Venäjän tilannetta voi osittain verrata tilanteeseen, jossa Suomi oli kylmän sodan aikana. Suomi tasapainoili taloudessa ja turvallisuuspolitiikassa Neuvostoliiton ja lännen välillä ja pyrki hyvillä idänsuhteilla hankkimaan lisää liikkumatilaa länsiyhteistyön suuntaan.

Energiariippuvuuden vuoksi Valko-Venäjä on naimisissa Venäjän kanssa.

– Valko-Venäjä saa itänaapuriltaan halpaa energiaa. Venäjällä taas on maassa ohjustukikohtia ja sotaharjoituksia. Siksi Valko-Venäjä ei halua ajautua napit vastakkain Venäjän kanssa eikä edes haaveile Natoon liittymisestä kuten Georgia tai Ukraina.

Väistyykö Putin vai perustuslaki?

Koetinkivi Venäjälle on vallanvaihdos – eli Putinin väistyminen.

– Jos se tapahtuu perustuslain mukaisesti, Putinin on pakko väistyä 2024 käsi kädessä Niinistön kanssa.

Neljässä vuodessa ehtii tapahtua paljon.

Kangaspuro ei pidä mahdottomana sitäkään vaihtoehtoa, että perustuslakia Venäjällä muutetaan Putinin valtakauden jatkamiseksi.

– Politiikassa on aina kaikki mahdollista, mutta haluavatko venäläiset ja maan poliittinen eliitti sitä?

Julkaistu: 21.8.2019