Puheenaiheet
Eeva

Prinssit kuin kaksi vompattia

Prinssit kuin kaksi vompattia

Walesin prinssi Charles näyttää ylpeältä, pontevan onnelliselta ja velmulta vastatessaan jonkun heittämään kysymykseen siitä, miltä pikkuprinssi William näyttää, että vompatilta!
Teksti Raila Kinnunen
Mainos

BBC:n uutislähetyksen kuvaruutuun ilmestyy kuva vompatista, australialaisesta punkeasta pussieläimestä: sillä on hupaisat poskipussit, nöpönenä ja pieni suu. Ja viereen lävähtää otos prinssi Williamista, posket, vikkelä ilme ja suppusuu. Yhdennäköisyys on ilmeinen.

Prinssi Charles ja parivuotias William. 1980-lukua elettiin. Kuva: MVphotos

Vuosi oli ehkä 1984, William parivuotias taapero, Charlesilla kiharat päässä, perillinen hankittuna ja elämä mallillaan, niin ainakin luultiin. Prinssi William ja Cambridgen herttuatar Catherine ovat innolla alleviivanneet Williamin ja esikoispojan prinssi Georgen samannäköisyyttä.

Kun 2-vuotias George tepsutteli kesällä 2015 pikkusisarensa Charlotten ristiäisiin kyläkirkon hiekkatietä pitkin, hänellä oli täysin samanlainen asu kuin Williamilla aikoinaan pikkuveljensä Harryn ristiäisissä, punaiset shortsit ja valkoinen paita. Samiskuvat isästä ja pojasta julkaistiin vierekkäin. Kuin kaksi vompattia.

Pitää piipahtaa netissä katsomassa, miltä vompatti näyttääkään – hellyttävältä kuten pikkuprinssitkin. Maailma on siis muuttunut netin verran, muu on hollillaan.

Brittihovin nettisivujen ja somen käyttäjinä Catherine ja William ovat taitureita. Ruokkivat ihmisten nälkää ja uteliaisuutta säännöllisin postauksin ja huipputason kuvin. Mikä tarkoittaa, että paparazzit ovat jääneet vaille työtä, perhe hallitsee julkisuutta paremmin kuin koskaan ja hyvillä luottokuvaajilla on hommia. Tosin aivan vauvakuvat ovat yleensä iskän ottamia, intiimejä hetken ikuistuksia.

Ajatus kulkee näin: if you can’t lick ’em, join ’em. Jos et pysty päihittämään niitä, liity niihin.

Hurmaava prinssi George, isän rooliin luontevasti sujahtanut prinssi William ja puoliso, Cambridgen herttuatar Catherine. Kuva: MVphotos

Myös Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel ovat lajin mestareita. Kuvien syöttö nettiin on säännöllistä ja harkittua, ja silti otokset tomerasta Estellestä ja kurttukulmaisesta Oscarista vaikuttavat spontaaneilta ja tosilta. George ja Estelle ovat jo varttuneet kameran edessä luonteviksi, sihtailu ei tunne häiritsevän tai loukkaavan heitä. Usein se tapahtuu kotipuistossa ja tutuissa pihapuuhissa. Siitä tulee sovitussa määrin osa elämää.

Ruotsalainen teräväkynäinen kolumnisti Lena Andersson kutsuu tätä emotionaaliseksi kiristykseksi: näytetään sööttien naperoiden touhuja tiuhaan, päästetään kaikki jakamaan häiden ja ristiäisten tunnevyöryt – kuka voisi vastustaa monarkiaa ja ajaa näin suloisista lapsista eroon pääsemistä?

Tässä esimerkiksi Ruotsin kuninkaallisen perheen hyörinää Sollidenissa, prinsessa Victorian syntymäpäivien yhteydessä (video: MVphotos):

Ehkä hovin ovelaa tapaa voisi yhtä hyvin sanoa sitouttamiseksi, kutsuksi kulkea mukana. Lena Anderssonin kolumneja on julkaistu suomeksi, tuoreimpana Enpä usko -kokoelma. Kannattaa muuten lukea ja manailla, että miksei Suomessa ole samanlaisia viisaasti sivaltajia.

Kuninkaalliset kuvat ovat ihania ja osa historiaa. Niin kuin nyt kesäkuussa kuningatar Elisabetin 90-vuotiasyntymäpäivien rivistys. Siinä on keskellä kuningatar, vierellä lasten lastenlapset, yhteensä kuusi: Williamin George ja Charlotte, prinsessa Annen Peter-pojan tyttäret Savannah ja Isla Phillips sekä Annen Zara-tyttären tytär Mia Tindall. Kuningattaren, isoäitinsä, takana seisovat prinssi Edwardin lapset, Louise ja James, eri sukupolvea kuin eturivin lapset, mutta vain muutamia vuosia vanhempia.

Kuningatar on sama, aina samanlainen, samannäköinen, harmaat hiukset huolellisilla rullilla, jalat oikeaoppisen tyylikkäästi vinottain, asu jotain sopuisaa ja arvokasta, läsnäolossa suuri levollisuus.

Mutta on kuningatar Elisabet myös muuttunut! Päiväjuhlien asu oli räväkkää neonvihreää, samanlaista huutomerkkisävyä kuin tietyöläisten huomioliiveissä tai alkukevään lehmuksessa. Ja päässä jotensakin vinokattoinen valtava laatikkohattu, suurta (nimenomaan) muotia. Värin perustelu on kuulemma se, että näkyy ja erottuu joukosta ja lapset tykkäävät. Hatun tehtävän täytyy olla se, että kun kuningatar on aina ollut pieni, 163-senttinen, eikä ikä ainakaan ryhtiä suorenna, hatusta tulee lisää mittaa ja näyttävyyttä.

Laatikko on jollain lailla tutunoloinen. Tim Burtonin ohjaaman kreisin Liisa Ihmemassa -elokuvan Hullu Hatuntekijä Johnny Depp taisi pykätä samantyyppisiä.

Julkaistu: 8.8.2016