Apu

Avun pääkirjoitus: Miksi presidenttiä esittävä taideteos nostattaa Suomessa myrskyn joka kerta?

Avun pääkirjoitus: Miksi presidenttiä esittävä taideteos nostattaa Suomessa myrskyn joka kerta?
Kun Suomessa julkistetaan presidenttiä esittävä taideteos, joka kerta käydään keskustelua, olisiko meidän jo aika päästää presidentit siltä raskaalta jalustalta, jonne heidät haluamme nostaa, kirjoittaa toimituspäällikkö Samuli Isola.
Julkaistu: 6.9.2021

Viime viikolla kuulimme presidentillisiä taideuutisia. Tiistaina kuoli taidemaalari Rafael Wardi, jonka tunnetuin teos lienee presidentti Halosen muotokuva. Keskiviikkona julkistettiin presidentti Koiviston muistomerkkikilpailun voittajateos, kuvanveistäjä Kirsi Kaulasen teräksinen ja vapaamuotoinen Välittäjä.

Ja kuten arvata saattaa, taas nousi kiivas keskustelu siitä, täytyykö presidenttitaiteen olla valokuvan lailla ihmisen ulkoista olemusta esittävää. Vai voiko teoksen kantava teema ollakin ihmisen elämäntyö, perintönsä ihmis- ja kansakunnalle – tai vaikka vapaana tuulessa leijuva kiehkura presidentin otsalla?

Samankaltaista keskustelua käytiin jo 70 vuotta sitten, kun Suomeen puuhattiin ensimmäistä patsasta presidentti Mannerheimin kunniaksi. Silloinkin käytiin vääntöä siitä, kuinka valokuvamaisen naturalistinen tyylin täytyy olla, vai kävisikö edes hieman klassistinen, kuten kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen puhisi.

Kisan voitti lopulta Aimo Tukiaisen ehdotus, ja näköinen ratsastajapatsas nousi patsastakin massiivisemmalle graniittijalustalle. Aaltonen sai toteuttaa näkemyksensä eduskuntatalon eteen presidenttien Ståhlberg ja Svinhufvud patsaiden muodossa.

Presidentti Kallion patsas jatkoi näköislinjaa, mutta sen jälkeen Helsinkiin on noussut symbolistisempia presidenttipatsaita.

Joka kerta on noussut myrsky. Joka kerta on väitelty, saako presidenttiä kuvata taiteilijan tulkinta hänestä. Joka kerta käydään keskustelua, olisiko meidän jo aika päästää presidentit siltä raskaalta jalustalta, jonne heidät haluamme nostaa.

Kommentoi »