Apu

Presidenttiehdokkuus olisi kiinnostanut!



Presidenttiehdokkuus olisi kiinnostanut!

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma jätti 2008 Sdp:n puheenjohtajuuden, koska pelkäsi Erkki Tuomiojan hajottavan puolueen. Presidentin tehtävästä hän myöntää kiinnostuneensa jo viime kierroksella, hän kertoo Avulle.
Teksti Apu-toimitus

Lähes kaikki tunnistavat puhemies Eero Heinäluoman. Hänen julkisuuskuvansa on vahva, mutta vain harva tietää hänestä enemmän poliitikkona ja ihmisenä.

Vuonna 2005 Heinäluomasta tuli Sdp:n puheenjohtaja, mutta kaikkien suureksi hämmästykseksi hän ilmoitti vuoden 2008 alussa luopuvansa paikastaan.

Tuore kirjani Eero Heinäluoma, tasavallan vahva mies (Minerva) piirtää henkilökuvaa Eero Heinäluomasta ja paljastaa syyn hänen yllättävään eroonsa. Taustalla kummitteli tuttu hahmo: Erkki Tuomioja, joka ei koskaan luopunut puheenjohtajapelistä. Heinäluoma uskoo yhä, että luopuminen oli oikea päätös.

– Se oli vaikea henkilökohtainen ratkaisu. Tuli vähän pärskeitä, mutta se selkiinnytti puolueen tilanteen. Puheenjohtajana otin vastuun vaalitappiosta, ja puoluetta repivä keskustelu loppui, hän sanoo nyt Apu-lehden haastattelussa.

Heinäluoma teki omien sanojensa mukaan eropäätöksen nähdessään, että puolue oli vakavasti jakautumassa kahtia. Saman arvion oli tehnyt kirjan mukaan muun muassa puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta.

Takana oli kirvelevä vaalitappio vuoden 2007 vaaleissa. Heinäluomaa lähellä olevat puoluevaikuttajat kertovat, että saman tien alkoi kivien heittely puheenjohtajan suuntaan. Heidän mukaansa erityisesti kansanedustaja Erkki Tuomioja kaivoi sinnikkäästi maata Heinäluoman alta. Muita tuomiojalaisia olivat eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tarja Filatov sekä kansanedustajat Heli Paasio ja Susanna Rahkonen.

Heinäluoma kertoo kirjassa, että hän pelkäsi jopa puolueen jakautumista kahtia. Niinpä hän päätti erota ja antaa tilaa uudelle puheenjohtajalle. Hän kokee, että luopuminen oli katharsis, puhdistautuminen. Se oli tilinteko, joka antoi uutta voimaa sekä puolueelle että Heinäluomalle itselleen.

– Se mahdollisti uuden syntymisen.

Hän ehti katsella politiikkaa uudesta näkökulmasta lähes kaksi vuotta.

Puheenjohtaja Jutta Urpilaisen alkukausi alkoi haparoiden. Sdp ui vuonna 2009 niin syvällä, että ilman Heinäluoman kokemusta puolue ei olisi noussut.

Lopulta Urpilainen päätti nostaa Heinäluoman eduskuntaryhmän johtoon vuoden 2010 alussa. Monet arvioivat Heinäluoman vaikuttaneen ratkaisevasti siihen, että Sdp palasi hallitukseen vuonna 2011.

Itse hän ei kuitenkaan hallitukseen halunnut, vaan oli hyvissä ajoin päätynyt siihen, että eduskunnan puhemiehen paikka olisi ministeripestiä kiinnostavampi, jos sellainen tulee tarjolle. Niin kävikin.

Sen jälkeen olisi ollut luontevaa, että Heinäluomasta olisi tullut Sdp:n presidenttiehdokas vuoden 2012 vaaleissa. Hän itsekin oli sitä miettinyt.

– Olisi hyvin ollut mahdollista, että olisin ollut ehdokkaana, jos Lipponen ei olisi lähtenyt ehdolle.

– Koen presidentin tehtävän tärkeäksi. Kannatan sitä, että presidentillä säilyy ulkopolitiikan johtajuus.

Hän ei kuitenkaan halunnut haastaa Lipposta, jolla oli ylivoimainen kokemus.

– Lipposen ehdokkuus oli minulle helpotus. Velvoitteet lähteä poistuivat.

Puhemiehen paikalta pari vuotta maailmaa katsellut Heinäluoma muistuttaa siitä, että tavallisen työn arvostus pitäisi nostaa takaisin kunniaan.

– Vain työtä tekemällä selviydymme nykyisistä vaikeuksista.

Näinä aikoina ihannoinnin kohteiksi nostetaan viihdemaailman supersankareita ja pörssimeklareita. Arkisen työnteon merkityksestä ei sen sijaan juurikaan puhuta.

Tulevaisuuden kannalta se on ongelmallista.

– Emme kaikki voi vain laulaa toisillemme ja viihdyttää toisiamme. Työnteon arvostus on palautettava, jotta Suomi selviää.

Heinäluoma sanoo seuranneensa kauhulla muun muassa keskustelua kansalaispalkasta, joka kilahtaisi jostakin mystisestä kassasta kaikille kansalaisille. Sen turvin kukin voisi harrastaa, mitä haluaa.

– Kansalaispalkka olisi Suomen tuho. Siinä on kaunis ajatus, mutta kehno sisältö. Se on kaukana talonpoikaisesta ahkeruudesta ja kunnioittavasta suhteesta työhön. Niillä rakennettiin Suomen hyvinvointi. Kansalaispalkassa unohtuu, mistä hyvinvointimme syntyy. Se syntyy työnteosta.

Samalla hän muistuttaa, että on täysin oikeutettua olla eläkkeellä tai sairastaa.

– On tehtävä työtä, jos on työikäinen ja työkykyinen. Ei ole mitään Korvatunturin pajaa, jossa tulokset syntyvät sormia napsauttamalla. Ahkeruus tulee ennen menestystä, eikä oikotietä onneen ole.

Nykyään puhutaan paljon niin sanotuista start up -yrityksistä eli uusista kasvuyrityksistä varsinkin it-alalla. Heinäluoma kannustaa tätä uutta sukupolvea, joka ei halua nousta uuninpankolle makailemaan.

– Start up -yrityksissä kasvaa uusi sukupolvi, joka on ahkera ja joka laittaa itsensä likoon ja on uudella tavalla kansainvälinen.

Silti vain pieni vähemmistö voi ja haluaa olla yrittäjiä.

– On pidettävä huolta siitä, että arkielämän puurtajillekin koituu hyvinvointia.

Teksti Heikki Saari

Kuva Petri Mulari

Heikki Saari on kirjoittanut juuri ilmestyneen kirjan: Eero Heinäluoma, tasavallan vahva mies (Minerva).

Julkaistu: 17.4.2013