Ohjaaja Tuukka Temonen sohaisee suoraan muurahaispesään dokumentaarisella  Presidentintekijät-elokuvallaan, joka kertoo Sauli Niinistön presidentivaalikampanjasta talvella 2011-2012.

Elokuva ei säästä kampanjatiimiä, joka kameroista huolimatta purkaa täysin avoimesti turhautumistaan. Niinistö-ilmiöstä tai mistään hurmiosta ei ole jälkeäkään, kokouksissa kiroillaan, manataan ehdokkaan jääräpäisyyttä ja havahdutaan vasta yhdeksäntoista päivää ennen ensimmäistä vaalia Pekka Haaviston nousuun mahdolliseksi kakkoskierroksen haastajaksi.

Tuukka Temonen otettiin alunperin avosylin vastaan kampanjatiimiin. Hän sai luvan kuvata sen kokouksia ja Niinistön vaalitilaisuuksia. Se, mitä sovittiin aineiston esittämisestä ja mitä ei, riippuu sanojasta. Ohjaaja väittää yhtä, puoluesihteeri Taru Tujunen toista, mutta elokuvan kieltäminen olisi ennenkuulumatonta sensuuria.

On aivan ymmärrettävää, etteivät kampanjatyöryhmän jäsenet pidä siitä kuvasta, minkä elokuva antaa. Kuva on kuitenkin inhimillinen. Juuri niin kovassa paineessa työskentelevät ihmiset puhuvat ja toimivat kuin kampanjatiimissä tehdään.

Taru Tujunen on varsinainen rautarouva ja päällepäsmäri kokouksia johtaessaan, kampanjaryhmän mainonnan ja markkinoinnin vetäjä Kirsi Piha juuri niin suorapuheinen kuin hänet on julkisuudessa totuttu näkemään, ja varainharkinnasta vastaava Hjallis Harkimo melkein paniikissa Haavisto-ilmiön kohotessa hyökyaallon lailla. Kampanjaväki pelkää, ettei ehdokkaan psyyke kestä painetta, mutta sen oma paineensietokyky taitaa olla enemmän koetuksella kuin Niinistön.

Kampanjaväki heittelee puolihuolimattomia homopuheita, eikä kokoomuksen poliittinen neuvonantaja Jussi Kekkonen tiedä, kuka on vaalitilaisuuteen mukaan kutsuttu porilainen vammaisurheilija Leo-Pekka Tähti.

Noloa, kieltämättä, mutta vetävää draamaa. Yhdysvalloissa on tehty monta jännittävää elokuvaa presidentinvaalikampanjoista, eikä Temosen elokuvan jännite häviä vertailussa.

Jenkkielokuviin verrattuna surkuhupaisen kotikutoisia ovat ympäri maata järjestetyt vaalitilaisuudet, joihin ehdokas Niinistö tulee puolisonsa Jenni Haukion kanssa hieman hämmentyneenä. Puolityhjissä ravintolasaleissa on yökerhovalaistus, diskopallot välkkyvät katoissa, mutta paikalla on usein vain kourallinen yleisöä. Siitä kampanjatiimi hermostuu elokuvan aikana useamman kerran. Se saa vielä kauhukseen kokea toisen kierroksen aikana Pekka Haaviston vaalikonsertin suursuosion, kun jäähalliin ostetaan hetkessä 7 000 lippua.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kun Sauli Niinistö valitaan toisen kierroksen jälkeen tasavallan presidentiksi, kampanjatiimissä säteillään, itketään ja onnitellaan. Voittajan puolella on hyvä olla, ja siinä leirissä halutaan pysyäkin. Miten mahtaa olla Mäntyniemen herran suosion laita elokuvan paljastusten jälkeen?

Niinistö itse totesi Joensuussa toissapäivänä olevansa yksitotinen suomalainen, joka luottaa tehtyihin sopimuksiin. Hän lupasi olla koskematta elokuvaan viiden metrin kepilläkään, mutta luulen, että uteliaisuus voittaa lupauksen.