Apu

Kommentti: Potilasturvallisuuslaki osoittaa, miten tärkeää työtä hoitajat tekevät – Poliittinen lasku maksetaan kevään vaaleissa

Kommentti: Potilasturvallisuuslaki osoittaa, miten tärkeää työtä hoitajat tekevät – Poliittinen lasku maksetaan kevään vaaleissa
Hoitajapulan korjaamiseksi ei haluta tarjota samaa porkkanaa kuin terveyskeskuslääkäreille, joiden palkoissa voi olla parin tonnin ero riippuen työpaikan sijainnista. Heikon vetovoiman paikkaaminen rahalla tulee kalliiksi. Mutta niin tulee sekin, jos kroonistunut työvoimapula jätetään korjaamatta, kirjoittaa toimituspäällikkö Miikka Järvinen.
Julkaistu: 22.9.2022

Kuka Suomessa on oikeasti hoitajien puolella? Vastaus on pitkä kuin nälkävuosi, sillä päättäjäsektorilla hoitajilla on paljon ystäviä, joista kukin osoittaa hyvää tahtoaan omalla tavallaan.

Demarivetoinen hallitus ja eduskunta ovat hoitoalan ammattilaisten puolella säätämällä ja hyväksymällä pakkolain, anteeksi kielenkäyttöni, tarkoitan siis maanantaina 19. syyskuuta hyväksyttyä potilasturvallisuuslakia, jonka mukaan hoitaja voidaan määrätä töihin tilanteessa, jossa potilaiden henki tai terveys on vaarassa henkilöstövajeen vuoksi.

Perushoitajien liiton SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola kirjoittaa, ettei hän hyväksy lakko-oikeuden viemistä lailla tai oikeuden päätöksillä. Paavola kyseenalaistaa päättäjien ymmärryksen siitä, millaiset seuraukset lailla tulee vielä olemaan.

Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén (sd) on ollut hoitajien työtaisteluoikeuden puolella sanoessaan Ylen ykkösaamussa, että potilasturvallisuuslakia tullaan soveltamaan vain tilanteessa, jossa hoitajat irtisanoutuvat joukolla.

Myös Sanna Marin (sd) oli hoitajien puolella ennen pääministeriyttään, tavallisena kansanedustajana, kun hän kirjoitti Twitteriin, että naisten pitäisi mennä yleislakkoon, jotta naisvaltaisten alojen palkkakehitys ja arvostus saataisiin ylös kuopastaan. Toki pääministerinä Marin on luotsannut Suomen läpi koronakurimuksen ja paineisen Nato-keskustelun, joten ei ole kohtuullista muistutella vanhoista puheista tai takertua pikkuasioihin. Twitter-kirjoittelut ja todellisuus ovat eri asia.

Tuoreempaa pääministerin hoitajamyönteisyyttä edustaa haastattelu Palvelualan ammattiliitto PAMin julkaisussa helmikuussa 2021. Koronakriisin hoitoon keskittyneessä haastattelussa Marin sanoi pandemian tuoneen näkyväksi sen, miten arvokasta työtä tehdään koronakriisin etulinjaan joutuneilla palvelu-, sosiaali- ja terveys- sekä opetusaloilla. Näitä tehtäviä yhdistää se, ettei niitä voi tehdä etänä.

– Naisvaltaiset alat pitävät tämän maan pystyssä niin poikkeusoloissa kuin normaaliaikana, pääministeri Marin sanoi PAMin haastattelussa.

Tarvitaanko potilasturvallisuuslakia?

Potilasturvallisuuslaki ei ole yksiselitteisesti joko hyvästä tai pahasta. Erehtymätön mittari tai kristallipallo puuttuu, joten kysymys on näkökulmasta. Hoitajajärjestöjen ja hoitoalan ammattilaisten kannalta se on työtaisteluoikeuden heikennys. Potilasturvallisuuden kannalta se saattaa olla hyvä turvaamistoimi.

Kun Helsingin käräjäoikeus kielsi Tehyä ja SuPeria lakkoilemasta Helsingin kaupungin kotihoidossa, järjestöt ilmoittivat noudattavansa tuomioistumien päätöstä. Hoitajajärjestöt eivät halua vaarantaa potilasturvallisuutta vaan käyttävät lakisääteistä oikeuttaan työtaisteluun lain sallimissa puitteissa.

Mitä hyvää potilasturvallisuuslaissa sitten on? Se, että se saattaa tulla tarpeeseen. Kun eduskunta hyväksyi lain äänin 109–38, lain puolesta äänestivät demarit, keskusta, vihreät, rkp, kokoomus ja liike nyt. Vastaan äänestivät perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit.

Vasemmistoliitto jakautui. Lakia vastaan äänestänyt kansanedustaja Anna Kontula sanoi Ylen haastattelussa, että olisi äänestänyt lain puolesta, jos se olisi tarpeellinen. Vastaan Kontula sanoi äänestäneensä siksi, että perusoikeuksia kuten lakko-oikeutta ei pidä rajoittaa, jos muita keinoja on käytössä. Ja niitä on.

Kokoomuksen kannatusta lakko-oikeuden rajoittamiselle voi pitää aatteellisesti ymmärrettävänä ja keskustan kantakin noudattaa jonkinlaista johdonmukaisuutta, ainakin niin kauan, kuin kukaan ei ala epäasiallisesti muistuttelemaan maaseudun elinvoimasta, vetovoimasta ja tarjolla olevista palveluista. Pidetään koko Suomi asuttuna ainakin niin kauan, kun kukaan ei astu autotallin nurkassa ruosteiseen naulaan.

Perussuomalaisten ja kristillisten vastustuksesta tulee väistämättä mieleen kysymys, kumpi kiinnostaa enemmän, työntekijöiden järjestäytymisoikeuden puolustaminen vai hallituksen vastustaminen.

Demarien ja vihreiden kohdalla on pakko nostaa kädet ylös. Onko pienen ihmisen puolustajien suunta muuttunut vai laki todellakin tarpeen? En ole lääkäri mutta voin vilkaista, jos en muuta niin henkilökohtaisia asenteitani päättäjiä kohtaan. Lupaan myös korjata sen, mikä niissä on rikki, heti kun joku osoittaa vuotokohdan. Tämän lupaukseni aion pitää vähintään huhtikuun eduskuntavaaleihin asti tai jopa niin pitkään, kunnes uusi hallitus aloittaa maan luotsaamisen kohti entistä toimivampaa hyvinvointivaltiota.

Laki ei ratkaise resurssiongelmaa

Niin tai näin, potilasturvallisuuslain pyykit tullaan pesemään huhtikuun eduskuntavaaleissa. Pääministeri Marin ei ole ainoa naisvaltaisten alojen arvostuksesta kauniisti puhuva poliitikko, jonka käytännön toimet ovat jotain muuta kuin korulauseet. Eihän tässä mitään uutta ole, Juha Sipilä ja Alexander Stubb lupasivat 2015, että koulutuksesta ei leikata. Ja kuinka sitten kävikään?

Edellinen hallitus on aina hyvä puu haukuttavaksi, kun oma porukka ei oikein saa aikaiseksi. Näin on käynyt ennenkin ja tulee käymään myös huhtikuun 2023 vaalien jälkeen viimeistään siinä vaiheessa, kun seuraava hallitus on joutunut ensimmäisen kunnon ryöpytyksen kohteeksi.

Kokoomusta olisi helppo syyttää duunarin lypsämisestä, mutta siltäkään rintamalta ei löydy suoraan ilmaistua pahantahtoisuutta hoitoalan ammattilaisia kohtaan. Helsingin pormestari Juhana Vartiainen (kok) arvosteli syksyllä 2021 sitä, että Suomessa hoitajapulaa ratkotaan säätämällä laki siitä, ettei pulaa saa olla, kun muissa pohjoismaissa lisätään työvoimaa ja terveydenhuollon resursseja.

Pullein kysymysmerkki potilasturvallisuuslaissa on ristiriita siinä, että ongelma yritetään ratkaista säätämällä laki, vaikka kysymys on työnantajan ja työnekijän välisestä sopimuksesta. Viime kädessä hoitajien riittävyys ja asialliset työolot ovat työnantajan vastuulla. Samoilla linjoilla oli Vartiainen, joka kritisoi lakiin säädettyä hoitajamitoitusta, jolla ei onnistuttu hoitajapulaa ratkaisemaan.

Iltalehti uutisoi syyskuussa 2021, että yhä useampi kunnallinen hoivakoti rikkoo lakia ja että hoitajien määrä ei ole lisääntynyt sitovasta hoitajamitoituksesta huolimatta. Taustalla oli THL:n selvitys.

Taloussanomien mukaan lukemattomat hoivakodit ovat rikkoneen lakia ja hoitajien määrä oli liian pieni joka kymmenennessä vanhusten ympärivuorokautisessa yksikössä.

Hoitoalan työtaistelussa potilasturvallisuuslaki saattaa jopa päätyä lisäpanoksiksi Tehyn ja SuPerin lippaaseen, jos hoitajajärjestöt malttavat pitää kiinni lupaamastaan linjasta, että lakia ja oikeusistuntojen päätöksiä noudatetaan. Työnantajapuolella lain noudattaminen on nimittäin ollut heikommissa käsissä, joten sympatioiden jakautuminen kansan silmissä on helppo ennustaa.

Lääkäreiden palkoissa isot erot

Ratkaisu hoitajapulaan on tietysti lisää liksaa ja paremmat työolot. Hoitajien lakkoilusta ja työoloista ovat olleet huolissaan myös lääkärit. Maaliskuussa Lääkärilehti kirjoitti, että lääkäreiden työpaine nousee ylivoimaiseksi, mikäli hoitajia ei saada jäämään töihin.

Lääkäriliiton hallitus oli käsitellyt jäsenistön puolelta noussutta huolta hoitajalakon vaikutuksista terveydenhuoltoon. Artikkelin ilmestymisen aikaan hoitajia ei ollut mahdollista määrätä suojelutyöhön, koska he ovat työsuhteisia. Virkasuhteisten lääkäreiden kohdalla tilanne on toinen – ja maanantaista lähtien myös hoitajien, kiitos uuden lain.

Lääkäriliiton mukaan hoitajien lakko voisi vaarantaa potilasturvallisuuden, jos hoitajia ei saada töihin riittävästi. Lääkärit eivät kykene kaikkiin hoitajien työtehtäviin, resurssien riittävyydestä puhumattakaan.

Hoitajien palkkauksesta puhuttaessa pintaan nousee toisinaan peruste, että kaikille pitää maksaa samasta työstä sama palkka. Entä jos työn vaativuus ja vetovoima ole sama? Se tuskin selittää yli tonnin palkkakuilua Suomen ja Tanskan välillä. Voisiko hoitajien palkitsemisessa toimia samoin kuin julkisen sektorin lääkäripalveluiden hankinnassa?

Ääriesimerkki on Keskisuomalaisen uutisoima lääkäreiden WhatsApp-ringin ilmoitus, jossa haettiin Keuruulle keikkalääkäriä, palkka jopa 24 780 euroa kuussa. Ilmoituksen luotettavuuden sijaan huomio kannattaa kiinnittää siihen, että kyse on yksityisen sektorin resurssien käytöstä julkisen terveydenhuollon tarpeisiin, eli ulkoistamisesta.

Viitisen vuotta sitten joka kymmenes terveyskeskuslääkäri työskenteli yksityisten terveysfirmojen palkkalistoilla. Tähän houkutteli parempi palkkaus, joka vuoden 2017 tasolla oli kunnissa 6 315 euroa ja yksityisellä sektorilla 8 128 euroa kuussa.

Jos puhutaan pelkästään terveyskeskusten palkkalistoilla olevista lääkäreistä, säännöllisen työajan mediaanipalkassa on ollut tuhansien eurojen ero maakunnasta riippuen. Uudellamaalla mediaanipalkka oli vuoden 2020 lokakuussa 6 600 euroa ja Kainuussa 8 538 euroa.

Lääkäriliiton tutkimuspäällikkö Jukka Vänskän mukaan lääkärit liikkuvat työn perässä useista eri syistä, eikä palkka ole suinkaan ainoa. Muuten lääkärit hakisivat töihin kovapalkkaiseen Kainuuseen eivätkä suosisi Lappia, jossa oli ”vain” 7 636 euron mediaanipalkasta huolimatta vain pari prosenttia lääkärin viroista täyttämättä, mutta sitäkin paremmat virkistäytymismahdollisuudet.

Voiko hoitajien työtilannetta verrata lääkäreihin? Sikäli voi, että julkisella puolella molemmat siirtyvä vuoden vaihteessa kunnilta ja kuntayhtymiltä uusien hyvinvointialueiden palkkalistoille. Miten tämä näkyy hoitajien palkkauksessa ja työskentelyolosuhteissa? Ei välttämättä mitenkään. Jos ne pannaan parempaan kuntoon samoilla konsteilla kuin lääkäreillä, se maksaa. Mutta niin maksaa sekin, jos potilasturvallisuuslain säätämiseen johtaneelle noidankehälle ei panna stoppia.

Hoitajien luottamus on menetetty

Yhtälöä ei voi väittää yksinkertaiseksi, mutta sen verran läheistä sukua lääkärit ja sairaanhoitajat sekä lähihoitajat ammatillisesti ovat, että palkkauksen perusteiden ja työolosuhteiden järjestämisessä luulisi löytyvän sovellettavissa olevia keinoja oman toimialan sisältä.

Hyvinvointialueiden aloittaessa vuoden vaihteessa tulemme kuulemaan runsaasti kahta asiantuntijaa, jotka ovat eri työyhteisöissä piinallisen usein äänessä. Nämä asiantuntijat Mutku ja Sitku eivät ole henkilöitä, vaan kaksi puhetapaa. Ne puskevat pintaan tilanteissa, joissa on pakko selittää, mitä on tehty tai jätetty tekemättä – ja miksi.

Mutku-nimeä totteleva asiantuntija kaivetaan ruumisarkustaan, kun tarvitaan lausuntoa siitä, miksi hoitajien palkkausta ja työoloja ei ole pantu vieläkään kuntoon. Syy on edellisen hallituksen, vaikeiden hallitusneuvotteluiden, työnantajan, hankalaksi heittäytyneen ammattiyhdistysliikkeen tai mikä parasta – ihanalla tavalla kasvottoman sote-uudistuksen.

Sitku-niminen asiantuntija vietellään sarkofagistaan raittiiseen ulkoilmaan, kun tarvitaan lupaus siitä että hallitukselta riittää rahaa hoitajien palkankorotuksiin sitten, kun työnantajat ja työntekijät pääsevät keskenään sopimukseen.

Eduskuntavaaleja ja tulevia vaalilupauksia odotellessa voi muistella tehyläisen kansanedustajan, röntgenhoitaja Kim Bergin (sd) 20 vuoden taistelua hoitoalan palkkojen ja nostamiseksi. Ylen haastattelussa Berg kertoi äänestäneensä potilasturvallisuuslain puolesta, koska ilman suojelutyötä ihmisiä olisi voinut menehtyä lakkoilevissa yksiköissä.

Eduskunnassa Berg totesi, että hoitajien luottamus on menetetty.

Twitter: @miikkajarvinen

1 kommentti