Mutta mitä festarin piknik-korissa on tänä vuonna? Oskari Onninen Pori Jazz 11.–19.7.; porijazz.fi.

1 Aino Venna

Kotimainen luomutulokas on noussut hetkessä tapahtumien vakiokalustoon. Mikäs siinä, artisti luo erinomaisten vuosikertojen makutuntuman, vaikka debyytin kyljessä lukee 2013. Tarjoilusuositus osuu kohdilleen, ja artisti toimii parhaiten ranskalaistyyppisessä tilassa. Lauantai 18.7.

2 Robert Plant

Savuinen ja paikoin raihnainen englantilaiskitaristi, rockin huippuvuosikertaa 1948. Ulosanti perinteinen, bluesahtava ja helppo, mutta vuosikerrasta johtuen omaleimainen. Erityistä kiitosta Led Zeppelinin mieleen tuovasta sivumausta, joka innostaa jytäämään. Lauantai 18.7.

3 Paloma Faith

Etiketti voi johtaa harhaan, vaikka siinä lukeekin kappale Stone Cold Sober. Lontoolaisartisti Paloma Faithin musiikki on särmikästä, pirskahtelevaa ja sopii erinomaisesti alkuillan nousevaan iloon. Suositeltava erityisesti tehokkaiden etkojen avecina. Perjantai 17.7.

4 Mirel Wagner

Raukea, kalmainen ja tunnelmiltaan tanniininen artisti nousi poikkeukselliseksi suomalaiseksi indietähdeksi pari vuotta sitten. Sävy on hieman vaalentunut ensimmäisistä, lähes pikimustista vuosikerroista. Vaatii kaikkien aistien vireilläoloa. Ei humaltumiseen. Torstai 16.7.

5 Emeli Sandé

Vuodesta toiseen Alicia Keys on ollut porilainen festivaalisuosikki. Tämän vuoden festivaali tarjoaa korvikkeen. Britanniassta tuleva, palkittu pop-soul on miellyttävää, notkeaa ja ennen kaikkea kevyttä. Sopii erityisen hyvin seurusteluun, hytkymiseen ja nautiskeluun. Perjantai 17.7.