Apu

Pitkän iän salaisuus: Itselleen armollinen joogi

Pitkän iän salaisuus: Itselleen armollinen joogi

Osa 4: Elintavat. Jooga, unelmatyö ja myönteinen luonne ovat kantaneet Maija Salonius-Hatakkaa, 87, myös vaikeina aikoina.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Kari Kaipainen
Mainos

Melkein kateus iskee, kun kuuntelee pian 87 vuotta täyttävän yksinasujan päivärutiineja. Mikä vapaus!

– Herään kello yhdeksän. Nykyään en viitsisi herätä ollenkaan, joten juon aamukahvia ja saatan mennä vielä uudestaan nukkumaan. Hengailen yöpaidassa hävyttömän pitkään, harmaahiuksinen Maija Salonius-Hatakka sanoo ja nauraa.

Hän kaataa kahvikuppiinsa kermakosta kermaa ja tyrkyttää herkkupannukakkua, joka on valmistettu valurautapannuun. Tämä joogaan hurahtanut ihminen osaa edelleen ottaa rennosti, eikä elämäntapaharrastus ole johtanut tiukkoihin kieltäytymisiin.

Aikanaan Salonius-Hatakka kokeili kasvissyöntiä, mutta koska hänen lapsensa tykkäsivät liharuoista, hän päätti tehdä kaikille samaa sapuskaa.

Meidän  on  tarkoitus keskustella hyvistä elintavoista.

Mitä ne oikeastaan ovat? Julkisuudessa puhutaan usein vain mitattavissa olevista asioista, kuten painosta, kolesterolista, veriarvoista, liikuntamääristä, ravinnosta, unesta tai alkoholinkulutuksesta.

Pitäisikö meidän käsittää elintavat laveammin ja ajatella, että hyviin elintapoihin kuuluu myös vaikkapa kyky olla onnellinen arjessa?

Elämän vaikeuksista selviytyminen vaatii sekä fyysistä vahvuutta että henkistä motivaatiota, siis elämänhalua. Maija Salonius-Hatakka kokee, että rakkaus omaa työtä kohtaan on yksi hänen pitkän ikänsä salaisuuksista.

Entinen Kalliolan vapaaopiston vararehtori jäi eläkkeelle vuonna 1989. Työuransa aikana hän nautti suunnattomasti aikuisopetuksesta. Hän muistelee edelleen lämpimästi jokamiehen psykologiaryhmän vetämistä. Silmät tuikkivat, kun Salonius-Hatakka kertoo opiskelijoiden omaehtoisesta innostuksesta.

– Se oli ihan toiveammattini, ihmisten kanssa olemista ja valtavan ihanaa työtä.

Toinen tärkeä pitkän iän salaisuus on Salonius-Hatakan mielestä positiivinen ja sosiaalinen luonne. ”Ultrasosiaalinen tyyppi” haluaa edelleen olla ihmisten seurassa.

Työyhteisö on nyt historiaa, mutta eläkevuosina tärkeitä yhteisöjä ovat esimerkiksi marttakerholaiset sekä tietysti omat lapset ja lapsenlapset. Salonius-Hatakalla on entisestä avioliitostaan neljä poikaa ja neljä lastenlasta. Tammisaarelaisen omakotitalon ikkunalaudoilla näkyy teinien rippikuvia. Makuuhuoneen seinälle Salonius-Hatakka on ripustanut pienten lasten värikkäitä piirustuksia.

Iäkkään  ihmisen on oltava armollinen itselleen ja etenkin vanhentuvalle keholleen. Maija Salonius-Hatakka on oppinut, ettei rutiinien tarvitse aina olla täsmällisiä eikä ajoittaisesta unettomuudesta kannata ottaa stressiä.

Jos hän herää kahdelta yöllä, hän köpöttelee keittiöön. Hän keittää kupillisen kahvia ja kuuntelee Yle Puheen yölähetyksestä Arkiston aarteita eli kiinnostavia tarinoita aina 1930- ja 40-luvuilta lähtien. Uni tulee kun on tullakseen, ja seuraavan iltapäivän unilla voi kompensoida väsymystä.

Salonius-Hatakka lukee sanomalehden aina vasta illansuussa. Lehti on haettava postilaatikosta, joka sijaitsee noin 200 metrin mittaisen hiekkatien päässä hänen omakotitalostaan. Pikkulenkin aikana saa raitista ilmaa ja näkee sekä kotipihan sielukkaan omenapuun että läheisen järven.

Nyt iltapäivän aurinko kimaltaa tyynen veden pinnasta kauniisti. Vesialue näkyy myös sisälle olohuoneeseen. Salonius-Hatakka kertoo, että hänen kaksikielisen sukunsa kotitalon rannassa oli noin vuosituhat sitten viikinkien laituri.

Jooga on  muuttanut Maija Salonius-Hatakan elämää syvällisellä tasolla. Hän on joogannut jo 40 vuotta, meditoinut ahkerasti ja kirjoittanut joogalehtiin.  

Salonius-Hatakalla on ikäisekseen hyvä kunto, mutta hänen selkänsä on ollut heikko lapsesta saakka. Joogan ansiosta keho on pystynyt pistämään kivuille vastaan. Myös vasemmassa lonkassa puristuksissa ollutta hermoa Salonius-Hatakka on hoitanut venyttävien liikkeiden avulla.

Virkeä eläkeläinen kokee joogan hyvin kokonaisvaltaiseksi osaksi elämäänsä. Joogassa ei ole kyse pelkästä liikunnasta vaan ajattelutavasta, positiivisuudesta ja elämänhallinnasta. Mietiskelyn avulla ihminen voi löytää oman linjansa, sen, mikä tuntuu elämässä hyvältä.

Joogatessaan Salonius-Hatakka on oppinut kuuntelemaan itseään paremmin.

– En olisi tällainen ihminen, ellen olisi joogannut. Myös filosofinen puoli on kiinnostanut minua teologina valtavasti. Siellä on oikeastaan ihan samoja asioita kuin Vuorisaarnassa.

Usko on antanut Maija Salonius-Hatakalle elämän varrella vahvaa luottamusta ja pelottomuutta. Hän ei silti tuo uskoaan esiin, ellei aiheesta kysy erikseen.

Kenenkään  elämä ei ole täydellinen, eikä Maija Salonius-Hatakkakaan ole selvinnyt polustaan kolhuitta.

Positiivinen mielenlaatu joutui koetukselle, kun oma avioliitto ajautui kriisiin 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Salonius-Hatakka oli naimisissa Kalliolan vapaaopiston rehtorin, toisen teologin, kanssa. Perheeseen oli syntynyt neljä poikaa.

Kalliolan vapaaopisto eli nykyinen Kalliolan kansalaisopisto sijaitsi vinosti Helsingin Kulttuuritaloa vastapäätä. Maijan perhe myös asui opistotalossa, joten työmatka oli vain kerrostalon hissikyydin mittainen. Salonius-Hatakka toteaa nyt, että hän teki joskus liikaakin töitä.

Aviokriisi ei kuitenkaan johtunut siitä. Kävi niin, että aviomies löysi uuden rakkauden. Toinen nainen työskenteli samassa opistossa, mikä teki vaimon arjesta erityisen raskasta.

Salonius-Hatakka olisi voinut lähteä, sillä häntä pyydettiin rehtoriksi toiseen oppilaitokseen, mutta hän nautti työstään liikaa ja halusi jäädä kotipaikkaansa myös lasten takia. Lopulta avioero oli kuitenkin väistämätön.

Pojat ovat yhä äitinsä rakkaita valopilkkuja. Vanhin heistä on pappi, toisena syntynyt lääkäri ja kaksi nuorinta ovat muusikkoja. Monet tuntevat kuopus Karin eli Kärtsy Hatakan Waltari-yhtyeen voimahahmona.

– Minulla on mahdottoman hyvät suhteet lapsiini. Joskus kaverinikin kyselevät, miten ihmeessä meillä on niin läheiset välit.

Perheen musikaalisuus tulee Salonius-Hatakan isän puolelta. Itse hän soittaa pianoa vain nuoteista, mutta pojilla on taito improvisoida korvakuulolta. Musiikki on hyvä sielunhoitaja, ja illan hämärtyessä Maija Salonius-Hatakka kuuntelee mielellään klassista.

Poikien liitoista on syntynyt neljä lastenlasta. Ensimmäinen, Akseli, syntyi isoäidin ollessa 70-vuotias.

– Muistan vieläkin sen päivän, kun istuimme kahvilla keittiössä ja Kärtsy ja Carla ilmoittivat, että sinusta tulee mummo. Olin niin hämmentynyt ja onnellinen, etten tiennyt mitä sanoa.

Nyt fammu omistaa talonsa lastenlapsilleen, kun he tulevat käymään. Viimeksi olohuoneeseen laitettiin bändi pystyyn, ja kolmevuotias Liljakin sai hakata rumpuja eli kahta oikein hyvin rämisevää kattilaa.

– Hän pysyi tosi hienosti rytmissä, se meni ihan jetsulleen, Salonius-Hatakka kehuu ylpeänä.

Ja taas fammun silmät tuikkivat.

*****

Maija Salonius-Hatakka

  • Syntynyt 28.10.1926.
  • Asuu Raaseporin Tammisaaressa.
  • Eronnut. Pojat Olavi (1952), Lauri (1954), Pauli (1954) ja Kari eli Kärtsy (1967).
  • Teologi, tehnyt uran aikuiskasvatuksen parissa. Entinen Kalliolan vapaaopiston (nyk. Kalliolan kansalaisopisto) apulaisrehtori.
  • Harrastaa joogaa, käsitöitä, radion ja musiikin kuuntelua, pianonsoittoa ja lukemista.
  • On kirjoittanut aiemmin joogajulkaisuihin. Kirjoittanut myös kirjan Ei saarnaamalla vaan elämällä kahdesta enostaan, jotka olivat Suomen tunnetuimmat tolstoilaiset Akseli ja Eelo Isohiisi.
  • Elämänohje nuoremmille: Luota itseesi, ole oma itsesi.

teksti Saara Pakarinen,

kuvat Kari Kaipainen

*****

SATTUMAN SOITTOA

Pitkäikäisyys on sekoitus sattumaa, sitkeyttä, suotuisaa taustaa ja terveysvalintoja.

Tehdään heti selväksi yksi asia: pitkäikäisyys ei ole kiinni pelkästään elintavoista.

Länsimaissa elinikä on pidentynyt 1800-luvulta alkaen säännöllisesti kuin kello, kolme kuukautta vuodessa. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi elinolojen paranemisesta. Meillä on ruokaa, puhtautta ja vetoapua, jota jatkuvasti kehittyvä lääketiede ja terveydenhuolto antavat.

Edistyksen rattaissa lentelee kiviäkin. Ilmansaasteiden lisääntyminen tuo uusia uhkia terveyteen ja eliniän kasvuun.       

Nämä faktat lyö pöytään gerontologian professori Marja Jylhä. Hän on tutkinut vanhenemiseen sekä vanhuuteen ja terveyteen liittyviä teemoja lähes koko työuransa.

Jylhältä on usein tivattu pitkäikäisyyden salaisuutta. Tutkijana hän kokee tuottavansa pettymyksen, kun vastaa aina samalla lailla: syö terveellisesti, liiku riittävästi, vältä tupakkaa ja käytä alkoholia kohtuullisesti. Näistä on läjäpäin tutkimustietoa.   

– Tupakointitavoillaan ei voi ratkaista, saako sydäntaudin tai keuhkosyövän. Jos kuitenkin päättää tupakoida, osallistuu arvontaan, jossa on enemmän keuhkosyöpäpalkintoja. Jos ei polta, joutuu ryhmään, jossa suurta joukkoa kohti on vähän näitä ikäviä ”palkintoja”.

Terveelliset elintavat voivat pidentää elinikää, ja vaikutus näkyy solutasolla kromosomien päissä olevien telomeerien pitenemisenä. Tämä vahvistui hiljattain yhdysvaltalaistutkimuksessa, josta Uutispalvelu Duodecim kertoi.  

Solujen ikääntyessä telomeereilla on taipumus lyhentyä, ja monet ikääntymiseen liittyvät sairaudet saavat jalansijaa. Telomeerejä on tämän takia kutsuttu myös kehon biologiseksi kelloksi.

Hyvinvoinnin ja pitkäikäisyyden voittorivi on selvä.      

– Hanki ensin koulutetut ja varakkaat vanhemmat, sitten hyvä koulutus, jolla pääset hyvinpalkattuun päivätyöhön.  Tällä reseptillä on hyvät edellytykset elää terveenä ja toimintakykyisenä pitkään, Jylhä täräyttää.      

Hän on ollut mukana tutkimassa yli 90-vuotiaita tervaskantoja jo vuodesta 1995 lähtien. Tuorein osatutkimus vahvistaa, että terveys ja pitkäikäisyys ovat sidoksissa sosiaaliluokkaan ja koulutukseen. Paremman koulutuksen saaneilla on selvästi parempi toimintakyky, vaikka koulutuksesta ja työstä olisi vuosikymmeniä.

 – Koulutuksesta saa tietoa, mutta jos ei ole yhtään rahaa, tietoa ei voi käyttää hyväksi. Raha mahdollistaa monet terveyttä ja elämänlaatua tukevat valinnat, mutta korkeampi sosiaalinen asema tuo mukanaan myös paremman psyykkisen hyvinvoinnin ja elämän hallinnan.

Näkymä on selkeä: ylemmät toimihenkilöt elävät pidempään ja ovat paremmassa kunnossa kuin alemmat toimihenkilöt, ja nämä taas voivat paremmin kuin työntekijäammateissa toimivat. Hännänhuippuna ovat ammattitaidottomat työntekijät, joiden toimintakyky ja koettu terveydentila ovat kaikkein huonoimmat.

Jylhä toivoo, että yhteiskunnassamme raivattaisiin ikäsyrjinnän esteitä.

– Kukapa haluaisi elää vanhaksi, jos kokee tulevansa kohdelluksi toissijaisena, toisaikaisena ja hölmönä? Tällä on varmasti vaikutusta väestötasolla ihmisten terveyteen ja elinikään.

Ehkä elinikäänsä kannattaa yrittää pidentää sillä, että ryhtyy toimimaan vanhojen ihmisten oikeuksien puolesta. Sillä voi vaikuttaa sekä elämänsä laatuun että määrään.   

Ihmisen oma käsitys terveydestään on vahva kuolleisuuden ennustaja. Tähän vaikuttaa sekä ihmisen tieto terveydestään että omista oireista nouseva tieto, jota ei ole muilla. Tätäkin asiaa tutkitaan, ja olemme viisaampia, kun tutkimus etenee.       

Kaikki se, mitä tekee terveytensä eteen, on hyväksi. Samalla on muistettava, että omaa terveyttään ja hyvinvointiaan ei voi loppupeleissä taata, sillä elämää ei voi hallita.

– Se on korkeemmas kädes, sanoisi vanha kansa. Uskon, että elämä on parempaa, jos sen ottaa huomioon.  Elämä on arpapeliä, ja juuri se on lohdullista.

*****

Pidä kone käynnissä

  • Liikkuminen auttaa pysymään hyvässä kunnossa. Jo tavallinen kävely on terveellistä, ja raitis ilma tekee hyvää.   
  • Noudata kohtuullisesti ravitsemussuosituksia, mutta muista myös nauttia ruoasta.  
  • Pysy kutakuinkin normaalipainon rajoissa. Ylipainoisenakin voi pysyä terveenä, jos kunto on hyvä.
  • Vanhana ei kannata laihduttaa, sillä se vähentää lihaksia ja lisää hauraus-raihnaisuusoireyhtymän riskiä.  
  • Seuraa alkoholinkäyttöäsi. Kohtuukäyttäjä voi huomaamattaan liukua riskirajoille.
  • Anna aikaa yöunelle.

Henkinen selkäranka vahvaksi

  • Säästä itseäsi jo työvuosina. Älä anna kaikkia paukkuja työllesi.
  • Parisuhde saattaa pidentää etenkin miesten elinikää.
  • Tärkeitä ovat myös sosiaaliset suhteet ja yhteisö, johon tuntee kuuluvansa.    
  • Jos jäät leskeksi, sure mutta pyri pikkuhiljaa etsimään uutta tarttumapintaa elämääsi. Tutkimusten mukaan leskeytyminen nostaa kuolemanriskiä joksikin aikaa.   
  • Vahvista itseäsi elämän matkan varrella. Hanki viisaita keskustelukumppaneita. Tee psyykkistä työtä ja pyri henkiseen kasvuun.   
  • Seuraa, mitä maailmassa tapahtuu: kuuntele uutiset, lue joka päivä jotain.

teksti Riitta Heimonen,

kuva Kari Kaipainen

Juttu on ilmestynyt Avun numerossa 42/2013.

Julkaistu: 8.11.2013