Apu

Pirkko Työläjärvi, 80: ”Minun on ollut aina vaikea uskoa itseeni”

Pirkko Työläjärvi, 80: ”Minun on ollut aina vaikea uskoa itseeni”
– Poliitikkona, ja vielä pitkään virassa ollessani, olin hirmuisen varovainen, kertoo entinen ministeri ja maaherra Pirkko Työläjärvi, 80.
Julkaistu: 8.2.2019
Äidilläni oli vakava sairaus, ja isäni kuoli puukotuksen uhrina, kun olin vauva. Äiti työskenteli helsinkiläisessä kirjapainossa. Elämä oli rajallista taloudellisesti mutta ei henkisesti. Äiti lausui, kirjoitti, maalasi ikoneja ja tanssi.
Vanhemman viisautta on suojella lasta murheilta. Äitini kertoi minulle sisällissodasta, kun olin aikuinen. Seitsemänvuotiaana hänet oli laitettu asialle naapuriin. Metsässä hän näki mäntyihin sidottuja tapettuja miehiä, punaiset jäsenkirjat päähän naulattuna. Järkyttyneellä äidilläni laukesi koko elämän kestänyt epilepsia.
Kun olin pieni, meidät kutsuttiin äidin ystävän luo juhlimaan hänen kuolinpäiväänsä. Vietimme sitä sen päivän muistoksi, kun Tammisaaren vankileirin vartija oli vetänyt hänet sivuun teloitettavaksi vietyjen punavankien joukosta. Punavankeus piti tuohon aikaan salata.
Opettajat olivat tärkeitä. Kerran opettajani itki, koska hänen äitinsä oli kuollut. Kirjoitin hänelle kirjeen. Myöhemmin opettaja vieraili luonani, kun olin eduskunnan varapuhemiehenä. Hän kertoi, että olin ollut ainoa lapsi, joka ymmärsi, että aikuinenkin kaipaa lohdutusta. On niin paljon haasteita, että äiti ja lapsi eivät selviydy, elleivät ymmärrä mennä toista ihmistä vastaan ja ottaa toisia huomioon.

Ujouden yli

1970-luvulla asuin puolisoni Markun kanssa Äänekoskella. Näin miten paperitehtaan vaikeudet aiheuttivat työläisille ahdingon. Virkamiehet eivät voineet auttaa, koska poliittinen koneisto ei ollut pannut asioita tärkeysjärjestykseen. Minulle syntyi halu tietää, miten maa makaa ja kiinnostuin politiikasta. En ollut suunnitellut poliittista uraa. Tärkeätä oli muiden ihmisten myötävaikutus, yksin saa harvoin mitään aikaan.
Kun pääsee valtaan, sen ei saa antaa kihahtaa nuppiin. Politiikassa kilpailu voi aiheuttaa itsekkyyttä. Eduskunnan nöyrät puurtajat harvoin saavat julkisuutta, mutta onneksi äänestäjät eivät tee johtopäätöksiä sen perusteella.
Epäonnistumisista oppii eniten. Jäljelle jää jyvä, joka itää ajatuksissa. Kasvaessaan se opettaa, miten seuraavalla kerralla voisi toimia, että oras pääsisi pintaan.
Minun on ollut aina vaikea uskoa itseeni. Poliitikkona, ja vielä pitkään virassa ollessani, olin hirmuisen varovainen. Mietin, mitä voin sanoa ja tehdä. Usein olin vain hiljaa ja yritin päästä ujouteni yli.
En koskaan ole halunnut tieten tahtoen aiheuttaa ristiriitaa puoluetoverien kesken, vaan olen etsinyt kompromissia. Yhteistyö on politiikassa välttämätöntä. Jos en saanut ajamaani asiaa läpi, se tarkoitti, etten ymmärtänyt toisen näkökulmaa siten, että saisin innostettua heidät.
Taide on osa päivän ravintoa. Ruotsinkielisen kansakouluni rehtori sanoi, että lukekaa aina kun on mahdollista, myös sellaista, mistä ette pidä. Joskus sadattelen kirjalle, joka on kokemustani ja näkemystäni vastaan. Yritän silti päästä sen sisään.
Äiti sanoi, että on aina pidettävä silmät auki ja korvat kuulolla.
Kommentoi »