Eeva

Pirkko Mannola: "Sain myöntävän vastauksen kosintaani"

Pirkko Mannola: "Sain myöntävän vastauksen kosintaani"

Pirkko Mannola nauttii elämästään: hän tekee yhä töitä ja on pian tuplamummi. Elämä antoi vielä yhden lahjan. Joulukuisena sadepäivänä Pirkko tapasi kotikulmilla vanhan tuttavan, Göran Stubbin. Niin syntyi uusi rakkaustarina.
Teksti Eeva toimitus
Mainos

Pirkko Mannolan, 77, ääni on käheä. Takana oleva raskas esiintymiskiertue ja sen aikana sairastettu flunssa ovat vaatineet veronsa. Kiertue on nyt saatu kunnialla päätökseen. Supernaiset, eli Pirkko Mannola, Marjatta Leppänen ja Vieno Kekkonen, kiersivät maata pari kuukautta Helsingistä Ouluun.

”Konsertit vetivät hyvin väkeä. Nyt on menossa nostalgiabuumi. Ihmiset kaipaavat vanhoja tuttuja esiintyjiä, jotka laulavat sellaisia lauluja, joita ei radiosta enää kuule”, Pirkko toteaa.

Äänen käheys ei ole lääkkeistä huolimatta korjautunut, ja Pirkko tietää syyn.

”Minulle määrättiin lääkkeiden lisäksi puhekielto. Puhekielto, minulle”, hän päivittelee ja nauraa räväkästi.

Vuodesta 2016 tuli Pirkko Mannolan elämässä mullistava.

Väsymyksestä huolimatta Pirkko vaikuttaa iloiselta. Syy on arvattavissa. On karkauspäivä, ja seitsemän vuotta leskenä ollut Pirkko on tehnyt päätöksen: tänään hän kosii. Kolme kuukautta sitten syttynyt rakkaus Göran Stubbin, 81, kanssa saanee pian vahvistuksen.

Pirkko Mannola ja Göran Stubb tapasivat ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla. He ovat olleet Göranin ja tämän kahdeksan vuotta sitten kuolleen vaimon kanssa samoilla kutsuillakin yhteisten tuttavien luona.

Göran Stubb tunnetaan valtiovarainministeri Alexander Stubbin isänä ja pitkän linjan jääkiekkovaikuttajana.

”Tapasimme 12. joulukuuta vesisateessa Tapiolan Stockmannin edessä. Jäimme siihen juttelemaan. Sen kohtaamisen seurauksia tässä nyt ihmetellään”, Pirkko kertoo.

”Vaihdoimme puhelinnumeroita ja päätimme mennä joskus syömään yhdessä. Siitä se alkoi.”

“Göran tuntui heti oikealta”

Pirkko sanoo rehellisesti, että nyt tuntuu tosi mukavalta. Uuden ihmissuhteen löytäminen ei ole iäkkäänä kovin helppoa. Hän sanoo olleensa jo pari vuotta sitten valmis solmimaan uuden suhteen, jos oikea mies vain löytyisi.

”En kuitenkaan lähtenyt kumppania varta vasten etsimään. Ajattelin, että se tulee, jos on tullakseen.”

Pirkko toteaa olevansa tapoihinsa piintynyt, viimeksi kuluneet seitsemän vuotta hän on elänyt kaksin Vili-koiransa kanssa.

”Göran tuntui kuitenkin heti oikealta. Olemme sielunkumppaneita. Asumme aika lähekkäin, autolla on noin viiden minuutin matka toisen luokse. Tyttäreni on hyvin iloinen tästä suhteesta. On joku, joka pitää minusta huolta.”

Pirkko kertoo ihmetelleensä, kuinka myötätuntoisesti ihmiset ovat eläneet hänen romanssissaan mukana.

”Kun olen ollut esiintymässä, niin joka toinen on tullut sanomaan: ’Ihanaa, että olet löytänyt uuden rakkauden, olemme niin onnellisia sinun puolestasi!’”

Kollegat kiertueella ovat laulaneet ilkikurisesti: Kellä kulta, sillä onni, kellä kulta – Pirkolla on kulta.

Vuoden 1958 Miss Suomi on tehnyt pitkän uran viihdemaailmassa. Pirkko Mannola on näytellyt lukuisissa elokuvissa ja teattereissa, levyttänyt ja laulanut niin Suomessa, Ruotsissa kuin Saksassakin.

Läheiset välit äidin kanssa

Nuori nainen oli uransa alkuaikoina hyvässä suojeluksessa, sillä 40-vuotiaana leskeksi jäänyt äiti May Mannola kulki mukana työtilaisuuksissa.

”Äiti muistetaan hyvin topakkana henkilönä. Hän toimi managerinani, oli paikalla levytyksissä ja istui vieressä, kun minusta otettiin lehtikuvia.”

Kun Pirkon ensimmäistä levyä tehtiin, äänittäjänä oli Aarre Elo, Yleisradion tuleva viihdepäällikkö. Äiti ohjasi koko ajan Eloa, miten äänitys pitää tehdä.

”Lopulta Elo hermostui ja sanoi, ettei ole mikään ihmeidentekijä, hän on vain äänittäjä”, Pirkko muistelee.

”Äiti asui aikoinaan kanssani. Kun muutimme Åke Lindmanin kanssa Espoon Tapiolaan, äiti ei suostunut asumaan meistä sataa metriä kauempana.”

Äidillä ja tyttärellä oli monesti yhteenottoja, kun äiti yritti puuttua Pirkon avio- liittoon.

”Viimeiset pari vuottaan hän asui palvelutalossa, mihin hän ei ollut oikein tyytyväinen. Hän olisi halunnut asua minun kanssani loppuun asti.”

Pirkko Mannolasta heijastuu sama välittömyys, joka on aina luonut häneen leimansa. Istumme hänen kodissaan Tapiolassa, kodissa, joka on Pirkon ensimmäinen ”täysin oma” asunto. Hän osti sen viisi vuotta sitten, pari vuotta miehensä Åke Lindmanin kuoleman jälkeen.

Salattu rakkaustarina

Kahden valovoimaisen kansansuosikin rakkaustarina oli aikoinaan pitkään varjeltu salaisuus. 23-vuotias Pirkko ja 33-vuotias Åke tapasivat toisensa Suomen Filmiteollisuuden studioilla. Ensimmäistä elokuvaansa ohjaava Åke oli toisessa avioliitossa. Hänen puolisonsa Anneli Sauli oli Saksassa töissä, eikä pariskunta juuri enää tavannut toisiaan.

”Vaikka avioparilla olisi ollut kuinka muodollinen liitto tahansa, ei avioeron saaminen 1960-luvulla ollut helppoa. Åke alkoi järjestellä näytösoikeudenkäyntiä, missä todistaja kertoisi aviorikoksesta. Se oli kuin elokuva. Asiaa hoiti näyttelijä-ohjaaja, ja käsikirjoitusta oli työstämässä työtoveri ja ystävä Toivo Särkkä.”

Ero myönnettiin, mutta pariskunta ei suinkaan sännännyt papin pakeille. He avioituivat vasta seitsemän vuoden seurustelun jälkeen, vuonna 1968.

”Meillä oli hyvä liitto. Kunnioitimme toinen toistamme ja annoimme toisillemme myös vapauden. Åke ei koskaan kieltänyt ottamasta mitään työtarjousta vastaan. Hän tuki minua aina työssäni.”

Åkella oli ensimmäisestä avioliitostaan poika Tom. Pirkko ja Åke eivät pitäneet kiirettä lapsenteolla.

”Ei muka ollut oikein aikaa kaiken sen työnteon keskellä. Viimein vauva ilmoitti tulostaan. Hän syntyi sektiolla, olin tuolloin lähes neljänkymmenen.”

Tytär Heidi on tehnyt miehensä Teemu Karan kanssa Pirkosta hänen suureksi riemukseen myös isoäidin. Ia on nyt kolmevuotias. Kevään korvilla Pirkosta tulee tuplamummi.

”Harmi vain, että Heidin perhe muutti joulun alla Ruotsiin Teemun työn takia. Olen lohdutellut itseäni sillä, että asiat voisivat olla huonomminkin. He olisivat saattaneet muuttaa vaikka Amerikkaan tai Australiaan. Ruotsiin pääsee sentään aika nopeasti.”

“On ihanaa jakaa asioita Göranin kanssa. Ei tarvitse olla yksin.”

Kaksi menetystä samana vuonna

Vuosi 2009 oli Pirkko Mannolan elämässä merkittävä. Åke Lindman kuoli maaliskuun alussa ja Pirkon äiti joulupäivänä. Saman vuoden keväänä 70-vuotias Pirkko nousi nuorempien sukupolvien tietoisuuteen kertaheitolla televisio-ohjelmassa Tanssii tähtien kanssa. Hän sijoittui kisassa toiseksi.

”Viimeiset vuodet olivat Åkelle raskaita. Hän ei olisi millään halunnut luopua työstään. Hän oli vuosikausia suunnitellut elokuvaa Tali-Ihantala 1944. Sen ohjaaminen ei kuitenkaan enää onnistunut. Fyysisten sairauksien lisäksi hänelle tuli Alzheimerin tauti”, Pirkko kertoo.

Elokuvan työryhmä oli yhtä mieltä siitä, ettei Åke Lindman enää pystyisi jatkamaan Tali-Ihantalan ohjaamista. Kymmeniä elokuvia ohjannut mies ei hallinnut kokonaisuutta eikä kyennyt pitämään suurta kuvausryhmää kasassa. Lopulta apulaisohjaaja ohjasi elokuvan loppuun.

”Kun huonomuistisuus alkoi osoittaa merkkejä, Åke saattoi mennä istumaan yksin huoneeseensa ja ottaa kirjan käteen. Hän luki paljon ja yritti varmaankin siten todistaa itselleen, että oli vielä täydessä ymmärryksessä. Jos kysyin, mitä hän luki, hän ei vastannut. Hän oli arvattavasti jotenkin paniikissa muistihäiriöiden takia”, Pirkko muistelee.

Jo sitä ennen miestä oli kohdannut kova kolaus, kun häneltä otettiin ajokortti pois.

”Autolla ajaminen oli aina ollut Åkelle nautinto, hän oli automies henkeen ja vereen. Åke oli istunut ratissa kuusitoistavuotiaasta ilman yhtäkään kolaria. Hän saattoi ajaa huvikseen pitkiä matkoja ympäri Suomenniemeä”, Pirkko kertoo.

Ajokortti vietiin kolme vuotta ennen kuolemaa. Åke Lindman ei koskaan oikein ymmärtänyt miksi. Åke Lindman oli tupakoinut koko elämänsä. Tupakoiminen alkoi, kun kuvattiin Tuntematonta sotilasta. Se kuului Lehdon rooliin.

”Nikotiini on hurja myrkky. Åke taisteli ja yritti päästä siitä eroon, hänellä oli monet laastarit ja nikotiinipurkka suussa. Aina lakko kuitenkin epäonnistui.”

“Mietin, että minäkö tästä lähden”

Vaikean diabeteksen lisäksi Åke Lindmanilla oli keuhkoahtaumatauti.

”Hän oli kuitenkin hyvin elämänhaluinen ja sitkeä eikä halunnut näyttää sairauttaan. Kun kävelimme hänen ja Heidin kanssa luonnossa, hän käski yhtäkkiä katsomaan jotain lintua ja nosti päänsä ylös, jotta sai hengitettyä paremmin. Hän ei voinut sanoa, ettei jaksanut enää kävellä.”

Miehensä sairauden loppuaikoina Pirkko harjoitteli Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa varten.

”Olin sairaalassa hänen huoneessaan, ja hypin lattialla cha-cha-cha:n askelia.”

Jälkeenpäin Pirkko on miettinyt, että televisio-ohjelmaan liittyvä tiukka treenaaminen ja jännitys tekivät hänelle hyvää. Ne muodostivat vastapainon raskaalle luopumistyölle.

”Toki minulle oli annettu mahdollisuus, että olisin voinut lopettaa kesken kisan, jos en olisi henkisesti jaksanut siitä suoriutua.”

Pirkko Mannola jäi teatterityöstä eläkkeelle kolmetoista vuotta sitten. Hän ei ole kuitenkaan jättänyt laulamista ja näyttelemistä. Ainoa vakavampi sairaus osui kohdalle muutama vuosi sitten, kun hänellä todettiin sepelvaltimoissa kaksi tukkeumaa.

”Makasin itsenäisyyspäivänä Jorvissa tarkkailussa ja seurasin juhlintaa Tampere-talolla. Siellä soitettiin musiikkia Åken ohjaamasta Myrskyluodon Maijasta. Sen jälkeen näytettiin vielä Tuntematon sotilas. Mietin, että näinkö minä tästä lähden.”

Ei lähtenyt Mannolan Pirkko – hänet saatiin entistä vetreämmäksi pallolaajennuksen avulla.

”Kun katselen taaksepäin, niin arvelen, että olen elänyt hyvän elämän. Olen syntynyt onnellisten tähtien alla. Olen saanut tehdä kaikkea, mitä olen halunnut. Ympärilläni on aina ollut hyviä ihmisiä, jotka ovat auttaneet ja tukeneet. En ole katkera mistään matkan varrella tapahtuneesta”, Pirkko sanoo ja hymyilee.

“Kosin ensimmäistä kertaa elämässäni”

Hymyyn on aihetta. Hänellä on edelleen mieluisaa työtä, terveyttä, lapsenlapsia ja ystäviä. Ja sitten tuli vielä Göran.

Haastattelu päättyy jännittävissä tunnelmissa. Pirkko on lähdössä ravintolaan syömään simpukoita rakkaansa kanssa.

Muutaman päivän kuluttua Pirkko Mannola soittaa. Hän on viettänyt Espanjassa golf-lomaa Göran Stubbin kanssa.

”Minä tosiaan kosin miestä karkauspäivänä, ensimmäistä kertaa elämässäni, enkä saanut rukkasia! Pohdin jonkin aikaa, miten nainen kosii, mutta nähtävästi se tapahtui aivan oikein. Minä, joka olen aina ollut niin järkevä ja harkitsevainen, sukelsin tällä tavoin!”, sanoo iloinen ääni.

Pariskunta aikoo melko nopealla aikataululla ”pistää kamppeet yhteen” – kunhan ensin päästään yksimielisyyteen, kumman asuntoon kamppeet heitetään. Molemmat viihtyvät hyvin kodeissaan.

”Kyllä se selviää. Ikää on jo sen verran, ettei tässä kauan auta jäädä miettimään”, Pirkko arvelee.

Mikä Göran Stubbissa sitten Pirkko Mannolaa viehättää?

”Kaikki, kokonaisuus! Hän on ihanan lämmin, huolehtivainen ja rauhallinen – vastapainoksi minulle.”

Göran huomioi Pirkkoa kaikin tavoin ja kannustaa häntä työssään.

”Hän on myös hyvin huumorintajuinen, se on mielestäni miehessä erittäin tärkeä ominaisuus. Kun olimme muutaman päivän yhdessä reissussa, huomasin, että kiintymykseni kasvaa päivä päivältä.”

Kun Supernaisten konserttikiertue saapui helmikuun lopussa Helsinkiin Savoy-teatteriin, oli Göran Stubb katsomassa sitä poikansa kanssa. Pirkko tapasi tuolloin ensimmäistä kertaa Alexander Stubbin.

”Göran piti niin kovasti esityksestämme, että saapui vielä toiseenkin konserttiimme Järvenpäähän”, Pirkko kertoo.

Niin Pirkko kuin Görankin pitävät hyvää huolta kunnostaan. He tekevät yhdessä pitkiä kävelyretkiä.

”On ihanaa jakaa asioita, mennä yhdessä teatteriin tai elokuviin ja keskustella siitä jälkeenpäin. Se on aivan erilaista kuin jos menisi yksin.”

Onko rakkauden tunteessa mitään samaa kuin nuorena?

Pirkko Mannola miettii hetken.

”Ihminen rakastuu vanhana aivan samalla tavoin kuin nuorena. Itse tunne on samanlainen. Ja koska ikää on, nyt täytyy elää tätä hetkeä, päivä kerrallaan, eikä miettiä, miten kauan tämä mahdollisesti kestää.”

Toimittaja: Eija Huusari

Kuvat: Jouni Harala

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 4/2016.

Julkaistu: 11.8.2016