Ylitonttu on kulmikas. Siinä syy, miksi Pirkka-Pekka Petelius, 61, tykkää roolihahmostaan Ylen tämänvuotisessa joulukalenterissa Porokuiskaajan arvoitus.

– On kiva näytellä pientä kellokallea. Saa etsiä itsestään tyyppiä, joka alvariinsa päsmäröi ja luuraa joka jutun, Petelius sanoo.

Hän uskoo tietävänsä, että lapset rakastavat myös mörkömäisiä tyyppejä. Sellaisia kuin Ylitonttu, joka hänkin Peteliuksen luomana on pohjimmiltaan jouluisen joviaali.

Kuka pikkupoika tykkäisi pehmeistä paketeista?

– Ei kukaan, Petelius vakuuttaa.

Hänen lapsuudessaan joulu oli perheen tärkein juhla.

– Edes syntymäpäiviä ei vietetty yhtä antaumuksellisesti kuin joulua.

Ja pehmeän paketin kammosta huolimatta Petelius muistaa lahjoja paremmin kynttilöiden tuoman elävän tulen valaiseman joulun tunnelman.

– Ensimmäisenä jouluna, jonka muistan, isä lähti kesken aattoillan hakemaan joulupukkia. Minä hänet toiveikkaana evästin, että jos et muuten saa kiinni, kamppaa.

Peteliusten pirtistä sammutettiin valot, ja odotuksesta jännittynyt Pirkka-Pekka vähän väliä kurkisteli ikkunasta ulos.

– Meille Männistöntielle hehkuivat kaukaa kaupungin valot, ja niiden hämärässä yhtäkkiä havaitsin, kuinka pitkänhuiskea pukki ylitti saksihypyllä piha-aitamme. Lahjasäkki vain selässä heilahti.

Tuolloin nelivuotias Pirkka-Pekka muistaa, kuinka hämmästeli sadan vanhan punanutun urheilijamaista ketteryyttä.

– Mutta se ei heikentänyt uskoani Korvatunturin ukon aitouteen.

Ja pian poika jo istui joulupukin polvelle.

– Jotain tuttua pukissa oli, ja kun tuijotin naamaria, sen takaa kuului tirskuntaa.

Myöhemmin Peteliukselle on selvinnyt raastava totuus. Pahvinaamariin liimatun pumpuliparran suojissa isä nauroi vedet silmissä.

– Hyväntahtoisesti ehkä, mutta olisi nyt edes hetken pitänyt pokkansa.

Petelius kertoo olleensa niin joulun lumoissa, ettei juhlan hohde tuolloinkaan karissut hänestä.

– Ehkä alitajuisesti ymmärsin jonkin uuden ulottuvuuden, kun aitous joutui puntariin.

Joulupukista kasvoi selkeä ja tärkeä satuhahmo, jota ei ole syytä pelätä ja jonka ei pitäisi opettaa lapsia olemaan kilttejä.

– Pukki ei suinkaan kontrolloi kiltteyttä. Lahjat annetaan sydämestä, sillä muuten ne olisivat palkkaa.

Tuona nelivuotisjoulunaan Petelius sai viisi pakettia. Ensimmäisestä kovasta paketista paljastui Fazerin sininen, toisesta leluista mieluisin, Amerikasta tuotu peltikuorinen ja kumirenkainen Humu-Auto.

– Kun vedin auton käyntiin, se kulki lattiallamme sähäkästi ja aina esteeseen osuessaan vaihtoi automaattisesti suuntaa.

Humu-Auto oli niin yliveto, että pojalta oli unohtua joulupöytään asettuminen.

– Pienestä pitäen olen nauttinut kaikki perinteiset jouluherkut, paitsi lipeäkalaa.

– Lapsuudenperheessäni minulla oli aika isolla ikähaitarilla neljä siskoa. Isän keskiluokkainen virkamiestausta takasi riittävän talouden ja siten myös runsaat ruoat.

Nyt aikuisena Pirkka-Pekka Petelius tunnustautuu yhä koti- ja jouluihmiseksi.

– Kun omat lapset olivat pieniä, rakensin heille joulua. Edelleen tapanani on koko vuoden ajan kerätä läheisilleni täsmälahjoja.

Niitä löytyy Suomesta ja ulkomailta.

– Ahaa, tuo on hyvä joululahja, monasti mietin, ja tiedän heti myös lahjan saajan.

Petelius uskoo meidän ihmisten muuttuvan jouluna.

– Myös ikä muuttaa. Se tuo ja luo uusia, erilaisia ulottuvuuksia.

Mutta tärkein pysyy.

Petelius kertoo, kuinka hän on jouluna hyvällä tuulella, vaikka toki inhoaa riitoja aina. Peteliukselle joulu ei tule ulkoa vaan sisältä.

– Jouluna on turvallinen, lämmin, hyvä olla. Joulun sanoma on rakasta, elämän tarkoitus on joulu ja elämä on lahja.

Pirkka-Pekka Petelius sanoo elämäntilanteensa muuttuneen vääjäämättä.

– Lapset ovat jo isoja, ja he järjestävät omia joulujaan. Toki minua niihin kutsutaan, mutta olen jo tottunut viettämään aaton ja joulupäivät omillani.

Peteliuksen yksin viettämiin jouluihin kuuluvat täydet kattaukset ja haikeuden sijaan tietyllä tavalla jännittävä tunnelma.

Petelius kertoo, kuinka kukaan ei ole sanomassa, mitä pitäisi tehdä. Silloin miehen sopii olla itse itselleen joulupukkina, soittaa nokkahuilulla joululaulut läpi ja suoda aikaa ihan vain itselleen.

– Tiedän, mitä joulun rauha nykyään on, se on yksinolon taivaallinen rauha.

Kun Petelius nyt jo viidennen kerran peräkkäin suuntaa ulkomaille, hän haluaa välttyä Suomen joulun kielteisiltä piirteiltä.

– Inhoan ihmisten ryntäilyä ja kaikkialla vallitsevaa tuskaista ruuhkaa. Pääsen sitä pakoon matkustamalla pois.

Petelius suosii paikkoja, joissa ei ole ennen käynyt: Vietnam, Kuuba, Dominikaaninen tasavalta...

Madeira taas on Peteliuksen kotisaari.

– Uskon geneettiseen vaikutukseen. Ihminen on se, joksi syntyy. Minä synnyin Alatorniolla. Korvatunturi on siellä lähellä, ja Lappi minulle rakas.

Reissaa Petelius sitten missä tahansa pallollamme, kiikarit kulkevat aina matkassa.

– Luontoa saattaa harrastaa kaikkialla.

Joulukalenteri Porokuiskaajan arvoituksen kirjoittaja on Ella-kirjoistaan tuttu Timo Parvela ja ohjaaja Johanna Smith. Näyttelijöinä nähdään muun muassa Kreeta Salminen, Vesa Vierikko ja Vesa-Matti Loiri. Ylitonttuna hääräävä Pirkka-Pekka Petelius iloitsee Ylen tukevasta panostuksesta lastenohjelmaan.

Myös ohjelman tuottaja Juuso Räsänen on syystä tyytyväinen.

– Joulukalenterimme on Ylen lastenohjelmien 50-vuotisjuhlavuoden kruunaus. Taustalla on suurin lavastus 30 vuoteen ja edellisvuosiin verrattuna neljänneksen suurempi budjetti, Räsänen laskee.

Ylen joulukalenteria touhusi peräti 35 henkeä 30 kesäistä päivää, joista seitsemän Lapissa ja muut Tampereella.

Petelius kehuu Ylen Tohlopissa työskentelevää tamperelaisyhteisöä.

– Kuvauksissa olimme irrallaan reaalimaailmasta, mutta ympäristö oli silti humaani, turvallinen, hyvänoloinen.

Terveisiä Nenätunturilta kertoo Pirpana Sherlokkisen seikkailuista ja sisältää jännittäviä yllätyksiä koko 24 osan ajan.

Yhtäkkiä saattaa kuulua vaikkapa laulu:

– Keitä ne on ne sankarit, sellaiset sankaritontut, jotka jouluyöstä palkintonsa saa?

Pirkka-Pekka Petelius arvelee omaa elämäänsä koossapitäviksi voimiksi lapsenomaisen uteliaisuuden, ja että hän jaksaa kysellä läpi koko elämänsä.

– Vaikka maailma nyt kohkaa insinööri- ja ekonomivetoisena, iso sydän ja rohkeus lopulta voittavat tekniikan ja talouden.

Pärjäämisen resepti on säilyttää omissa tekemisissämme  hauskuus ja säihky.

– Kun olen jo 312 joulua haistanut sekä maistanut, mielestäni TV2:lle sopisi uusi satusarja Tonhimillinen tekijä.

Ja jotta joulu yhä pysyisi arvolleen sopivan arvoituksellisena, selvittämättä jääköön, puhuuko tässä nyt Pirkka-Pekka Petelius, Nenätunturin Ylitonttu vai kenties näiden kahden hahmon yhdistelmä.

Teksti: Hannu Koskela

Kuvat: Kari Kaipainen