Apu

Pirjo Nuotio: ”Yhdessä vaiheessa tein kolmea työtä yhtä aikaa, vaikka oli lapset ja omakotitalo, ja olin yksinhuoltaja”

Pirjo Nuotio: ”Yhdessä vaiheessa tein kolmea työtä yhtä aikaa, vaikka oli lapset ja omakotitalo, ja olin yksinhuoltaja”
Apu pyysi Pirjo Nuotiota jatkamaan lausetta Lapsuuteni haave oli...

Lapsuuteni haave oli tulla näyttelijäksi tai laulajaksi. Halusin myös radiokuuluttajaksi. Mummullani oli vanhanaikainen radio, jonka alareunassa oli kolme mustaa pistettä. Jostain syystä kuvittelin aina, että ne ovat Metrotytöt. Ne kolme mustaa pistettä! Jokin siinä radiokuuluttajan työssä kiehtoi, ja jossain vaiheessa minusta tulikin sitten tv-kuuluttaja.

Jos olisin mies, ottaisin monissa asioissa esimerkkiä naisista.

Minua ärsyttää se, että kaikissa hyvissä saksalaismerkkisissä autoissa on sellainen vika, että niillä ei pysty ajamaan nopeusrajoitusten mukaisesti. Aina, kun jossain on nopeusrajoitus, joka suunnasta koukkaa Audi, Bemari tai Mersu ohi satavarmasti reilulla ylinopeudella. Säälittää, että näillä hyvillä autoilla ei osata ajaa.

Ooppera ja ite-taide aiheuttavat ihania väristyksiä

Viimeksi ihastuin Vesa Väänäsen Ite-puistoon Heinolassa. Hän on tehnyt kaiken maailman romuista patsaita, ja niillä kaikilla on jokin sanoma. Teoksilla on nimet, ne ovat ajankohtaisesti kantaaottavia.

Liikutun usein kyyneliin, kun olen oopperassa. Se ei ole kivaa, kun alan heti kyynelehtiä kuullessani tietyn alkusoiton, koska tiedän, mihin teemaan ja kohtaukseen se johdattaa. Ripsivärit valuvat. Kerran Savonlinnan oopperajuhlilla vuodatin kyyneliä koko esityksen ajan. En ollenkaan tykkää tästä…

Ilahdun aina, kun lentokone on lähdössä nousuun. Olen ollut 47 vuotta julkisuuden henkilönä, ja on vapauttavaa lähteä välillä jonnekin, missä minua ei tunneta. Tosin pelkään juuri sitä nousua – en voi ymmärtää, miten sellainen romukasa voi pysyä tuolla ylhäällä. Katson paheksuvasti ihmisiä, joilla on painavat matkalaukut... Tällaisia irrationaalisia ajatuksia tulee, mutta kun kone on ylhäällä, helpottaa.

En enää nykyään suutu, jos joku on myöhässä sovitusta tapaamisesta. Aiemmin se ärsytti. Pidän silti aina itse kiinni aikatauluista. Suunnitelmallisuus mahdollistaa enemmän kuin suunnittelemattomuus.

Onko puhelin tärkeämpi kuin toinen ihminen?

Minua ottaa päähän, kun ihmiset ovat koko ajan kiinni puhelimissaan, oltiinpa missä tahansa. Varsinkin jos siinä on sellainen henki, että joku muu siellä puhelimen toisessa päässä on tärkeämpi kuin se seura, jossa istuu sillä hetkellä.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun olimme Vierumäellä miehen kanssa pelaamassa golfia, ja hän löi niin hienon eaglen, toisella lyönnillä reikään. Se tarkoittaa, että pelaaja saa yksittäisen väylän tulokseksi kaksi lyöntiä alle sille määrätyn ihannetuloksen. Molemmat riemuitsimme!

Ystäväni ihmettelevät sitä, miten paljon saan aikaiseksi – teen ja touhuan ja jaksan, myös muiden hyväksi. Itse en ihmettele, se on minulle luontaista. Yhdessä vaiheessa tein kolmea työtä yhtä aikaa, vaikka oli lapset ja omakotitalo ja olin yksinhuoltaja.

En enää halua tuhlata aikaani sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa en saa hyvää mieltä. On parempi olla seurassa, joka voimaannuttaa olemista eikä heikennä sitä.

Julkaistu: 13.9.2020
Kommentoi »