Apu

Apu Luonnon pääkirjoitus: Jos pääset pimeään, katso ylös – Ihmiselle hyödyllinen keinovalo on luontoon tunkeutuessaan saastetta, joka häiritsee eläinten ja kasvien elämää

Apu Luonnon pääkirjoitus: Jos pääset pimeään, katso ylös – Ihmiselle hyödyllinen keinovalo on luontoon tunkeutuessaan saastetta, joka häiritsee eläinten ja kasvien elämää
Keinovalo valuu öisin hyvin kauas siitä paikasta, johon se on tarkoitettu. Luonnossa se häiritsee eläinten ja kasvien elämää, kirjoittaa Apu Luonnon vastaava tuottaja Sammeli Heikkinen.
Julkaistu: 27.12.2021

Toimittaja Laura Myllymäki lähti etsimään 27.12. ilmestyvän Apu Luonto -lehden juttua varten pimeyttä ja lapsuutensa tähtitaivasta. Laura pohtii, milloin viimeksi on nähnyt tähtitaivaan oikein kunnolla. Siis sellaisen kaikkialta tähtien kirjoman taivaankannen, jonka halkaisee Linnunradan maitomainen juova. Aloin miettiä samaa.

Ehkä viime talvena, kirkkaana pakkasiltana järven jäältä Kuhmossa. Keskustan valot saattoi aavistaa taivaanrannassa sielläkin, vaikka sinne – perukkaan – on keskustasta kymmeniä kilometrejä.

Keinovalo valuu öisin hyvin kauas siitä paikasta, johon se on tarkoitettu. Luonnossa meille hyödyllinen valo onkin saastetta, joka häiritsee eläinten ja kasvien elämää.

Sähkön mukanaan tuoma tehokas valo on yksi viime vuosisatojen suurista muutoksista. Ennen ihmisen elinpiiri oli pimeän aikaan heikon valonlähteen, kuten kynttilän, luoma pikkuruinen kupla. Nyt valo yltää joka nurkkaan ja pitkälle luontoon.

Kun tähtitaivaan on nähnyt, mielessä on käynyt, mitä olemme valosaasteen vuoksi menettäneet. Mitä sellaista meiltä jää näkemättä, jonka esivanhempamme tähtitaivaan alla näkivät?

Tästä voi yrittää saada kiinni tähyilemällä tähtikuvioita. Niiden kehittelijät ovat nähneet taivaan kovin toisin. Heille tähtitaivas oli paikka, josta löytyi karhuja ja myyttisiä sotureita.

Kommentoi »