Apu

Pilvi Hämäläinen Balilta suoraan karanteeniin: ”Etsin uutta terapeuttia, mutta se on nyt sattuneesta syystä vaiheessa – Olen synkkyyteen taipuvainen”

Pilvi Hämäläinen Balilta suoraan karanteeniin: ”Etsin uutta terapeuttia, mutta se on nyt sattuneesta syystä vaiheessa – Olen synkkyyteen taipuvainen”
Näyttelijä Pilvi Hämäläinen oli paratiisilomalla Balilla, kun tuli viesti, joka käski suunnata kohti kotimaata. Alkoi pitkä matka kohti kotikaranteenia. Synkkyyteen taipuvaiselle komedian mestarille eristäytymisen aika on opettanut uutta itsestä, muista ja läheisten merkityksestä.

Pilvi Hämäläinen, 34, katsoi kännykkäänsä indonesialaisella pikkusaarella epäuskoisena. Suomen hallitus oli juuri lähettänyt maailmalla oleville suomalaisille viestin:

”Valtioneuvoston ohjeen mukaisesti suomalaisia matkailijoita kehotetaan palaamaan Suomeen heti kun mahdollista. Lisää tietoa Suomen rajojen sulkemisesta www.vmk.fi ja www. raja. fi. Pyri selvittämään paluumatkasi järjestelyt matkanjärjestäjältäsi, lentoyhtiösi tai vakuutusyhtiösi kautta niin pian kuin mahdollista. Lisää tietoja Ulkoministeriön sivuilta...”

– Ajattelin ihan oikeasti, että tällä tavalla alkavat kaikki maailmanloppu- ja zombielokuvat, Pilvi kertoo.

Kun Putous-ohjelma oli saatu purkkiin maaliskuun alussa, näyttelijä oli lentänyt heti karonkkaa seuraavana päivänä ystävänsä Tarun kanssa lomailemaan tänne, toiselle puolelle maailmaa.

Trooppinen Bali oli paratiisi, jossa Pilvi oli sukeltanut, lepäillyt ja nauttinut lämmöstä ystävänsä kanssa.

– Kun olimme aikanaan lähteneet kohti Balia, korona oli toki levinnyt jo Kiinasta Italiaan ja joihinkin muihin Euroopan maihin. Epidemian mittakaava ei ollut vielä selvillä eikä taudin vakavuus valjennut meille eikä maailmalle.

Nyt Suomen valtio ilmoitti, että tosi oli kyseessä. Sitten toinen ystävä Suomesta laittoi tekstiviestin, jossa hän varoitti koronatilanteen olevan oletettua vakavampi. Että Suomikin saattaa mennä kiinni.

– Ajattelin ensin, että se on vitsi. Kun juttelin muille ihmisille, minulle naureskeltiin, että siellä taas Pilvin Balin-tietotoimisto kertoo.

Pian uutiset alkoivat kertoa Euroopan rajojen sulkemisesta, koronan räjähdysmäisestä leviämisestä ja kuolonuhrien kasvavista määristä. Sitten Pilvi soitti isälleen.

– Hän rauhoitteli, että kotiin pääsee aina. Ongelmana oli vain, että lentoja alettiin perua.

Valtioneuvoston koronaviesti tuntui aluksi vitsiltä. Nauru loppui lyhyeen.

Venekyytiä saarten välillä ei enää ollut

Pilvi ja Taru alkoivat pohtia, jäävätkö he Balille jumiin. Oli jo selvää, että alkuperäinen suunnitelma jatkaa matkaa Australiaan tuttavan häihin oli muuttunut mahdottomaksi. Tilanne ja lentojen buukkaus menivät nopeasti erittäin vaikeiksi. Lentojen hinnat pompsahtivat tonneihin.

Pilvi ja Taru päättivät ottaa lennon takaisin Helsinkiin heti seuraavalle päivälle. Tarjolla oli ainoastaan kahden vuorokauden mittainen, pitkiä vaihtoja sisältävä reitti.

Venekyytiä ei enää ollut saarten välillä, joten kaksikko joutui matkustamaan pienellä kalastajaveneellä ensin pienelle kentälle ja sieltä potkurikoneella Balin päälentokentälle.

Pilvi ja Taru matkalla kotiin.

– Lentokentillä oli enää vain vähän porukkaa ja oli kuumottavaa katsoa näytöltä, miten paljon lentoja peruttiin. Jännitimme koko ajan, että lähteehän meidän kone.

Lentokentällä kaikkien kasvojen edessä olivat suojamaskit ja otsasta mitattiin kuumetta, kun Pilvi ja Taru saivat lopulta luvan nousta koneeseen.

Suomeen saavuttuaan Pilvi otti ystävänsä ja samassa koneessa istuneen naisen kanssa yhteisen taksin kotiin. Oli selvää, että joukkoliikenteeseen ei ollut asiaa. Kotona odotti kauppakassi, jonka läheinen oli jättänyt oven taakse.

– Kauppaostokset toi läheinen ja vilkutin hänelle käytävän päähän. Sitten ajattelin, että mitäs nyt? Ensin olin helpottunut, että pääsin kotiin, sillä matka takaisin oli ollut stressaava. Yhtäkkiä tajusin, etten saa nähdä ketään. Ymmärsin kyllä, että minulla oli asiat erittäin hyvin eikä nyt ollut aika olla itsekäs, mutta silti se tuntui kamalalta. Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee toisia.

– Koronan aikaan tarvitaan sitä yhteistä takkatulta, jonka ääreen kokoontua. Ihanaa, kun meidän uusi ohjelmamme Suurmestari alkaa pian MTV3:lla, ja perheet voivat kokoontua sen äärelle ja haastaa oman perheen jäseniä tehtäviin.

Rankkaa, kun ei saa nähdä läheisiään

Edessä oli kahden viikon kotikaranteeni Helsingin Kalliossa. Mitään ei saisi tehdä seuraavaan 14 vuorokauteen, ainoastaan kävellä yksin ulkona hyvän matkan päässä muista ihmisistä.

Heti toisena karanteenipäivänä tirahti itku.

– Tajusin, että tämä on totta. Oli rankkaa, kun ei saa nähdä läheisiään, halata tai koskea, mutta sitten toin makuuhuoneesta patjan olohuoneeseen television eteen ja tein siitä itselleni karanteenipesän, että nyt sitten katsotaan kaikki tv-sarjat.

Kun Pilvi joutui olemaan vastoin omaa tahtoaan yksin, draamakuningatar hänessä otti vallan.

– Pian huomasin, etten ollut kiinnostunut mistään. Romanttinen kuvitelma siitä, että nyt karanteenissa sitten ollaan ja rakastellaan rakastetun kanssa YouTuben takkavideoiden äärellä ja pelataan Afrikan tähteä, ei tietenkään ollut mahdollinen.

– Silloin huomasin, miten tärkeää se fyysinen läheisyys on. Kyllä se kaikkein tärkein ihminen oli koko ajan puhelinsoiton päässä, mutta silloin ei voi ottaa toista olkapäästä kiinni. Eikä toinen voi silittää päätä ja sanoa, että kaikki menee hyvin.

Nyt piti osata olla yksin. Draamakuningatar otti taas Pilvissä vallan.

– Että näin sitä kuollaan yksinäisenä ja unohdettuna tänne kerrostaloasuntoon, eikä ole edes lemmikkieläimiä, jotka voisivat syödä muumioituneen ruumiini, Pilvi nauraa.

Kun Pilvi oli jumissa Balilla, hänen isänsä lohdutti, että kotiin pääsee aina.

Pilvi myös haaveili, että nyt olisi vihdoin aikaa kirjoittaa omia juttuja.

– Hevonpaskat. En saanut mitään aikaiseksi. Katsoin tuskaisena somesta, miten muut maalaavat ja askartelevat. Minä vain makaan lattialla ja katson Ex on the Beachia. Syyllistin siitä itseäni ja suorastaan muserruin, hän nauraa.

Vakavoiduttuaan Pilvi myöntää karanteenin ottaneen koville sen vuoksi, että hän on aikaisemmin kärsinyt masennuksesta. Ilman ihmiskontakteja hän ui helposti syviin vesiin.

– Joskus on parempia ja joskus huonompia päiviä.

Hän on käynyt terapiassa, mutta sekin on tauolla.

– Etsin uutta terapeuttia, mutta se on nyt sattuneesta syystä vaiheessa. Olen synkkyyteen taipuvainen ja tuppaan ottamaan asiat vakavasti.

Ja hirveä stressaaja, herkkä sekä tunteellinen.

Mitä karanteeni opetti? Ainakin oli aikaa miettiä, miten me ihmiset kohtelemme toisiamme.

Rikosdokkareita ja murhapodcasteja

Karanteeniviikkojensa aikana Pilvi kuunteli paljon murhapodcasteja, katsoi rikosdokumentteja ja paneutui historiaan.

Historiaan hän on syventynyt viime aikoina muutenkin paljon.

– Sen voi ehkä päätellä viimeisimmästä Putous-sketsihahmostani Kurjakylän Tiltusta. Myös Aina-Inkeri Ankeinen liittyy menneen ajan ihailuun, ja hän onkin itseni kuva.

Ja sitten Pilvi on kävellyt. Paljon.

– Olen ajatellut, että tämä on ohi syksyyn mennessä, mutta totuus on, ettemme tiedä.

– Mustikkamaalla olen kävellyt ja Keskuspuistoon. Kun tämä kaikki on ohi, niin Töölönlahden kävelylenkkiä päin en enää edes vilkaise. Se on tullut niin tutuksi.

Neljän seinän sisällä Pilvi on selannut tavallista enemmän internetiä, lehtien kommenttiosioita ja keskustelupalstoja. Ja järkyttynyt uudesta ilmiöstä: koronalynkkauksista. Tästä asiasta hänellä on paljon sanottavaa.

– Mitä helvettiä? Kun joku tekee virheen, alkavat somessa kunnon noitavainot! Koronaohjeistukset täytyy tietenkin ottaa erittäin vakavasti, mutta somen kyttäyskulttuurista on tullut jo vähän pelottavaa.

– Lähipiirissäni olevilla muusikoilla on hirveä tilanne. Monelta on mennyt kaikki työt, eikä freelancenäyttelijöillä ole tietoa tulevaisuudestakaan. Ja yrityksiä menee nurin ja jengiä lomautetaan.

Pilvi ottaa esimerkiksi parikin julkisuuden henkilöä, jotka mokasivat karanteeniaikana.

– He olivatkin olleet kotinsa sijaan kesämökillä ja kehdanneet jakaa siitä kuvan. Netissä alkoi paheksunta ja haukkuminen, mokaajat pyysivät anteeksi ja lupasivat oppia virheistään. Mitä tapahtui? Lynkaaminen vain yltyi ja kiviä heiteltiin mahdollisimman kipeästi. Hirveää seurata, miten armottomiksi me olemme tosiamme kohtaan muuttumassa. Nyt olisi viimeistään aika miettiä, miten meidän pitäisi kohdella toisiamme. Vaikka joku on julkisessa ammatissa, se ei oikeuta kohtelemaan häntä miten tahansa.

Pilvi kertoo saaneensa arvostelusta oman osuutensa.

– Eihän se hyvältä tunnu, kun lukee netistä, että olen oksettava ja ruma lehmä, paska näyttelijä, jolla on oksettava ja ärsyttävä ääni. Tajuan, että ihmiset purkavat tällä tavoin omaa oloaan. Epäilen, että he silti eivät ihan täysin ymmärrä haukkuvansa oikeita tuntevia ihmisiä.

– Olen minäkin saanut paljon paskaa, mutta (onneksi) olen päässyt todella vähällä moneen muuhun verrattuna. Toisaalta näin koronan aikaan myös positiivisuus ja kivat haasteet ovat alkaneet levitä netissä. Erikoistilanne tuo ääripäitä entistä enemmän pintaan. Tosielämässä armo ja auttaminen ovat onneksi vielä kovaa huutoa, Pilvi sanoo.

– Internetin syövereissä usko ihmisyyteen saattaa alkaa rapistua, mutta reaalimaailmassa se onneksi alkaa taas voittaa, Pilvi sanoo.

Ihmiset eivät alkaneetkaan kivittää, vaan auttoivat

Pilvi Hämäläisen matkaa seurannut kahden viikon kotikaranteeni päättyi huhtikuun alussa. Kun Pilvi ensimmäisen kerran karanteenin jälkeen meni kauppaan, hän unohti ottaa kertakäyttökäsineet mukaan.

– Säikähdin heti, että nyt tuli mokattua, ja aloin selitellä kaikille, että minä näillä hihoilla otan, en paljain käsin. Mutta ihmiset eivät alkaneetkaan kivittää minua, vaan auttoivat. Kun en ilman hanskoja kehdannut ottaa maitoa kaapista, niin eräs nuori mimmi otti sen minulle sieltä ja laittoi lattialle odottamaan turvavälin päähän. Internetin syövereissä usko ihmisyyteen saattaa alkaa rapistua, mutta reaalimaailmassa se onneksi alkaa taas voittaa.

Nyt kun Balin-matkan aiheuttama karanteeni on ohi, Pilvi on vapaa tekemään mitä vaan. No, melkein.

– Eli voin tehdä sitä samaa kuin aikaisemmin, kävellä. Ja kauppaan saan nyt mennä. Olen kyllä luonnostani erakkoluonne, mutta se on eri asia, kun eristys on pakotettua. On jo ikävä Lieksaan isän ja äidin luo, mutta he kuuluvat ikänsä puolesta riskiryhmään. Saa nähdä, milloin seuraavan kerran nähdään. Harmittaa, etten tiedä koska näen heitä.

– Kun joku tekee virheen, alkavat somessa kunnon noitavainot! Koronaohjeistukset täytyy tietenkin ottaa erittäin vakavasti, mutta somen kyttäyskulttuurista on tullut jo vähän pelottavaa, Pilvi sanoo.

Eristyksen jälkeen: Den glider in!

Maailman tilanne on epävakaa ja uusi meille kaikille. Pilvi sanoo ymmärtävänsä oikeasti olevansa etuoikeutettu: hänellä on katto pään päällä, sovitut työt ovat siirtyneet, eivät ainakaan vielä peruuntuneet ja säästössä on hieman puskuria. Ruoan kuljetuspalvelustakin saa tilattua ruokaa niin monta kertaa päivässä kuin haluaa.

Karanteenista huolimatta hänen ongelmansa ovat pieniä moneen muuhun verrattuna.

– Esimerkiksi lähipiirissäni olevilla muusikoilla on hirveä tilanne. Monelta on mennyt kaikki työt, eikä freelancenäyttelijöillä ole tietoa tulevaisuudestakaan. Ja yrityksiä menee nurin ja jengiä lomautetaan. Olen ajatellut, että tämä on ohi syksyyn mennessä, mutta totuus on, ettemme tiedä. Onneksi valtio on rientänyt apuun parhaansa mukaan.

Kun eristys päättyy lopulta kokonaan, Pilvi aikoo mennä torille halailemaan ihmisiä.

– Aion huutaa: Den glider in!

Pilvi Hämäläinen

  • Syntynyt: 1985 Lieksassa.
  • Asuu: Helsingissä.
  • Perhe: isä, äiti ja kaksi sisarusta.
  • Ammatti: Näyttelijä
  • Juuri nyt: Mukana MTV3:n uudessa Suurmestari-viihdeohjelmassa.

Julkaistu: 24.4.2020
Kommentoi »