Apu

Piia Pasanen muistaa äitinsä opetukset: ”Havahdun yhä miettimään, että hän on poissa”

Piia Pasanen muistaa äitinsä opetukset: ”Havahdun yhä miettimään, että hän on poissa”
Äidin kuolema kaksi ja puoli vuotta sitten konkretisoi uutisankkuri Piia Pasaselle elämän rajallisuuden. Äidin kaipaus on yhä usein läsnä. – Ja valehtelisin, jos väittäisin, etten ollenkaan ajattele vanhenemista. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu menevän.
Julkaistu: 12.5.2021

Vuonna 2018 Piia Pasasen äiti alkoi potea pitkittynyttä yskää. Ulkomaanmatkalla hän huomasi, ettei jaksanut kävellä hotellin portaita. Hän oli elänyt terveellisesti ja harrastanut liikuntaa esimerkillisesti. Hän meni tutkimuksiin, ja päätettiin ottaa keuhkokuva.

Piia muistaa tarkkaan päivän, kun äiti soitti.

Se oli maanantai 8. lokakuuta 2018.

Hän odotti isoa uutispäivää, koska silloin julkistettaisiin maailman ilmastoraportti. Hän kuitenkin heräsi kovaan flunssaan eikä päässyt töihin. Se harmitti.

– Olisin ollut normaalisti uutiskokouksessa hetkellä, kun äiti soitti sairaalasta. Hän oli lääkärin pakeilla, ja he olivat katsoneet keuhkokuvan. Syöpä oli meille kaikille pommi.

Piia kertoo, että keuhkosyöpä on juuri siitä niin salakavala, että sitä ei useinkaan havaita ennen kuin se on edennyt parantumattomaksi.

"Raskainta oli kertoa lapsille, ettei mummu enää parane."

Äidin syöpä oli levinnyt, ja hänelle annettiin korkeintaan kaksi vuotta aikaa. Se piti paikkansa. Hän menehtyi vuoden ja kaksi kuukautta diagnoosin jälkeen.

– Äidin sairastuminen konkretisoi elämän rajallisuuden. Pahinta oli tietää, ettei parantumisesta ole toivoa. Silti aina odottaa, että tulisi joku ihme. Raskainta oli kertoa lapsille, ettei mummu enää parane.

Sairauden aikana toivo nousi ja hiipui, sillä oli lääkkeitä, jotka toimivat hetkellisesti hyvin. Myös sädehoito auttoi. Sitten kunto taas romahti.

– Oli järkyttävää, miten ennen niin energinen ihminen yritti päästä rollaattorilla käytävää eteenpäin. Ihanaa oli, että äiti pystyi osallistumaan esikoisen rippijuhliin viimeisenä kesänään, Piia muistelee.

Itsenäisyyspäivän jälkeen äiti ei enää palannut kotiin. Piia sanoo, että hänen äitinsä sai hyvää hoitoa niin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kuin Siilinjärven terveyskeskuksen saattohoito-osastolla.

''Äiti oli loppuun asti oma positiivinen itsensä. On lohduttavaa, ettei hän koskaan katkeroitunut sairastumisestaan eikä tuntenut vihaa. Hän oli puhunut isäni kanssa, että hän oli saanut kaiken ja elänyt hyvän elämän.''

– Piia Pasanen –

Viisi päivää ennen äidin menehtymistä Piian vanhemmat viettivät 50-vuotishääpäiväänsä. Se oli heille tärkeää.

Jouluaattona lapset perheineen kävivät äidin luona, ja he katsoivat yhdessä joulurauhan julistuksen. Äiti oli oma itsensä. Joulupäivän aamuna äiti nukkui syvää unta Piian ja perheen käydessä paikalla, ja heidän oli tarkoitus palata myöhemmin.

–Vähän ennen kuin olimme menossa, meille soitettiin äidin menehtyneen. Lähdön hetkeä ei voi tietää. Ehdimme jutella edellisenä päivänä, ja äiti sanoi hoitajallekin, että hän oli nyt nähnyt kaikki, tarkoittaen että oli nähnyt meidät kaikki läheisensä. Hän sai lähteä onnellisena. Meillä ei jäänyt asioita kesken, hän halusi kaikille hyvää ja oli hyvissä väleissä ihmisten kanssa. Mulle nyt vain kävi näin, hän totesi lakonisesti.

Piia kertoo, että he saivat hyvästellä äidin rauhallisesti. Äidille puettiin arkkuun kauniit vaatteet ja sinne laitettiin hänelle rakkaita nuotteja.

Äiti oli suunnitellut hautajaisensa tarkasti, keitä olisi läsnä, mitä soitettaisiin ja laulettaisiin. Hän oli toivonut tuhkausta, ja uurna laskettiin hänen syntymäpäivänsä aikoihin viime kesäkuussa.

– Se oli kaunis tilaisuus ihanana kesäpäivänä. Menimme sinne tutun papin kanssa. Saimme laittaa uurnan ja kukat, ja hautakivi oli paikoillaan. Siitä tuli vielä toinen saattamiskokemus, ja se oli hyvä.

Perhekeskeisyys leimasi jo lapsuutta

Puhelimen näytölle ilmestyy viesti. Piia Pasanen hymyilee. Teinillä on kasvomaskikysymys, johon äidin pitää vastata välittömästi, kuten yleensäkin jokaiseen pulmaan. Äidin pitää olla aina tavattavissa ja auttaa.

Se on asia, jota Piia toteuttaa mielellään. Ylen uutisankkuri on aina halunnut viettää paljon aikaa lastensa kanssa, laittaa ruokaa ja leipoa.

– Halusin äidiksi, jos se oli mahdollista. Se oli tärkeää, mutta muutkin asiat ovat tärkeitä. Olemme puolisoni kanssa jakaneet vastuut aina tasaveroisesti, Piia kertoo.

Kun Piian ja MTV:n uutisten vastaavana päätoimittajana työskentelevän Tomi Einosen lapset olivat pieniä, hän vietti puolentoista vuoden äitiysvapaan. Sen jälkeen Tomi jäi hoitovapaalle kummankin lapsen kanssa ja Piia palasi töihin Ylen uutistoimitukseen.

Piia Pasanen on työskennellyt Yleisradion palveluksessa jo 25 vuotta.

Perhekeskeisyys leimasi myös Piian lapsuutta Toivalassa, Siilinjärvellä. Hän on neljästä lapsesta toiseksi vanhin. Isoveli on häntä kaksi vuotta vanhempi. Lisäksi perheessä on Piiaa kaksi vuotta nuorempi sisko ja 12 vuotta nuorempi sisko, perheen iltatähti.

Isä työskenteli metsänhoitajana, ja hänellä on myös kaupallinen koulutus. Äiti opetti englantia aikuisopiskelijoille iltalukiossa. Päivisin hän valmisteli tunteja ja korjasi kokeita kotona.

– Minä ja sisarukseni emme koskaan olleet päivähoidossa. Äiti oli aina kotona päivisin, kun tulimme koulusta. Hän otti meidät mukaan arkisiin puuhiin, muun muassa leivoimme yhdessä.

Kesäisin Pasasilla oli pieni kasvimaa pihalla ja läheisellä puutarhapalstalla. Lapset vietiin nyppimään rikkaruohoja, mikä ei ollut kivaa, mutta porkkanoiden korjaaminen oli. Lomat vietettiin omalla mökillä ja sukulaisten kanssa.

Kerran perhe kävi autolla ja laivalla Englannissa, ja myös Ahvenanmaalle matkustettiin. Nelilapsisen porukan vieminen reissuun oli luksusta, Piia huomauttaa.

Isossa perheessä Piiasta kasvoi joustava.

– Keskimmäisen lapsen roolissa olen yhä mukautuvainen. En ole mustavalkoinen joko–tai-ihminen. Olen mieluummin hienotunteinen ja pidättyväinen kuin pamautan asioita suoraan.

"On vaikeampaa esitellä itsensä lapsen koululuokassa kuin juontaa isolle yleisölle"

Piia Pasanen puhuu lapsuutensa opetuksista ja äitinsä muistosta levollisesti, mutta kuitenkin vilkkaammin kuin tv-ruudussa. Kädetkin käyvät eloisasti.

Hän kertoo, että kaikki Pasasen perheen lapset soittivat jotakin klassista instrumenttia, se oli äidille tärkeää.

– Kuuntelimme paljon klassista musiikkia ja kävimme konserteissa. Äidin kanssa seurasin Kuopion viulukilpailun alkueriä ja finaaleja paikan päällä.

Piia soitti lapsena ja nuorena viulua kuusitoista vuotta, mutta ei tunnista itsessään synnynnäistä esiintyjää, joka olisi laulanut ja tanssinut koko suvulle.

Hän tietää, miltä tuntuu jännittää esiintymistä.

– En ollut kaksinen viulunsoittaja. Kevätnäytökset ja tutkinnot olivat kauheita. Pienelle yleisölle esiintymisen koen edelleen hankalammaksi. On vaikeampaa esitellä itsensä lapsen koululuokassa kuin juontaa isolle yleisölle. En tietenkään voisi tehdä tätä työtä, jos esiintyminen olisi pelkkää kauhua. Vuodet ja kokemus tuovat varmuutta.

Pieni jännitys kuuluu kuitenkin Piia Pasasen jokaiseen työpäivään. Suorassa tv-lähetyksessä voi tapahtua mitä tahansa. Myös oma vireystila vaikuttaa.

Asiavirheet tietysti korjataan, mutta enää Piia ei kanna mukanaan murhetta siitä, onko hän takellellut tai oliko muuten ollut vaikeampi päivä.

Piia ja puoliso Tomi Einonen tekevät uutistyötä kilpailevissa kanavissa. Uutisia ei rajata pois keskusteluista, pari on pitänyt yhtä Tampereen yliopiston opiskeluajoista asti ja kumpikin tuntee ammatin.

– Työ ei hallitse elämää, mutta vapaapäivinäkin luen lehdet ja katson meidän ja Maikkarin uutiset.

"Kynnys lähteä Yleltä olisi aika korkea"

Ylessä pitkäaikaiset työsuhteet ovat edelleen tavallisia, ja Piiakin on työskennellyt siellä 25 vuotta. Ensin hän pääsi kesätoimittajaksi Ylen urheilutoimitukseen ja jatkoi avustajana opintojen ohella.

Raija Pellin luotsaamassa Poliisi-tv:ssä hän työskenteli aikana, jolloin ohjelmalla oli miljoonayleisö.

– Aiheet olivat raskaita, mutta Poliisi-tv oli hyvä opettaja ammattiin.

Piia on kotoisin Siilinjärveltä, Pohjois-Savosta. Murrealue kuuluu hänen puheessaan aavistuksen intonaatiossa. – Leveää savon viäntämistä en itse asiassa koskaan edes oppinut. Kotona puhuttiin pikemminkin yleiskieltä. Äitini oli kotoisin Porista, eikä Iisalmessa kasvanut isänikään ole puhunut leveää murretta.

Huhtikuussa 48 vuotta täyttänyt Piia pohtii monen samassa vaiheessa työuraansa olevan tavoin, haluaako tehdä vielä työssään jotain aivan uutta.

Ja kun televisiosta ja uutisista puhutaan, on hankalaa keksiä Ylen tv-uutisia kiinnostavampaa aitiopaikkaa.

– Kynnys lähteä olisi kyllä aika korkea, hän toteaa.

Televisio on oivallinen foorumi oman henkilöbrändin rakentamiseen, koska kasvot tulevat siellä tunnetuiksi.

Piiaa henkilöbrändäys ei ole kiinnostanut.

– Olen aina ajatellut, että teen työni. Se ei ole sen erityisempää. Se vain sattuu olemaan julkista. Uutisissa sisältö on tärkein, ei se, kuka ruudussa on.

Viime aikojen uutisista Koskelan teinimurha on koskettanut Piiaa poikkeuksellisen voimakkaasti ja sai hänet itkemään kesken työpäivän.

Piia huomauttaa, että Ylen uutisten katsojaluvut ovat hyvät, vaikka verkko on uutisia tulvillaan.

– On erilaista, kun joku oikea ihminen kertoo uutiset. Työhön kuuluu olla neutraali, hillitty ja hallittu, vaikka persoona saakin näkyä.

Viime aikojen uutisista Koskelan teinimurha on koskettanut Piiaa poikkeuksellisen voimakkaasti ja sai hänet itkemään kesken työpäivän.

– Esikoispoikani on samanikäinen kuin uhri. Ajatus siitä, että oma lapsi olisi uhri tai olisi ollut mukana tekemässä sitä, on kauhea. Toisaalta halusin suojata itseäni, ja toisaalta pidän tärkeänä, että asiat pitää kertoa tarkasti, jotta tiedämme emmekä unohda. Uhrin ja hänen omaistensa kohtalo on hirveä, mutta asia on raskas myös tekijöiden läheisille. Niin monta elämää on tuhoutunut peruuttamattomasti.

Äidin menettämistä on välillä yhä vaikea uskoa

Kahden vuoden päässä lähestyvä viidenkympin rajapyykki on tuonut Piian mieleen äidin toteamuksen, että silloin elämää on todennäköisesti eletty yli puolenvälin.

''Valehtelisin, jos väittäisin, etten ollenkaan ajattele vanhenemista. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Lasten kasvamisesta sen huomaa. Vastahan esikoinen syntyi, ja nyt hän on jo 17-vuotias. En kuitenkaan haikaile nuoruuteen tai mihinkään muuhunkaan vaiheeseen.''

– Piia Pasanen –

Joskus äidin menettäminen tuntuu yhä epätodelliselta.

– Yhä tulee epäuskon hetkiä, vaikka tiedän tarkasti mitä on tapahtunut. Havahdun miettimään, että äiti on poissa. Näinkö se sitten meni?

Piia muistelee, että äidille oli tärkeää olla kartalla maailmasta.

"Äiti sanoi, ettei saa mennä vihoissaan nukkumaan. Riidat pitää aina sopia ennen sitä. Sen olen yrittänyt muistaa."

Äiti korosti lapsilleen, että pitää lukea sanomalehteä ja katsoa tai kuunnella yhdet uutiset päivässä.

Tärkein opetus liittyy kuitenkin ihmissuhteisiin.

– Äiti sanoi, ettei saa mennä vihoissaan nukkumaan. Riidat pitää aina sopia ennen sitä. Sen olen yrittänyt muistaa.

Piia Pasanen

  • Syntyi: 17. 4. 1973 Kuopiossa.

  • Asuu: Helsingissä.

  • Perhe: puoliso Tomi Einonen ja 13- ja 17-vuotiaat lapset.

  • Ura: Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta. Ylen Urheiluruudun toimittaja 1996. Poliisi-tv:n toimittaja 1997–98. Ylen tv-uutisten toimittaja ja uutisankkuri vuodesta 1999.

  • Ajankohtaista: Juontaa kuntavaalien tulosillan 13.6. Matti Röngän kanssa.

Meikki: Tiina-Maria ”Tintti” Valanti

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »