Apu

Pidä nivelistä huolta liikkumalla



Pidä nivelistä huolta liikkumalla

Nivelsairaudet ovat kroonisten kipujen yleisin syy. Polven, lonkan ja selän kiputilat haittaavat liikkumista ja heikentävät elämänlaatua. Miten nivelistään voi pitää huolta? Mitä tehdä, kun kipu vaivaa ja valvottaa?
Teksti Apu-toimitus

Terveitä niveliä ei oikeastaan tule ajatelleeksi. Jos mihinkään ei satu ja päivittäinen liikkuminen sujuu, niveliä ei tarvitse huomata lainkaan. Sitten kun alkaa sattua, jomottaa ja kolottaa, nivelten olemassaolosta tulee hyvinkin tietoiseksi.

Nivelrikko eli artroosi on maailman yleisin nivelsairaus. Erään arvion mukaan jopa miljoona suomalaista sairastaa ainakin jonkinasteista nivelrikkoa, ja tauti lisääntyy suorassa suhteessa ikään. Ennen puhuttiin nivelkulumista, mutta oikeastaan nivelrikossa ei ole kyse kulumisesta.

Nivelrikossa koko nivel on sairastunut, ja tauti aiheuttaa muutoksia nivelrustossa, luussa ja lihaksissa. Muutokset etenevät yleensä hitaasti ja saavat aikaan kipua, jäykkyyttä ja nivelten liikerajoituksia. 

Vaikka sairaus on yleinen, sen tarkkaa syntymekanismia ei vielä tiedetä. Ilmeisesti on kyse monitekijäisestä taudista. 

– Nivelrikon taustalla on aina biokemiallisia prosesseja, joissa niveltä hajottavat tekijät päihittävät niveltä korjaavat prosessit. Nivelen soluväliaine tuhoutuu, jolloin niveltä suojaava rustopinta rikkoutuu. Vaurioitunut rustokudos ei pysty uusiutumaan, ja nivelrako kapenee. Sairauden vuoksi niveleen syntyy kipua ja jäykkyyttä, kertoo ylilääkäri, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Mikko Manninen Ortonista.

Vaikka kyse ei ole kulumisesta, myös mekaanisilla tekijöillä on usein vaikutusta: esimerkiksi ylipaino ja raskas ruumiillinen työ lisäävät sairastumisriskiä. Perimässä voi tulla useitakin riskitekijöitä, jos geenit niin määräävät. Biokemialliset ja anatomiset tekijät voivat lisätä alttiutta nivelrikkoon, ja myös ylipainon kertymisellä voi olla perinnöllistä taustaa.

Primaarisesta nivelrikosta puhutaan, kun nivelten vaurioitumiselle ei voida osoittaa yhtä selvää taustatekijää. Sekundaarisen nivelrikon taustalla on taas vamma, tulehdus tai selkeä rakenteellinen poikkeavuus.

Tyypillisiä nivelrikon paikkoja ovat raajojen isot nivelet eli polvi ja lonkka. Muutoksia tulee usein myös sormien niveliin, erityisesti kärki- ja keskiniveliin sekä peukalon tyviniveleen. 

Selkärangan liikkuvat osat ja lannerangan pikkunivelet ovat alttiita nivelrikolle. Ukkovarpaan tyvi- ja keskinivel voivat alkaa oireilla nivelrikon vuoksi, ja jalkaterän keskiosan nivelissä voi olla kipuja. Lisäksi nilkassa ja olkapäässä voi olla oireita, mutta ne eivät ole kaikkein tavallisimpia paikkoja nivelrikolle.

Kaikki nivelet ovat jokapäiväisen liikkumis- ja toimintakyvyn kannalta äärimmäisen tärkeitä. Siksi nivelrikon aiheuttama kipu ja jäykkyys voivat haitata arkisia toimia nopeasti.

Nivelrikko tunnistetaan oireiden perusteella. Tyypillistä on jomottava kipu, aamujäykkyys ja nivelen liikerajoitus. Lääkäri tekee diagnoosin oireiden, niveltutkimuksen ja röntgenkuvien perusteella.

– Aamujäykkyys on diagnostisena kriteerinä melko tarkka: sanotaan, että nivelrikossa aamujäykkyys kestää alle puoli tuntia ja liikkeellelähdön jälkeen nivel alkaa vertyä. Pidempään kestävä jäykkyyden tunne voi liittyä esimerkiksi nivelreumaan, ortopedi Mikko Manninen sanoo.

Liikkeellelähtö pitkän istumisen jälkeen tekee nivelrikkopotilaalle kipeää. Polven nivelrikkokipu on yleensä melko paikallista, mutta lonkan kipu tuntuu usein sekä nivustaipeessa että reiden etupinnalla. Se voi säteillä myös laajemmalle.

Kun jäykkyys ja kipu alkavat haitata liikkumista, syntyy helposti tautia pahentava haitallinen kierre. Nivel kipeytyy ja jäykistyy entisestään, jos se ei saa ”voitelua” liikunnasta. 

– Kun nivelen liike rajoittuu jäykkyyden vuoksi ja potilas alkaa varoa kipua, asento muuttuu ja keho kuormittuu. Tästä voi seurata rasitusvaivoja, Mikko Manninen sanoo.

Liikelaajuuden vähetessä polvea tai lonkkaa ei saa enää kunnolla koukkuun eikä ihan suoraksi. Polven nivelrikosta kärsivä kävelee helposti polvet ja lonkat koukussa, takapuoli pitkällä. Lonkan nivelrikon vuoksi lonkkaa ei pysty ojentamaan kunnolla, jolloin askel helposti lyhenee ja kävelyasennosta tulee etukumara. Tämä puolestaan kuormittaa selkää.

Nivelten liikelaajuuden väheneminen heikentää lihasten voimaa, mikä vähentää liikuntakykyä entisestään. Pienten nivelien sairaus taas voi näkyä esimerkiksi sorminivelien paksuuntumisena, muhkuroina.

Jos nivelsärky alkaa vaivata myös öisin, nivelrikko on edennyt pidemmälle. Silloin niveliin on syntynyt voimakasta turvotusta. Se kertoo paikallisen tulehduksen synnystä. 

Röntgenkuvissa nivelrikko näkyy selvästi. Alkuvaiheessa näkyy nivelrakojen madaltuminen. Jos alaraajoista otetaan niin sanottu kuormituskuva eli potilas seisoo paino kipeän raajan päällä, nähdään nivelraon madaltuneen. Kun tauti on kehittynyt pidemmälle, kuvissa voi nähdä nivelrustojen reunojen terävöitymisen ja nivelen reunoilla luupiikkejä.

Luu muuttuu nivelrikon seurauksena tiiviimmäksi ja lasimaiseksi. Tätä kutsutaan luun sklerosoitumiseksi. Luun ja nivelen joustavuus vähenee, ja luonnolliset iskunvaimentimet menettävät tehoaan.

Röntgenkuvissa näkyvä nivelrikon vaikeusaste ja kivun voimakkuus eivät aina vastaa toisiaan. Kivun kokemus on yksilöllinen, ja nivelrikon oireet vaihtelevat.

Nivelrikon oireita voidaan hoitaa, vaikka itse tautia ei pystytä parantamaan. Ensisijaisia hoitokeinoja ovat kivunhallinta ja liikelaajuuden ylläpito. Kipulääkkeissä edetään portaittain: ensin parasetamolia, sitten tulehduskipulääkkeitä ja lopulta opioideja, jos muut lääkkeet eivät auta. 

Myös paikallisia kipuvoiteita voidaan käyttää. Joskus kipeitä niveliä hoidetaan glukokortikoidi- eli kortisonipistoksilla. 

– Glukokortikoidit vähentävät kipua useimmiten lyhytaikaisesti, erityisesti jos sairaudessa on meneillään ärhäkkä tulehduksellinen vaihe, ortopedi Mikko Manninen sanoo.

Myös hyaluronaattiruiskeita käytetään joskus. Hyaluronaatin teho näyttää vaihtelevan, mutta se voi lievittää polvinivelrikkoon liittyvää kipua ja parantaa toimintakykyä.

– Kaikkiin lääkkeisiin liittyy hyviä ja huonoja puolia, ja niiden käyttö on arvioitava yksilöllisesti. Parasetamoli on ohjeannosten mukaan käytettynä turvallinen lääke, mutta sen teho on melko heikko. Tulehduskipulääkkeiden teho on parempi, mutta niiden käyttöön liittyy rajoittavia tekijöitä. Huomioon on otettava esimerkiksi maha-suolikanavan sairaudet, verenpainetauti ja munuaisten rasittuminen, Mikko Manninen sanoo.

Opioideihin, kuten kodeiiniin ja tramadoliin, liittyy riippuvuusriski, joten niiden käyttöä säädellään tarkkaan. Kivunhoidossa opioideilla on kuitenkin paik­kansa.

Kylmähoito helpottaa usein tulehduksellisen vaiheen nivelkipuja. Toisaalta moni potilas hyötyy myös lämpöhoidosta: apteekista saatavaa geelipussia lämmitetään hetki mikroaaltouunissa ja sillä haudotaan kipeää paikkaa. 

Tekonivelleikkaus voi olla hoitovaihtoehto silloin, kun nivelrikko haittaa arkea huomattavasti: liikunta uhkaa jäädä kokonaan, ja päivittäisistä askareista suoriutuminen on vaikeaa. Päätös leikkauksesta syntyy aina yhdessä lääkärin kanssa.

– Tekonivelleikkaus on kipukirurgiaa. Aika harvoin on sellaisia tilanteita, joissa tekonivel on välttämätön luustorakenteen vuoksi. Leikkauksella parannetaan ennen kaikkea elämänlaatua ja palautetaan potilaan liikuntakyky, Mikko Manninen sanoo.

Suomessa tehdään vuosittain reilut 9 000 lonkan ja yli 10 000 polven tekonivelleikkausta. Operaation jälkeen fysioterapia ja sopiva liikunta ovat olennaisia hoitotulosten kannalta.

Teksti Leeni Peltonen, kuvat Istock

Lue myös: Näin hoidat nivelrikon kivuttomaksi

Ensisijaiset välilehdet

  •  
Julkaistu: 19.12.2017