Aina niitä on valmiiseen tappeluun tulijoita, mutta kun kukaan ei enää viitsisi haastaa riitaa, huokaili Härmän häjy Mäkelän Timpan muinaisessa sarjakuvassa.
Ongelma on eduskunnassa kypsynyt seuraavaan vaiheeseen: jos joku viitsiikin haastaa riitaa, se sovitaan, ennen kuin tappelun melske on päässyt edes alkuun.
Keskusta yritti pudottaa Perussuomalaisten Anssi Joutsenlahden toisen varapuhemiehen paikalta ja nostaa hänen tilalleen Mari Kiviniemen. Miksi Kiviniemi tahrasi mainettaan operaatiossa, jonka tiesi varmasti päättyvän tappioon? Mikä oli koko homman tarkoitus? Kukaan keskustalainen ei ole osannut tai halunnut vastata.
Puhemies Eero Heinäluoma (sd) muistutti keskustaa sovituista menettelytavoista. Sampsa Kataja (kok) riehaantui moittimaan häntä jeesustelusta ja selkään puukottamisesta. Hän väitti Heinäluoman järjestelleen, että Sauli Niinistö sai vuonna 2010 puhemiesvaalissa vain 89 ääntä.
Kahden kunnon tappelun ainekset olivat valmiina, mutta kuinkas sitten kävikään? Timo Soini (ps) ja Juha Sipilä (kesk) löivät kättä sovinnon merkiksi suorassa televisiolähetyksessä. Heinäluoma ja Kataja joivat sovintokahvit eduskunnan kuppilassa. Liekö ollut vielä sama pöytä, jossa Niinistö ja Tanja Karpela aikanaan esittelivät kihlojaan?
Synnyttivät suuret odotukset, mutta pettivät ne heti. Onko tämä sitä arvokasta tai ainakaan vakaata käytöstä, jota kansanedustajilta edellytetään?
Särkyviä toiveita
Pääministeri Jyrki Katainen (kok) ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) esittivät viikonloppuna toiveen, että työmarkkinajärjestöt sopisivat tulevista työehdoista jo hallituksen maaliskuun kehysriiheen mennessä.
Työmarkkinajärjestöt eivät ole saaneet sovituksi kiistaansa kolmesta koulutuspäivästä. Osapuolten, jotka eivät pysty sopimaan edes oven kahvasta, pitäisi pystyä sopimaan kokonaisesta yhteisestä talosta, tuosta vaan.
Nykyinen raamisopimus umpeutuu eri liitoissa ensi vuodenvaihteen tietämissä. Työmarkkinoiden kirjoittamattomiin lakeihin kuuluu, ettei uusia sopimuksia synny ennen kuin viimeisellä takarajalla tai vähän sen jälkeen.
EK ilmoittikin suoralta kädeltä, ettei sopimuksia synny maaliskuuhun mennessä.
Mikä sai Kataisen ja Urpilaisen yhteiselle sunnuntairetkelle Särkyneiden toiveiden kadulle? Ehkä jo nyt etsitään syntipukkia sille, ettei maaliskuun kehysriihessä päästä läheskään tuloksiin, joita tavoitellaan?
Kiristystä ja ryöstöä
Energiayhtiö Fortum aikoo myydä miljardien arvoisen sähköverkkonsa. Aie on herättänyt huolta eduskuntaa ja ministereitä myöten, aiheesta.
Se joka saa tässä maassa haltuunsa sähköverkon, saa haltuunsa rahantekokoneen. Sitä voisi sanoa myös oikeudeksi vapaasti kiristää ja ryöstää.
Kuluttaja on täysin verkon haltijan armoilla. Sähkön kulutukseen ja sitä kautta sähkölaskuun voi itsekin vaikuttaa, jakelun hintaan ei.
Kulutetut kilowatit olivat vähentyneet ja hintakin laskenut sentin pari, mutta kesämökin sähkölasku nousi kolmanneksen. Olemme nostaneet siirtomaksuja 30 prosenttia, selitettiin Tornionlaakson Sähköstä.
*****
Heittolaukauksia:
1. Neljän kuukauden varusmiespalvelu olisi liian pitkä. Päivä riittää. Aamupäivällä opetellaan antautumista, iltapäivällä itkemistä. 2. Jyri Häkämies herättelee ay-liikettä talviuniltaan. Oriveden poliisi tutkii tekoa törkeänä metsästysrikoksena.
3. On turha rypistää, kun journalismi on jo housuissa.
4. Paavi Benedictus XVI eroaa. Tilalle tulee Silvio Berlusconi, paavi Scandalosius I.
5. Taivasosuus tuli hävityksi korttipöydässä. Maksuosuus on sentään yhä, ja se vain kasvaa.
6. On loukkaus puolalaisia ja romanialaisia hevosia kohtaan myydä niitä briteille nautoina.
