Apu

Petra Olli, molskien uusi valtias



Petra Olli, molskien uusi valtias

Petra Olli, 21, on painin uusi supertähti – pohjalainen sisupussi, joka ei anna periksi. Sen todisti MM-hopea, jonka Petra väänsi ikimuistoisesti silmät umpeen muurautuneena.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Kirsti Porttila

Siinä hän on. Petra Olli, joka nousi koko kansan tietoisuuteen viime vuoden syyskuussa, kun Las Vegasin MM-paineista kotikatsomoihin välittyi kuva silmä umpeen muurautuneesta suomalaisesta. 

Avauskierroksilla saatu silmävamma ei pysäyttänyt Petraa, vaan hän paini MM-hopeaa ja paikan Rion olympialaisiin.

Paini nousi siinä hetkessä takaisin suomalaisten suosikkilajiksi. Alkuvuodesta Petra sijoittui urheilutoimittajien Vuoden urheilija -äänestyksessä neljänneksi. Sitä ennen hänet oli jo kutsuttu tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhliin.

Asenne on ainakin kohdillaan.

– Kun harjoittelee päivästä toiseen, ei halua helpolla luovuttaa, kun on näytön paikka. Monet ottelut on käännetty aivan viimeisillä sekunneilla. Kyllä se on varmaan sitä suomalaista ja pohjalaista periksiantamattomuutta: kun on siniristilippu rinnassa, sinne matolle haluaa jättää kaikkensa, Petra Olli tuumii.

Rion olympialaisiin on aikaa enää puoli vuotta. Jo nyt voidaan sanoa, että Petra on yksi suurimmista mitalitoivoista Riossa Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen ohella. 

Petra ei hätkähdä puheita.

– Puheita on varmasti paljon. Kuten viime kausi osoitti, MM-kisoissa pääsin hopealle. Eivät ne puheet ihan turhia ole. Olemme tehneet kovasti töitä olympiaunelmaa silmällä pitäen, ja nyt kisat ovat oikeasti tulossa. Totta kai täytyy olla realisti, sillä yksi päivä ratkaisee, Petra muistuttaa.

Hän sanoo menevänsä nöyrin mielin matolle taistelemaan, mutta ketään ei nöyristellä.

Petra istuu yksin Kuortaneen urheiluopiston ruokapöydässä. Takana on parin tunnin aamutreeni. Nyt hän tankkaa elimistöönsä energiaa, sillä illalla on vuorossa jälleen uusi harjoitus.

– Tämä on normaali päiväni Suomessa. Ensin aamupala, sitten harjoitus, lounas ja lepoa ennen illan harjoitusta. Sama toistuu päivästä toiseen, Petra naurahtaa.

Glamour on tästä kaukana, mutta ei Petra ole sitä tavoitellutkaan. Hän nauttii jokaisesta harjoituksesta, sillä hän tietää sen olevan yksi palapelin osa.

Petraa valmentaa virolaistaustainen Ahto Raska. Hän on nostanut suomalaisen maailman huipulle armottoman kovilla harjoituksilla. Raskan vetämiä treenejä voi kuvailla tiukoiksi. Treeneissä ei turhia lepäillä, vaan meno on kovaa koko ajan.

Petra Olli ei olisi noussut 21-vuotiaana maailman terävimmälle huipulle, jos hän olisi tyytynyt harjoittelemaan vain kotimaassa, kotimaisten painijoiden kanssa. 

Raska on houkutellut Kuortaneelle harjoittelemaan latvialaisen Anastasija Grigorijevan ja virolaisen Epp Maen. 

Kumpikin heistä on varmistanut Ollin tapaan paikkansa Rion olympialaisiin.

– On hyvä, että saan harjoituksissa koko ajan matsata kovia painijoita vastaan. Anastasija ja Epp ovat täällä Kuortaneella lähes koko sen ajan kuin minäkin, Petra kertoo.

Naiset harjoittelevat yhdessä kovaa, mutta muuten he viettävät aikaansa opistolla omissa oloissaan.

– Emme me mitään parhaita kavereita ole siinä mielessä, että olisimme vapaa-ajallakin koko ajan yhdessä. 

Leirielämä on rankkaa, mutta Petralle helpotuksen tuo se, että hänen kotinsa on vain noin  50 kilometrin päässä Lappajärvellä.

– Kotiin on lyhyt matka, mutta ei siellä tule käytyä leirien aikana. Onneksi leirien jälkeen on lyhyt matka kotiin, joten siinä ehtii vähän huokaista ennen seuraavaa matkaa.

Helmikuussa Petra pääsi piipahtamaan kotona yhtenä viikonloppuna, ja siihenkin mahtui messukeikka sponsorin ständillä Seinäjoella. Paini ei lajina juuri saa julkisuutta muuten kuin arvokisojen aikaan. Siitä huolimatta Petra on saanut MM-menestyksen jälkeen muutaman ison tukijan taustalleen.

– Painin ehdoilla tässä mennään, ja tukijatkin ovat ymmärtäneet sen hyvin.

Kun viikon odotettu vapaapäivä vihdoin koitti, paini jäi hetkeksi mielestä.

– Lähdimme heti aamusta kokeilemaan pikkuveljeni Panun jäärata-autoa. Ajoimme Lappajärven kirkolta Kivitippuun ja takaisin, siihen saatiin oikein hyvä rata. 

Harvoina vapaapäivinään Petra pyrkii tapaamaan ystäviään ja kavereita, sillä muuten elämä pyörii painin ja harjoittelun ympärillä.

– Kavereille jää liian vähän aikaa, mutta toivottavasti he ymmärtävät sen. Paini on nyt ykkösasia, ja panostan siihen kaiken mahdollisen ajan.

Petra Olli on paininut pienen ikänsä, ensimmäisen kerran hänet vietiin salille 7-vuotiaana. Hänen taitonsa pantiin merkille  ensimmäisistä otteluista lähtien. Jos perinteisessä painipitäjässä Lappajärvellä erottuu muista, silloin tie huipulle on auki.

– Huomasin heti ensimmäisissä painiharjoituksissa, että tämä on minun lajini.

Etelä-Pohjanmaan Lappajärvi tunnetaan kovista painijoistaan. 1970- ja 80-luvulla Övermarkin veljekset hallitsivat suomalaista painia. Veljekset Jarmo, Kari, Hannu ja Matti olivat yhtä aikaa sarjojensa Suomen mestareita.

Jarmo edusti Suomea kolme kertaa olympialaisissa, parhaimmillaan hän oli Los Angelesissa 1984 viides. Hannu Övermark on toiminut Lappajärvellä myös Petran valmentajana.

Petra on ollut ikäsarjansa huippu myös keihäänheitossa. Hän voitti SM-kultaa 15-vuotiaana yli 50 metrin kiskaisulla. Samoissa kisoissa tuli myös joukkuekisan kulta serkkutytön kanssa. Keihäänheitto sai kuitenkin jäädä painin tieltä. 

Toki Petra on pelannut pesäpalloakin, Pohjanmaalta kun on. Nykyään perheen pesäpallomainetta pitää yllä Vimpelin Vedossa pelaava pikkuveli Perttu

– Vimpeli on ehdoton suosikkini Superpesiksessä. Viime kesänä en ehtinyt kuin muutamaan peliin, toivottavasti ensi kesänä pelit osuvat vapaapäivilleni.

Suomi on saavuttanut painissa kautta aikojen peräti 83 olympiamitalia, valtaosan niistä ovat tuoneet Pohjanmaalla asuneet painijat. Tuorein olympiamitali on Marko Yli-Hannukselan hopea vuoden 2004 Ateenan kisoista.

– En tiedä mikä siinä on, että täältä Pohjanmaalta tulee kovia painijoita. Ehkä täällä ollaan sen verran jääriä, että pitää sitten vääntää asioista loppuun saakka, hän naurahtaa.

Petra painottaa perinteiden merkitystä.

– Ehkä me olemme tehneet jotain oikein, kun sitä menestystä tulee.

Petran menestys ja esikuva on tuonut painisalille taas valtaisan ryntäyksen.

– Etenkin tyttöjä on tullut mukaan paljon.

Petra Olli on viettänyt pari viime vuotta enimmäkseen painisaleilla ympäri maailmaa. Valmentaja Ahto Raskalla on hyvät suhteet painin huippumaihin ja hän on järjestänyt Petralle leiritystä lähes kaikissa painin suurmaissa. 

– Ahtolla on mahtavat suhteet. Viime vuonna harjoittelimme Venäjän ja Japanin maajoukkueleireillä, ja siellä riitti kovia harjoitusvastustajia.

Alkuvuodesta hän leireili painin suurvallassa Yhdysvalloissa, keväällä tie vie Mongoliaan.

– Siitä tulee mielenkiintoinen matka. Mongoliassa on aivan huikea taso, siellä on joka sarjassa liki kymmenen maailman huipulle yltävää naista.

Mongolian tasosta kertoo sekin, että 13 vuotta voittamattomana pysynyt Japanin Kaori Icho hävisi Orkhor Purevdorjille Venäjän turnauksen finaalissa 10–0. 

Japanilainen oli sama painija, jolle Petra hävisi MM-finaalissa.

– Olihan se melkoinen pommi, että 13 vuoden voittoputki päättyi noin suurin tappionumeroihin. Se kertoo vain siitä, ettei tässäkään lajissa ole varmoja voittajia.

Petra vietää liki kolmanneksen vuodesta ulkomaan kilpailumatkoilla ja leireillä, kaksi kolmannesta kuluu kotimaan harjoitussaleilla.

– Viime vuonna reissupäiviä ulkomailla tuli hiukan yli 130, eivätkä ne ole mitään turistimatkoja. ●

Painin EM-kisat 8.–13. maaliskuuta Latvian Riiassa.

Teksti Jari Porttila, kuvat Kirsti Porttila

Julkaistu: 9.3.2016