Apu

Peter Nyman: Jos emme tietoisesti yritä elää hetkessä, joko harmittelemme mennyttä tai tuskailemme tulevaa


– Jos voin oppia jotain tapahtuneesta, yritän tehdä sen. Tämän voisi kiteyttää: epäonnistu fiksusti, Peter Nyman, 52, kiteyttää elämänoppinsa.
Kuvat Jaakko Jaskari

Olemme oman sukupolvemme vankeja. Pidämme sitä poikkeuksellisena ja ajattelemme, että juuri tämä on se sukupolvi, jonka aikana maailmanloppu tulee. Uusi sukupolvi on aina edellisen mielestä toivoton. Sata vuotta sitten eräs Ranskan tiedeakatemian jäsen ehdotti akatemian ­lakkauttamista, koska ajatteli, että ­tiedäm­me jo kaiken, mitä voi tietää.

Pyrin siihen, etten katuisi tai harmittelisi mitään tapahtunutta, mille ei enää mitään voi. Tämä liittyy meditatiiviseen tapaan katsoa maailmaa ja jonkinlaiseen irtipäästämiseen. Jos emme tietoisesti yritä elää hetkessä, suurin osa ajastamme kuluu siihen, että joko harmittelemme jotain mennyttä tai tuskailemme tulevaa. Jos voin oppia jotain tapahtuneesta, yritän tehdä sen. Tämän voisi kiteyttää: epäonnistu fiksusti.

Vanhemmat antoivat vapauden

Vanhempani antoivat meille lapsille täyden vapauden seurata omaa tähteämme. He eivät pakottaneet mihinkään harrastukseen tai opiskeluun, mutta heistä välittyi se perustunne, että mitä tahansa valitsemme, he ovat mukana hyvällä fiiliksellä. Kun he erosivat, meni kymmenisen vuotta niin, että asuin arkisin äidin luona Karjaalla ja viikonloput ja lomat isän luona Helsingissä. Koin sen olosuhteisiin nähden hyvänä ratkaisuna.

Perusluonteeltani olen riitoja välttelevä enkä mitenkään temperamenttinen. En tee asioista dramaattisia, enkä ole valmis tuhoamaan itseäni ja muita vain saadakseni olla oikeassa. Minun on helppo leppyä ja sopia asioista. Arkeni on aika tasaista. Se voi vaikuttaa vähän tylsältä, mutta toisaalta elämänhallinta on hyvä juttu.

Perhe-elämä on mainio koulu

Vaimo ja lapset ankkuroivat minut elämään. Perhe tuo elämään tietynlaista kurinalaisuutta ja rytmiä. Se on opettanut hyvällä tavalla sitoutumista, järjestystä ja sitä, miten sovitaan asioita ja riitoja. Joskus kannattaa myös päästää tunteita esille, ja konflikti saattaa puhdistaa ilmaa. Perhe-elämä on mainio koulu opiskella vuorovaikutustaitoja. Onhan se voimavara, kun saa rakkaiden ihmisten kanssa päivittäin jakaa asioita.

Historia on intohimoni. Se kertoo, miksi olemme juuri sitä mitä olemme ja auttaa ymmärtämään itseämme. Vaikka omassa elämässäni tykkään enemmän katsoa eteenpäin kuin taaksepäin, historia osoittaa, miten todellisuus on tarua ihmeellisempää. Historiaa tuntemalla voi myös ennustaa tulevaisuutta.

Huomaan ikääntymisen merkkejä itsessäni

Käänteentekevä hetki elämässäni oli, kun Roope Lehtinen soitti ja pyysi minua koekuvauksiin MTV3:n uuteen Mediapeli-ohjelmaan kesällä 1994. Sitä kautta siirryin suomenkielisen television puolelle.

Huomaan itsessäni ikääntymisen merkkejä: olen alkanut kiinnittää huomiota ravintoon, liikuntaan ja uneen. Harrastan kuntosaliliikuntaa, tennistä ja meditointia. Lisäksi kokkaan mielelläni.

Haluan pitää mieleni avoimena. Joku brittirunoilija on sanonut, että ihminen, joka ei osaa muuttaa mieltään on kuin lammikko, joka sylkee suustaan vain vanhoja sammakoita. Viimeksi muutin mieltäni korianterin suhteen. Inhosin sitä pitkään, mutta nyt jo rakastan sitä!

Julkaistu: 8.3.2019