“Pidin 16–18 vuotiaana omaa lehteä 70-luvun lopulla. Sen jälkeen suunnittelin ryhtyväni kirjastonhoitajaksi. Kävi kuitenkin ilmi, että se palkkaus olisi vaatinut rikasta lääkärivaimoa, joten ryhdyin toimittajaksi. Aloittaessani taisi olla vasta ensimmäiset tietokoneet tulleet.
Olin juuri vaihtanut ammattia toimittajaksi ja minulla oli vasta kesä kokemusta takana. Kaverini pääsi töihin STT:lle, ja minullekin soitettiin, että voinko tulla töihin. Aloitin heti seuraavana päivänä. Sillä työhaastattelulla olen ollut täällä STT:llä 26 vuotta. Ammattinimikkeeni on “all around Freddie”, eli teen oikeastaan kaikkea.
Olen ollut kulttuuritoimittajana lähinnä populaarikulttuurin saralla noin 15 vuotta. Se oli leipälajini. Viimeksi olin yötoimituksessa Australian Sydneyssä 2 vuotta, sillä siellä pystyi aikaeron takia tekemään päivävuoroa. Australia yllätti myönteisesti, vaikka odotukset olivat jo etukäteen isot. Vuorossa olleiden kahden toimittajan piti hoitaa kaikkien sektoreiden uutiset, niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Se on iso kakku hoitaa kunnialla.
Parasta työssäni Australiassa oli tavata kollegoja yhdeksästä eri maasta, ja australialaiset olivat mukavan rentoja, jopa monen miljoonan asukkaan Sydneyssä. Merkittävin hetkeni Australiassa oli päästä seuraamaan ihan vierestä suosikkielikkoani vesinokkaeläintä.
Suurin osa kirjoittamistani jutuista on myönteisiä, mutta on uralla tullut vastaan rankkojakin juttuja. Kun Suomenlahdella upposi Estonia-alus, menin seuraavana päivänä haastattelemaan selvinneitä. Se oli rankka keikka. Yllätyin siitä, miten onnistuin haastatteluissa ihmisten loukkaantumatta. Siinä olisi moni voinut suuttua, että vielä kehtaan tulla kyselemään. Noissa tilanteissa rutiini auttaa tosi paljon.
Tässä työssä on sellaista yllätyksellisyyttä, mitä ei kirjastonhoitajan duunissa ollut. Kun tulee töihin, niin harvoin tietää, mitä tuleman pitää. Olisin varmaan pitäytynyt kirjastonhoitajan ammatissa, jos minusta ei olisi tullut toimittajaa, tai alkanut rock-muusikoksi, jos olisi ollut lahjoja.
Jos tämmöinen ammatti kiinnostaa, niin pitää olla kiinnostunut erilaisista asioista. Hyvä yleissivistys on tärkeää, ja jos ei jotain osaa, pitää olla valmis kysymään. Joku on sanonut, että toimittajan on hyvä tietää kaikesta vähän, muttei liikaa mistään. Mielestäni tämä pätee tähän ammattiin hyvin. Oma-aloitteisuus ja ahkeruus ovat tässä työssä tärkeitä, ja täytyy osata pitää pää kylmänä.”
Alli Paajanen ja Jenni Mäkelä, Kallion lukio
