Keväisellä metsäpolulla tai metsäaukiolla tulee usein vastaan nokkosperhosen näköinen, nopeasti lentävä päiväperhonen. Sen punaruskeissa, tummanruskeakuvioisissa siivissä ei ole valkoista kuten nokkosperhosella. Herukkaperhosen tunnistaa liuskaisista, mutkaisista siivenreunoistaan. Se on nokkosperhosen tavoin yleinen kevään sanansaattaja. Perhonen lehahtaa lentoon kulottuneesta heinikosta. Se viilettää metsänlaitaa seuraillen, palaa kohta takaisin, laskeutuu maahan – ja tekee katoamistempun.
Jos onnistuu näkemään tarkan laskeutumispaikan, voi varovasti lähestyä ja löytää perhosen, mutta nyt värikkäät punaoranssit, mustan kirjavoimat siivet ovat piilossa. Yhteen painetuista siivistä näkyy vain tumma alapinta. Siivet ovat syvähampaiset, repaleisen näköiset, joten herukkaperhonen muistuttaa erehdyttävästi kuivunutta lehteä.
Perhosen tummasta takasiivestä hohtaa selvä c-kirjain, jonka mukaan se on saanut tieteellisen nimensä c- album. Album merkitsee valkoista väriä.
Kauan ei perhonen ei malta peitellä kauniita värejään, vaan se levittää siipensä keräämään kaiken sen lämmön, jonka keväinen aurinko sille antaa. Talven yli sinnitelleen perhosen viimeisetkin kohmeet sulavat pois.
Kakskuumittari lehahtaa lentoon
Kun kevät on edennyt toukokuuhun, sinivuokot lopettelevat kukintaansa, mutta valkovuokot loistavat lehtimetsän pohjalla. Koivujen hiirenkorvat kasvavat, ja näsiän violetit kukat levittävät voimakasta tuoksua. Käki kukkuu, ja peipot laulavat ponnekasta säettään.
Ruohonkorrella roikkuu suurehko perhonen, jota on vaikea huomata. Se muistuttaa muodoltaan ja väreiltään lakastunutta lehteä. Suojaväriä perhonen tarvitseekin, sillä se lentää hämärissä ja yöllä ja lepää päivät kasvien seassa. Useimmat mittarit levittävät siipensä sivulle levätessään, mutta kuumittarit painavat hammaslaitaiset siipensä selän taakse yhteen sulautuakseen ympäristöönsä.
Illan pimetessä kakskuumittari lehahtaa lentoon. Se lentää nopeasti heittelehtien ja käy kukilla mettä imemässä. Sen voi nähdä pihapuutarhan syreenissä, mikä hyvänä perhoskukkana houkuttelee myös yökkösiä ja kiitäjiä.
Siiven kärki kuin sirppi
Heinänkorrella istuu merkillisen näköinen perhonen. Sen leveän etusiiven kärki on kuin terävä sirppi, ja kellanruskeilla siivillä on aaltomaisia viiruja ja tumma keskitäplä. Täpläsirppisiipi on noin kolme ja puolisenttinen, mittareita muistuttava perhonen, joka kuuluu sirppisiipiin.
Nipukallisten siipien muoto auttaa perhosta sulautumaan ympäristöönsä. Juovat ja varjostukset häivyttävät perhosta entisestään näkyvistä ja auttavat sitä kätkeytymään, vaikka se olisi täysin esillä. Täpläsirppisiiven elinaika on vain neljä vuorokautta, joten sen on syytä pysyä hengissä ehtiäkseen jatkaa sukuaan.
