Apu

Pelastaako hevos­harrastus maalaislinnut?


Elinympäristöjen muutos on vähentänyt monien maalaislintujen määrää Suomessa ja muualla Euroopassa. Mutta ei hätää: ratsuväki tulee apuun!
Kuvat Juho Rahkonen

Tyttäreni, 14, on palavasieluinen ympäristö- ja luonnonsuojeluaktivisti. Ilmastolakot, kasvissyönti ja kierrätys ovat monille hänen ikäluokkansa edustajille itsestäänselvyyksiä, yhteisiä sukupolvikokemuksia.

Pauliina on myös hevostyttö henkeen ja vereen. Hän ei ehkä ole tullut ajatelleeksi asiaa niin, mutta hevosharrastuksen lisääntyminen Suomessa on auttanut myös luonnonsuojelutyössä.

Hevostiloilla nimittäin viihtyvät monet sellaiset perinteisen maalaismaiseman linnut, joiden olisi muuten vaikea löytää sopivia pesintä- ja ruokailupaikkoja.

Kuumana kesäpäivänä hevosten yllä pörrää tuhansittain paarmoja, kärpäsiä ja muita hyönteisiä. Hevoset huiskivat niitä tuskastuneina hännällään, mutta pikkulinnuille nämä hyönteiset ovat korvaamaton ravinnonlähde.

Ilman ratsastuksen yleistymistä Suomessa ei olisi läheskään niin paljon hevosia kuin nyt, ja moni maatila olisi vailla kotieläimiä. Esimerkiksi kotini lähellä Nurmijärvellä on viehättävästi ränsistynyt vanha maatila, jossa tyttäreni käy ratsastamassa ja tekemässä erilaisia tallitöitä. Ympäristö muistuttaa menneiden vuosikymmenten pienviljelijän tilaa, siitähän linnut pitävät.

Joissain lajeissa yksilöiden määrä on romahtanut 70 prosenttia

Euroopasta kuuluu huolestuttavia uutisia: tutkimusten mukaan maanosassamme on nyt entistä vähemmän lintuja. Ranskalaisten tekemän tutkimuksen mukaan 15 vuodessa lintujen määrä maaseudulla on vähentynyt jopa kolmanneksella. Joissakin lajeissa puhutaan 70 prosentin romahduksesta. Tämän on moni lintuharrastaja voinut havaita jo ihan silmämääräisesti arkikokemuksellaan.

Suurin syy lintujen vähenemiseen on se, että niillä ei ole tarpeeksi hyönteisiä syötäväksi. Tuholaismyrkkyjen runsas käyttö liittyy siihen, että laajoilla alueilla viljellään vain yhtä kasvia, yleensä vehnää tai maissia. Myrkkyjen vuoksi hyönteisten määrä Euroopassa on vähentynyt 30 vuodessa jopa 80 prosentilla.

Linnut olivat näkyviä muistutuksia vuodenajan vaihtumisesta

Lintujen määrä ja lajirunsaus kertovat koko maatalousympäristön hyvinvoinnista.

Maaseudulla on aina eletty ja hengitetty vuodenkierron rytmissä. Juuri linnut ovat toimineet näkyvimpinä muistutuksina vuodenajan vaihtumisesta: jäidenlähdön ja lumien sulamisen ohella varma kevään merkki on, kun kottaraiset ja pääskyt ilmestyvät pihapiiriin.

Kuu kiurusta kesään”, tiesi jo vanha kansa. Kiurun eli leivosen sirkuttelu korkealla ilmassa paikallaan lentäen on keväisen pellon riemukkaimpia tapahtumia.

Tai: ”Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle.

Salaojitettu, yhden tai muutaman kasvilajin täyttämä tasainen pelto ei ole luonnon kannalta kovin monimuotoinen ympäristö. Kuitenkin juuri siihen suuntaan Suomen ja muiden läntisten teollisuusmaiden maatalousmaisema on kehittynyt viime vuosikymmenien aikana.

Viime vuosina maalaismaisemaa on kuitenkin yhä enemmän alettu pitää arvossa, ja peltolintujenkin kannat ovat elpymään päin.

Kun hevostilan emäntä, isäntä tai innokas nuori talkoolainen kauhoo talikolla lantaa kottikärryyn, hän tekee samalla työtä luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Kärpäsparvi saattaa häiritä ratsastajaa ja hevosta, mutta pääskynen kiittää!

Puukiipijä

Luonto on rikkaimmillaan rajapinnassa, siellä missä erilaiset maisematyypit kohtaavat. Esimerkiksi monet linnut tarvitsevat avointa niittyä ruokailuun, mutta pesivät mielellään metsän, pensaikon tai pihapiirin rakennusten suojissa.

Tyypillisten piha- ja maalaislintujen lisäksi olen nähnyt maatilalla pesivän jopa puukiipijän: tämä ikääntyneiden havumetsien asukki oli löytänyt kaarnankoloa muistuttavan pesäpaikan vanhan aitan nurkasta.

Leppälintu voi puolestaan löytää pesäkolon vaikka vanhan navetan kivijalasta. Tällaisen havainnon tein, kun olin noutamassa tytärtäni ratsastusleiriltä Parkanosta.

Leppälintu

Kivitaskulle kivenkolot ovat suorastaan elinehto.

Jopa niinkin tavallisena ja arkisena pidetty lintu kuin varpunen on viime aikoina harvinaistunut. Syy siihen ei tosin ole pelkästään ympäristöjen muutos, vaan ilmeisesti myös jotkin taudit.

Samaan aikaan maalaistiloilla ja kaupungeissakin on yleistynyt suklaanruskeasta päälaesta tunnistettava pikkuvarpunen, joka kuitenkin edelleen on sukulaistaan varpusta vähälukuisempi.

Varpunen

Maalaisympäristön tyyppilintuja on peltopyy. Tämä ruskea kanalintu oli kovaa vauhtia vähenemässä viime vuosisadalla, mutta nykyisin sen kannat ovat ilahduttavasti vahvistumassa.

Haarapääsky on maalaisympäristön tyypillisimpiä lintuja. Se pesii pihapiirien ulkorakennuksissa, etenkin vanhojen navettojen sisäkattojen tukiparruilla, mutta myös ladoissa.

Haarapääsky

Alun perin haarapääsky lienee pesinyt kallionjyrkänteillä, jolloin se on ollut nykyistä harvinaisempi.

Pääskyn voi saada asettumaan oman kodin seinustalle tekemällä sille sopivan tasanteen vaikkapa laudanpätkästä.

Usein haarapääskyn näkee lennähtävän navetan ikkunasta tai oviaukosta sisään kattoparrun päällä olevalle pesälleen.

Yhtä tuttavallinen ja sympaattinen laji on räystäspääsky, joka viihtyy maalaismaiseman lisäksi myös kaupunkimaisessa ympäristössä.

Pääskyihin on aina liittynyt perimätietoa ja uskomuksia enemmän kuin muihin pikkulintuihin. Sanotaan jopa, että ne tuovat mukanaan onnen.

Pääskyt eivät pane pahakseen ihmisvilinää tai liikennettä – pitäähän ihmisen toiminta petoja loitolla ja antaa muutenkin suojaa.

Julkaistu: 23.7.2019