Apu

Pekka Saurin kolumni: Saan yhä yhteydenottoja 20 vuotta sitten päättyneestä Yölinjasta – moni kuunteli sitä nuoruuden herkimpinä vuosina ja pimeässä peiton alla

Pekka Saurin kolumni: Saan yhä yhteydenottoja 20 vuotta sitten päättyneestä Yölinjasta – moni kuunteli sitä nuoruuden herkimpinä vuosina ja pimeässä peiton alla
Tuodaan elämän kriisit ja ahdistukset Yölinjalta päivänvaloon. Kuunnellaan toisiamme ja tullaan kuulluiksi. Me kaikki kelpaamme ja riitämme, Pekka Sauri kirjoittaa.
Julkaistu: 20.11.2022

Näihin aikoihin tulee kuluneeksi 20 vuotta vetämäni Yölinjalla-kontaktiohjelman viimeisestä lähetyksestä Yle Radio Suomessa. Kuudessatoista vuodessa ehdin keskustella suorassa lähetyksessä yli 12 000 soittajan kanssa. Edelleen ei juuri päivää mene, ettei joku ota Yölinjaa puheeksi. Se on hämmästyttävää. Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika.

Tyypillisesti Yölinjasta tulevat puhumaan ihmiset, jotka kertovat kuunnelleensa lähetystä joskus kouluaikoinaan. Erilaisia elämän kriisitilanteita kuvaavat tarinat näyttävät monelle jääneen syvälle muistiin, kun ne on kuultu nuoruuden herkimpinä vuosina ja pimeässä peiton alla. Hartaasti toivon, että ohjelmasta on ollut kuulijoille edes hiukan tukea myöhemmässä elämässä.

"Mielenterveyden ongelmat ovat nousseet yleisimmäksi työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauslomien perusteeksi."
Pekka Sauri

20 vuodessa on suomalaisten mielenterveydessä tapahtunut merkittävä muutos. Mielenterveyden ongelmat ovat nousseet yleisimmäksi työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauslomien perusteeksi ohi tuki- ja liikuntaelinten sairauksien. Mielenterveyden ongelmista puolestaan yleisin on masennus.

Kiinnostavaa on, että itsemurhien määrä on melko tasaisesti laskenut 1990-luvun alusta lähtien. Vuonna 1990 Suomessa tehtiin yli 1 500 itsemurhaa, kun vuonna 2020 itsemurhien määrä oli 717. Itsemurhien määrä on 30 vuodessa puolittunut.

Nämä mielenterveyden tunnuslukujen muutokset saattavat ensi vilkaisulta näyttää ristiriitaisilta. Tarkemmin katsoen ne ovat pikemminkin johdonmukaisia: mielenterveyden ongelmista voidaan nyt puhua vapaammin kuin ennen vuosituhannen vaihdetta. Ne eivät enää ole samanlainen tabu kuin edellisten sukupolvien aikana.

Kun mielenterveyden ongelmista voidaan puhua matalammalla kynnyksellä, ne todennäköisesti tunnistetaan helpommin myös terveydenhuollossa ja niihin löytyy apua. Masennusta ei enää tarvitse naamioida epämääräiseksi päänsäryksi tai selkävaivoiksi.

Tämä on epäilemättä hyvä suunta. Tekemistä on silti yhä paljon.

"Yölinjan jälkeen älypuhelimet ja sosiaalinen media ovat avanneet uusia keskustelukanavia, joista ei kaksikymmentä vuotta sitten osattu uneksiakaan."
Pekka Sauri

Yölinjan päättymisen jälkeen on tapahtunut valtava viestinnän ja vuorovaikutuksen mullistus. Älypuhelimet ja erityisesti sosiaalinen media ovat avanneet uusia keskustelukanavia, joista ei kaksikymmentä vuotta sitten osattu vielä uneksiakaan.

Sosiaalisella medialla on mielenterveyden kannalta puolensa ja puolensa: toisaalta se antaa mahdollisuuden vertaistukeen eli kokemusten jakamiseen muiden samaa kokeneiden kanssa, toisaalta taas se voi aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta oman tavallisen elämän vertautuessa huippumenestyjien photoshopattuihin minäminä-videoihin.

Varsinkin omaa itseään ja itseluottamustaan etsiville nuorille alituinen vertailu saattaa alleviivata omaa kelpaamattomuutta ja johtaa yksinäisyyteen.

Mielenterveyden kriisinhallinnan perussääntö on edelleen yksinkertainen: ahdistus puolittuu jakamalla. Kun uskallan kertoa ahdistuksestani, peloistani ja riittämättömyyden tunteistani toiselle, niiden ote herpoaa. Parhaassa tapauksessa ne kääntyvät käytännöllisiksi ongelmiksi, joihin voidaan etsiä käytännöllisiä ratkaisuja.

Tuodaan elämän kriisit ja ahdistukset Yölinjalta päivänvaloon. Kuunnellaan toisiamme ja tullaan kuulluiksi. Me kaikki kelpaamme ja riitämme.

Kommentoi »