Apu

Pekka Sauri: Pitäjät takaisin – sote-uudistuksen jälkeen on vain ajan kysymys, milloin perusopetus siirretään pois kunnilta

Pekka Sauri: Pitäjät takaisin – sote-uudistuksen jälkeen on vain ajan kysymys, milloin perusopetus siirretään pois kunnilta
"Sote-uudistuksen vakiintumisen jälkeen on vain ajan kysymys, milloin myös perusopetus siirretään kituuttavilta kunnilta ”leveämmille harteille”. Sanokaa minun sanoneen", Pekka Sauri kirjoittaa.
Julkaistu: 13.7.2021

Sote-uudistus hyväksyttiin kesäkuussa vuosikausien väännön jälkeen kuin vaivihkaa ja vailla isompaa kohua.

Vuodet näyttävät, kuinka nyt päätetty ratkaisu toimii käytännössä. Kun ympäröivä maailma joka tapauksessa muuttuu kaiken aikaa, koskaan ei kyetä osoittamaan, että uudistuksen onnistuminen tai epäonnistuminen johtuisi nimenomaan tämän mallin hyvistä tai huonoista puolista.

Mutta se on oma lukunsa. Kiinnostavaa on, miten sosiaali- ja terveydenhuollon siirtäminen maakunnille – joita siis pitää kutsua ”hyvinvointialueiksi” – vaikuttaa nykyisten kuntien elämään.

Tavallisesti ensimmäiseksi perustettiin palokunta. Vähitellen yhteisön tarpeelliseksi katsomia palveluita tuli lisää.

Kuntien historia on lyhyesti tämä: alussa oli samalle alueelle asettuneiden ihmisten yhteisö, joka pikku hiljaa alkoi sopia keskenään tarpeellisiksi katsotuista yhteisistä elämisen puitteiden järjestelyistä.

Tavallisesti ensimmäiseksi perustettiin palokunta. Vähitellen yhteisön tarpeelliseksi katsomia palveluita tuli lisää: kansakoulu, köyhien ja vaivaisten huolto, kunnanlääkäri ja niin edelleen, kunnes tänä päivänä kunnat vastaavat kaikista hyvinvointipalveluista paitsi poliisista.

Samalla kunnat ovat muuttuneet asukkaiden yhteisöistä palvelutuotanto-organisaatioiksi, jotka erikoistuessaan ja ammattimaistuessaan ovat etääntyneet perustajistaan. Hyvinvointivaltio tarkoittaa käytännössä hyvinvointikuntia.

Entäpä soten jälkeen?

Kun kunnille ei enää jää peruspalveluiden järjestämisvelvoitetta, ne palaavat takaisin lähtöruutuun: asukkaittensa yhteisöiksi.

Hyvinvointialueiden ei teeskennelläkään olevan mitään ihmisten yhteisöjä, vaan ne ovat peruspalveluiden tuotantokoneistoja. Sosiaali- ja terveyspalvelujen siirto maakunnille vie mennessään puolet kuntien tehtävistä ja budjeteista. Sote-uudistuksen vakiintumisen jälkeen on vain ajan kysymys, milloin myös perusopetus siirretään kituuttavilta kunnilta ”leveämmille harteille”. Sanokaa minun sanoneen.

Kun kunnille ei enää jää peruspalveluiden järjestämisvelvoitetta, ne palaavat takaisin lähtöruutuun: asukkaittensa yhteisöiksi. Verotusoikeudestakin on silloin jäljellä enää muutama hassu äyri. Palvelut rahoitetaan jollakin maakuntaveron ja valtionosuuksien yhdistelmällä.

Silloin olisi aika vanhojen pitäjien paluulle – niiden entisten kuntien, joita oli vielä puoli vuosisataa sitten noin 500. Tienvarsille pystytettäisiin kyltit, joissa komeilisivat vanhojen pitäjien nimet ja ehkä suorastaan asukasluku amerikkalaiseen tyyliin. Sellaiset tiedot voisivat olla satunnaiselle matkailijalle hyvinkin avartavia.

On aivan kummallista, että Hauholle saavuttaessa toivotetaan tervetulleeksi Hämeenlinnaan.

Erityisen hyödyllisiä infotaulut olisivat niissä suurkunnissa, joita ennen sotea ehdittiin jo perustaa taannoisen Paras-hankkeen yhteydessä: Suur-Hämeenlinna, Suur-Salo, Suur-Kouvola, Suur-Oulu ja niin edelleen.

On aivan kummallista, että Hauholle saavuttaessa toivotetaan tervetulleeksi Hämeenlinnaan, vaikka varsinaiseen kaupunkiin on matkaa melkein tunti. Perniön historiallinen emäpitäjä on sekin nyt Salon kaupunkia. Tuollaiset fuusiot eivät tue paikallisyhteisöjen eloa etenkään nyt, kun sote tekee ne enemmän tai vähemmän tarpeettomiksi.

Pitäjät takaisin! Niistä se kuuluisa elinvoima kumpuaa, jos on kummutakseen.

4 kommenttia