Apu

Paula Koivuniemellä on urallaan vielä yksi haave: "Se toteutetaan, ennen kuin lopetan"

Paula Koivuniemellä on urallaan vielä yksi haave: "Se toteutetaan, ennen kuin lopetan"

Paula Koivuniemi suunnittelee lentämistä yksityiskoneella keikoille, New Yorkin -matkaa ja uusia lauluja. Eläköityminen ei ole kiikarissa, mutta jossain kohtaa saisi rinnalle löytyä mies.
Teksti Annika Vuorensola
Kuvat Jouni Harala
Mainos

Päät kääntyvät vaivihkaa, kun Paula Koivuniemi, 70, astelee helsinkiläisen hotellin aulaan kuin olohuoneeseensa. Se ei ole ihme, sillä ruoanlaittoa karsastava laulaja käy usein syömässä kotinsa lähellä sijaitsevan hotellin ravintolassa. Kun henkilökunta on toimittanut artistin eteen mittatilauslohta, puhe kääntyy musiikkiin.

Suomalaisten kestosuosikkeihin jo 1960-luvulta lähtien kuulunut Koivuniemi on ollut pitkän uransa aikana uskomattoman tuottelias. Hän on kiertänyt Suomen moneen otteeseen, levyttänyt kymmeniä albumeja, laulanut tuhansia kertoja hittejään konserteissa ja klubeilla – ja nyt tulossa on jälleen uusi täyspitkä.

– Levy nauhoitettiin talven aikana, ja laulan siinä coverversioita ihanista kappaleista. Mukana on esimerkiksi upea Pave Maijasen Elämän nälkä, joka on aina ollut lempibiisini. Pave on hieno laulaja.

Sitten Paula alkaa laulaa totutun käheästi, hiljaisen pehmeästi.

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä, ei voimiaan säästä minut pystyyn kiskaisee...

Uudella levyllä kuullaan myös muun muassa legendaarinen Kun aika on, Yö-yhtyeen tutuksi tekemä Pettävällä jäällä, Sinua, sinua rakastan ja Sakari Kuosmasen Äiti (La Mama).

– Ja Juha Vainion suomentama Samanlainen onni, Paula lisää laulaen jälleen pienen pätkän kappaleesta: Siksi kanssasi kuljen, kaiken ajan käytän niin...

Koivuniemi on valinnut laulut levylleen nimenomaan sanoitusten perusteella.

– Halusin vahvoja tekstejä ja hienoja melodioita. Tehdä levyn, joka kertoo rakkaudesta ja elämästä.

Keikkamatkat taittuvat nykyään junalla ja lentokoneella

Alkuvuoden perinteisesti lomaillut Koivuniemi aikoo viettää toukokuussa aikaa rakastamassaan New Yorkissa ennen kesäkeikkoja.

– Teen muutaman festarikeikan, mutta yritän ottaa enimmäkseen rauhallisesti. Levyn myötä tulee kuitenkin konsertteja. Välillä on pakko huilahtaa, minähän olen jo neljäkymppinen, hän nauraa.

Kesän keikkoja on karsittu, koska kerrankin Koivuniemi haluaa matkustaa sekä tavata sukulaisiaan ja ystäviään.

– Tämä työ vie niin paljon, ja palautuminen yömyöhään venyvistä keikoista kestää. Haluan olla kotona kissan kanssa, ulkoiluttaa managerini Lauran koiraa ja käydä sauvakävelemässä Olarin metsissä. Silloin kun on paljon duunia, ei jaksa tehdä muuta.

Vuosikymmeniä kestäneet automatkat keikkapaikkojen välillä ympäri Suomea ovat vaihtuneet vähitellen juna- ja lentomatkoihin.

– Miljoonia kilometrejä, samoja teitä vuodesta toiseen. Hirven takajalatkin ovat joskus kopsahtaneet autoon, mutta hengissä on selvitty. Suojelusenkelit ovat olleet kyllä mukana.

Mikä saa nousemaan lavalle edelleen ilta toisensa jälkeen?

– Pidän työstäni todella paljon ja rakastan edelleen nousta ihmisten eteen. Olen hyvässä kunnossa ja ääneni pelaa. Enää en stressaa mistään, nyt vain nautitaan elämästä ja musiikista, aikoinaan ääniongelmien kanssa paininut laulaja pohtii.

Kun ensimmäinen tahti lähtee käyntiin ja yleisön aplodit saattelevat taiteilijan lavalle, Koivuniemi kokee samanlaisen hyvänolontunteen joka kerta. Sitä ei voi verrata mihinkään muuhun.

– Silloin tähti syttyy. On se koukuttavaa, tämän asian ydin.

"Olen aika tiukka täti"

Pitkän ja menestyksekkään uran salaisuus on ympäröidä itsensä oikeilla ihmisillä.

– Monella on vääriä tyyppejä siinä pyörimässä. Artisti tarvitsee turvaverkoston, koska tämä ei ole helppo ala. Minusta ei ole kukaan oikein pystynyt hyötymään mitään, koska olen niin kova luu. Lähipiirini on tiivis, ja olen pohjalaisen suoraviivainen. Ja onneksi tuottajat sekä säveltäjät ovat olleet fiksuja tyyppejä Toivo Kärjestä lähtien.

Epämääräiset ehdotukset ovat jääneet vähitellen vuosien varrelle, ja nykyiset sähköpostit karsii manageri.

– Olen aika tiukka täti. Aikoinaan kun minulla ei ollut vielä omaa bändiä, menin freelancereiden kanssa keikalle jonnekin maalle. Mutta siitä ei tullut mitään, joten heitin mikin lavalle ja sanoin järkkäreille, että tämä ei onnistu. Sitten lähdin pois. En pystynyt laulamaan, koska bändi ei osannut soittaa! En ole koskaan ollut arka ja olen osannut pitää puoleni, vaikka naisena miesten maailmassa ei aina ollutkaan helppoa.

Hän sanoo suoraan, että ammatti on kova.

– Jatkuvaa reissausta ja arvosteltavana olemista. Sellaista tämä on, ala jossa ihaillaan nuoruutta, hoikkuutta ja kauneutta. Nykyään on ehkä armollisempaa, ja naiset saavat olla minkä kokoisia tai näköisiä vaan. Mutta minua ei sentään ole koskaan ahdisteltu. Se varmaan johtuu siitä, että olen niin pelottava!

Kritisointi ei ehkä enää mene niin ihon alle, mutta päähän se silti ottaa.

– Joskus olen loukkaantunut, koska olen omasta mielestäni hyvä laulaja ja esiintyjä. Onneksi kummalliset arvostelut unohtuvat. Pitkän uran etu on se, että hyvät asiat muistaa, ikäviä ei. Mitä niitä märehtimään.

Häneltä on monta kertaa kysytty omaelämäkerran kirjoittamista.

– Enkä aio tehdä sitä koskaan. Musiikki jää minusta tänne elämään. Se on minun elämäkertani.

Levytystä ja keikkoja Koivuniemi aikoo jatkaa niin kauan, kun intoa riittää ja hyvältä tuntuu.

– Suunnittelen elämää eteenpäin noin vuoden verran kerrallaan. Rauhallisesti, oman jaksamisen mukaan.

Nuorempana hän hoiti kaikkea itse palkanlaskusta lähtien. Nyt on luksusta saada keskittyä pelkkään laulamiseen.

– Taiteilijat aina innostuvat kaikesta, mutta sitä varten pitää olla manageri, joka pitää jalat maassa. Tai sitten kun käyn vähän lenkillä Siru-koiran kanssa, isoin innokkuus jo unohtuu.

Koivuniemi on nauttinut elämänsä aikana hyvistä suhteista miesten kanssa ja ollut kaksi kertaa aviossakin.

– En kadu mitään. Olen ystävä entisten miesystävieni kanssa. En halua riidellä kenenkään kanssa, enkä vihaa ketään. Ehkä joillekin julkisuus on ollut liikaa, se tulee kanssani samassa paketissa.

Sinkkuna viihtyvä laulaja sanoo, että tällä hetkellä hänellä ei ole meneillään romanssia.

– Juuri nyt en halua seurustella. Miehet vievät aikaa, ja haluan keskittyä eri asioihin. Olen kunnianhimoinen ja tinkimätön työssäni, niin kauan kuin teen tätä. Sitten toivoisin, että saisin kaverin. Mutta ei sitä tiedä, eikä sitä hakemalla löydy. Se tulee, jos on tullakseen.

Ihmisten aikeet Koivuniemi aistii vuosikymmenien kokemuksella heti.

– Monenlaisia pyrkijöitä on ystäviksi, joten pitää olla tarkkana. Mutta olen suora sanomaan ja pamautan heti. Aina se ei ole hyvä asia, mutta silläkin olen pärjännyt.

Koivuniemen elämän isoin rakkaus on aina ollut musiikki.

– Tavallaan se on mennyt miestenkin edelle.

50-vuotiaana elämä oli valmis

Vuonna 1999 Koivuniemi muutti nykyiseen asuntoonsa, joka sijaitsee Etelä-Helsin­gissä puiston laidalla. Laulaja aikoo asua rakkaassa, kauniissa kodissaan loppuelä­mänsä.

– Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Tärkeintä on, että saa pysyä terveenä. Ilman stressiä ääni pelaa parhaiten, ja olen onnekas, että saan tehdä ihania töitäni niin paljon kuin haluan. Nuorempana on rankempaa, kun pitää miettiä uraa ja keikkamääriä.

Vuosi sitten 70 täyttänyt Koivuniemi koki ikäkriisinsä jo nelikymppisenä. Levymyyntikin takkusi.

– Silloin ajattelin, että olen jotenkin liian vanha. Ajattele hei! Ihminen parhaassa iässään. Kun täytin 50, alkoi ihana vapaus. Paineet vähenivät, elämä oli jo valmis.

Koivuniemen vanhemmat kuolivat jo nuorina, mutta lapsuudenperheestä on jäljellä vanhempi sisko ja nuorempi veli. Ensimmäisestä avioliitosta hänellä on jo aikuinen poika.

– Äiti kuoli 1976, isä 1989. Tuntuu, että 70 on iso luku, mutta olen aina viihtynyt nuorempien ihmisten kanssa muusikoista managereihin. Nuoret ovat skarppeja ja heillä on erilaiset ajatukset. He pitävät kiinni ja mukana ajassa. Jos hengailisin seitsemän- tai kahdeksankymppisten kanssa, istuisin varmaan päivät pitkät tuolla puistossa ja kävelisin hitaasti kepin kanssa. Olen kuitenkin hyväksynyt jonkinlaisen vanhenemisen.

Kuolemaa hän ei pelkää, mitä nyt itkeä tirauttaa kuolinilmoituksia lukiessaan, etenkin jos nuori ihminen on sattunut kuolemaan.

– Minä en pelkää enää mitään.

Haaveita on vielä

Haaveitakin vielä on: se, että Laura-manageri hankkisi lentolupakirjan, ja Koivuniemi voisi vuokrata yksityiskoneen keikkojaan varten.

– Nyt hankit sen tänä kesänä, Koivuniemi käskyttää tomerasti vieressä istuvaa manageriaan.

– Ajattele! Sinä, minä ja Siru taivaalla, Oliver-kissa kopassaan! Voi jumankauta! Se vielä toteutetaan, ennen kuin lopetan.

Julkaistu: 9.5.2018