Patriarkka
Kulttuuri
Patriarkka
Juha Jokelan kirjoittama Patriarkka on nautittavaa teatteria. Ohjaaja Samuli Reunanen säännöstelee viisaasti näytelmään ladattua tunnetta ja paatosta. Hänen käsissään teksti ei tunnu saarnalta vaan osuvalta ajankuvalta.
Eläkepäiviään Ranskassa viettävän Heimon (Heikki Kinnunen) mielestä hänen kokemuksensa ja näkemyksensä valuvat ulkomailla hukkaan. Suomi kaipaa vielä kerran sillanrakentajaa ja huippustrategia, jotta kansakunta saadaan nousuun. Puoliso Virpi (Ritva Jalonen) on juuri sopeutunut elämään Ranskassa, kun hänet nykäistään isoäidin ja edustusvaimon vastahakoiseen rooliin.
Suomessa Heimon ikäpolven estoton itseriittoisuus törmää Heimon pojan (Risto Korhonen) perheen todellisuuteen, jota värittävät itsetietoisuus ja -tutkiskelu sekä loputon epävarmuuden ja irrallisuuden kokemus. Sukupolvet kohtaavat juhlissa, missä ristiriidat purskahtelevat pintaan. Mutta muuttuuko mikään: asenteet, empatiakyky ja ymmärrys, tai jumittuneet sukupuoliroolit?
Juha Jokelan kirjoittama Patriarkka on nautittavaa teatteria. Ohjaaja Samuli Reunanen säännöstelee viisaasti näytelmään ladattua tunnetta ja paatosta. Hänen käsissään teksti ei tunnu saarnalta vaan osuvalta ajankuvalta.
Teksti: Ninni Sandelius
Patriarkka Tampereen Teatterissa.
Teatteriarvio on julkaistu Eevan numerossa 10/2016.
