Yleensä pidättyvästi esiintyvä Krista Pärmäkoski tuuletti villisti, kun hän puristi maalisuoralla 3,6 sekuntia alle ruotsalaistähti Charlotte Kallan ykkösajan naisten perinteisen tyylin kympillä. Pärmäkosken jälkeen maaliin tulleesta Heidi Wengistä ei ollut uhkaajaksi, vaan kolmanneksi yltänyt norjalainen jäi voittajasta 33,5 sekuntia.

- Totta kai ensimmäinen voitto on tunteikas hetki ja tuo tiettyä helpotusta. Tarkoitus oli vetää kaksi kovaa kierrosta, ja etenkin toisella kroppa aukesi kunnolla. Planican rata on yksi maailmancupin vaativimmista: on kovia vuorohiihtonousuja ja suksen tulee pitää, mutta tykkään siitä, Pärmäkoski hymyili.

Pärmäkosken tuskin 160-senttiseen varteen on ahdettu jo lähes kaikki fyysiset ja psyykkiset huippuhiihdon mahdollistavat tekijät. Hapenottokyky on kansainvälistä kärkitasoa. Myös nopeus- ja voimatasot ovat kohentuneet jatkuvasti – ja suoritustaso vakiintunut sellaiseksi, että sillä ollaan huonompanakin päivänä mukana kärkikahinoissa.

Pärmäkosken ”kisapäässä” ei ole koskaan ollut vikaa. Hän pärjää paineen alla, pystyy taktisesti älykkäisiin hiihtoihin, tietää mihin rahkeet riittävät ja mitä on tekemässä.

- Menestys tuo itseluottamusta, ja kokemus ymmärrystä siitä, että ihan kaikkia kisoja ei ole järkevää ahnehtia. Nyt jatketaan Italiaan korkean paikan viimeistelyleirille; katsotaan sitten tuntemusten mukaan, onko järkevää kilpailla Seefeldissä vai seuraavan kerran olympialadulla, hän totesi.

Korkean paikan leirille suuntaa myös Kerttu Niskanen, joka ylsi Planicassa kuudenneksi. Hetken tunnekuohujaan maaliintuloalueen teltassa sulatellut Niskanen piti sijoitustaan kelvollisena, mutta hiihto ei vieläkään tunnu aivan siltä, mitä pitäisi.

- Tourin jälkeen kotona hiihdellessä ja palautellessa odotin, että täällä kulkisi paremminkin, mutta eipä mittään: nyt vaan rauhoitutaan ja toivotaan hyvää viimeistelyleiriä, Niskanen kommentoi.

Muista suomalaisista Aino-Kaisa Saarinen oli 11:s, Laura Mononen 14:s, Riitta-Liisa Roponen 16:s ja Anne Kyllönen 21:s. Ensi keskiviikkona julkaistaan viimeiset olympiavalinnat, mutta konkarit Saarinen ja Roponen ovat käytännössä jo mukana.

- Vähän on tukkoista edelleen, mutta parempaan ollaan menossa. Kun nyt vetää hyvän viimeistelyleirin ja malttaa myös levätä, en usko, että olympialaisissa pitää miettiä mitään tukkoja, Saarinen tokaisi

Saarinen myöntää, että levon merkitys on kasvanut vuosi vuodelta. Samalla perfektionistin on pitänyt opetella armollisemmaksi sekä muita että varsinkin itseään kohtaan; neljääkymppiä lähestyvä hiihtäjä ei voi olla huippukunnossa koko kautta ja osallistua joka mahdolliseen kisaan.

- Urheilijan elämäkaari on vähän sama kuin ihmisen ylipäätään: keskivaiheilla ollaan parhaimmillaan. Olen haudannut sen ajatuksen, että voisin olympiakaudella menestyä maailmancupissa. Mitä keskinäiseen kilpailuun tulee, olen oppinut keskittymään omaan tuloksen tekoon – ja toisaalta Krista vie menestyspaineita meiltä muilta. Tänään oli hieno päivä, Pärmäkoskea maalialuella halaamaan rynnännyt Saarinen korosti.

Riitta-Liisa Roposen perinteinen on niin paljon vapaata heikompi, että hän oli tyytyväinen sijoitukseen ja ehjään suoritukseen. Myös hän korosti kokemuksen merkitystä kunnon ajoituksessa ja turhien jännitystilojen karsimisessa.

- Jos jotain olen oppinut, niin sen, että tärkeintä on olla oikeilla hetkillä kunnossa. Kisoihin pitää valita ne, jotka ovat sillä hetkellä parhaita.

Se, keitä he ovat, varmistuu ensi viikolla. Planicassa hiihdetään tänään vielä miesten 15 kilometrin kisa.