Image

Palveluksessanne, Miss Piggy!

Palveluksessanne, Miss Piggy!

Tuotantoeläimetkin voisivat olla ystäviämme, kirjoittaa Anu Partanen.
Mainos

Andy katseli minua arvioiden ja loiskautti välillä vettä jalallaan. Viileä neste roiskahti auringon kuumentamalle iholle, mutta katse tuskin väistyi kohteestaan. Ymmärrettävästi. Hyviä työntekijöitä on vaikea löytää.

Pyyhin hikeä otsaltani ja jatkoin siivoamista. Kaavin ruskeita pallukoita lapioon ja heilautin ne kottikärryihin. Aurinko porotti, ja kadehdin Andyn asemaa. Mutta aina ei voi itse olla se, joka saa chillata.

Pihan laidalla Timmyn ja Bean huoneet loistivat jo puhtauttaan, ja toisaalla Dylan ja Elvis odottivat minua siivoamaan lounaansa jäljet. Kaikki kohtelivat minua ystävällisesti ja tuntuivat arvostavan panostani. Se lämmitti sydäntäni.

Pyrin myös ennakoimaan asiakkaideni tarpeita. Kun Star seisahti eleettömästi mutta määrätietoisesti viereeni, ryhdyin heti hieromaan lukkiutuneita niskoja. Vaikutti siltä, että ymmärsin vihjeen oikein. Se oli helpotus, sillä Star oli aiemmin asunut Hollywood-näyttelijän luona ja tottunut hyvään palveluun. Toisaalta Star oli joutunut kokemaan myös syrjintää: Star on hermafrodiitti, ja kuten valitettavan usein käy, Starin lähimmäisten on ollut välillä vaikea suhtautua tilanteeseen.

Päivän kuumimpaan aikaan vetäydyin kuistin varjoon hörppäämään vettä. Koska Emmet seisoi jo ainoalla penkillä, nojailin seinään. (Emmet saattoi tosin olla myös Jasper. En ollut vielä oppinut erottamaan identtisiä kaksosia toisistaan, enkä kehdannut kysyä.) Vihreät laitumet lepäsivät kukkuloiden lomassa, ja keskipäivä soljui hippien paratiisille sopivasti.

Andy ja kumppanit asuvat jonkin matkan päässä Woodstockin kylästä ja sen Jimi Hendrix -paitoja ja batiikkivärjättyjä mekkoja turisteille myyvistä liikkeistä. Ehkä juuri siksi heidän kotinsa, Woodstock Farm Animal Sanctuary, henkii enemmän alkuperäisen rockfestivaalin tunnelmaa. Sekin järjestettiin maatilalla kaukana kylästä, hieman New Yorkista pohjoiseen.

Andy ja sen kanssa mutalammikossa viihtyvät Miss Piggy, Little Dude ja Stanley ovat kaikki teurastamoista ja muista pinteistä pelastettuja sikoja. Timmy ja Bea ovat kalkkunoita, Dylan ja Elvis härkiä ja Star, Emmet ja Jasper vuohia. Useimmat niistä on tuotu tilalle kipeinä, kolhittuina ja pelokkaina.

Kalkkunoista monien, myös Bean, nokka ja varpaat on katkaistu, jotta ne eivät olisi repineet toisiaan lintutilojen tungoksessa. Dylan ja Elvis eivät eläisi enää, sillä maitokarjan sonnivasikoina ne olisivat seisseet koko lyhyen elonsa ahtaassa, pimeässä karsinassa. Vuohista yksi oli jätetty kuolemaan jalka murtuneena ja toisen jalat oli sidottu niin tiukasti, että se hyppii nyt laitumella kolmella jalalla.

Nykyisessä kodissaan ne saavat elää herroiksi, ja kerrankin ihmiset palvelevat niitä.

Minä vietin tilalla vain viikonlopun ja autoin töissä minkä osasin. Iloitsin ajastani asukkaiden kanssa, mutta surin niiden kokemia vääryyksiä. Tilan parisataa eläintä ovat vain pisara maailman sorrettujen eläinten meressä.

Yhdysvalloissa tuotantoeläimiä kohdellaan vielä huonommin kuin Suomessa, mutta suomalaisetkin järkyttyvät vähän väliä tilojensa oloista. Silti juuri ilmestynyt Syötäväksi kasvatetut -kirja kertoo, että neljä viidestä suomalaisesta pitää lihaa tärkeänä osana ruokavaliota ja vain kahdeksan prosenttia on muuttanut tai aikoo muuttaa lihansyöntiään ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin takia. Suosittelen kaikille kirjan lukemista.

Woodstockin tilalla on vaikea ajatella, että tehotuotanto on oikein. Andy, Bea, Star ja muut tilan asukkaat osoittavat vierailijalle, että jokainen eläin on yksilö, vaikka ajattelemme niitä yleensä vain miljoonien massana. Ne muistuttavat, että kykymme viestiä lajien rajojen yli on ihmeellinen ja että tuotantoeläimetkin voisivat olla ystäviämme, jos emme kohtelisi niitä kuin vihollisia.

Andy on iso karju. Sillä on torahampaat ja voimaa eikä juuri syytä rakastaa ihmisiä. Kun se tönäisi pihatossa kärsällään jalkaani, säikähdin. Mitä jos se jyräisi minut? Tai purisi? Kun ymmärsin, että se vain halusi huomiotani, nauroin ääneen. Niin paljon minua ilahdutti, että se haki kontaktia, ja nolotti, että oletin siitä pahaa.

Viikonloppu Andyn vieraana muistutti myös, että vaikka hippien vaatteet olivat usein naurettavia, heidän aatteensa eivät olleet. Rauhaa ja rakkautta, tyypit. Kaikille eläimille. Peace, Andy.

*

Anu Partanen on Brooklynissa asuva kasvissyöjä, joka odottaa eläinten vallankumousta.

Image 10/2012

Julkaistu: 21.12.2012