Apu

Päivänsäteessä työskennellään suurella sydämellä



Päivänsäteessä työskennellään suurella sydämellä

Kolme kehitysvammaisten asumispalvelu-yksikön ohjaajaa lähtee ansaitulle hemmottelulomalle.
Teksti Eve Hietamies
Kuvat Toni Härkönen

Vääksyssä sijaitseva kehitysvammaisten asumispalveluyksikkö Päivänsäde on kiireinen paikka. Se on jopa niin kiireinen, että jos Sirpa Mäkelä haluaa tavata 27-vuotiaan tyttärensä Nooran, hän soittaa etukäteen ja tarkistaa, onko tämä kotona. – Viime keskiviikkona kävimme Lahden satamassa syömässä, Hollolan kirkolla, eräässä toisessa yksityisessä asumisyksikössä, Kiikunlähteellä sekä kahvilla ja ostoksilla Lahdessa Lanttilan kirpputorilla. Kun palasimme kotiin, porukka oli aika reporankaa, asumisyksikön ohjaaja Mari Räty naurahtaa. – Torstaina vierailimme Iitissä kotieläinpihassa, Olgan Farmilla, Räty jatkaa retkilistaa.

Päivänsäteessä tapahtuu koko ajan jotain kivaa – tämä kaikki on ohjaajien aktiivisuuden ansiota. Päiväohjelmassa voi olla lettukestit, mölkynpeluuta, karaokea, retki kanavalle tai jätskikemut.  Yksi unohtumattomimmista reissuista tehtiin Tallinnaan. Laivareissuja on tehty ennenkin, mutta tällä kertaa porukka yöpyi hotellissa. – Asukkaat halusivat shoppailla, ja siinä menikin sitten monta tuntia. He päättivät, että seuraavalla Tallinnan-reissulla viivytäänkin kaksi yötä, Räty kertoo. Jossain vaiheessa Mari Räty huokasi ääneen muille ohjaajille, että kunpa päästäisiin joskus kolmisin Tallinnaan ihaniin hoitoihin.  –Sitten nauroimme, että eihän sellainen toive toteudu. Nyt toteutuu. Elokuun Apu-tonni annetaan Päivänsäteen ohjaajien hemmottelua varten. On sanomattakin selvää, että palkitut valitsivat kohteekseen Tallinnan kylpylähoidot.   Asikkalan keskustassa sijaitseva Päivänsäde tarjoaa ohjattua asumista kehitysvammaisille henkilöille. Yksiköstä tuetaan myös itsenäisesti asuvia kehitysvammaisia.  Asukkaita on 11, neljä naista, loput miehiä. Asukkaiden ikähaitari on 24–53-vuotta.  Jokaisella asukkaalla on oma yksiö, ja yhteisissä tiloissa syödään ja vietetään iltaa. Kerhotoimintaan ja kodinhoidollisiin töihin osallistumisen lisäksi osa asukkaista työskentelee palvelukeskus Oltermannin ruokapalvelussa, osa puolestaan läheisessä Sinivuokon toimintakeskuksessa, joka tuottaa päivätyötoimintaa kehitysvammaisille.  

Päivänsäde-asumisyksikön asukas Jouni osallistuu Apu-tonnin juhlintaan herkuttelemalla mansikka-raparperipiirakalla.

Päivänsäteen asukas Asko pyytää vierailulle kotiinsa ja esittelee uuden vuodesohvan.  Askon keittokomeron seinällä on viikko-ohjelma:  maanantaisin huoneen siivous, torstaina lehtien vienti lehtikeräykseen, sunnuntaisin lukupiiri. Joka maanantai Asko käy ratsastamassa. – Hevosen nimi on Tassu, hän kertoo. Naapurihuoneen Jounikin haluaa vieraita. Hän on kova lenkkeilemään ja osallistumaan leiritoimintaan, tänäkin kesänä leirejä on monta.  Jouni seurustelee toisen asukkaan, Päivin, kanssa ja näyttää meille tyttöystävän valokuvan. Päivänsäteen uusin asukas on Heidi. Hän on töissä Kaarisillassa, joka on toiminut vuodesta 1987 erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden taide- ja toimintakeskuksena   Päivänsäteen esimiehenä toimii Anne Vuorenpää, henkilökuntaan kuuluu kolme ohjaajaa. 53-vuotias Maija Korkeila-Härkönen on koulutukseltaan kehitysvammaisten hoitaja ja on työskennellyt Päivänsäteessä 14 vuotta. Kehitysvammaisiin erikoistunut lähihoitaja Katja Ala-Hemmilä, 40, on toiminut Päivänsäteen ohjaajana seitsemän vuotta. Henkilökunnan uusin tulokas, lähihoitajan koulutuksen saanut 49-vuotias Mari Räty on tehnyt töitä Päivänsäteessä vuoden. –  Työnämme on auttaa asukkaita arjessa. Toiset tarvitsevat enemmän apua, toiset vähemmän, mutta yksin he eivät pärjäisi, Maija Korkeila-Härkönen kertoo. – On katsottava vähän perään, ettei kolmenkymmenen asteen pakkasessa mennä sortseissa ulos, Katja Ala-Hemmilä jatkaa. Avainsana on yhteisöllisyys ja kodinomaisuus. Päivänsäde ei ole pelkkä asumisyksikkö vaan perhe. – Kun tulen töihin, tulen kuin toiseen kotiin, Mari Räty miettii. – Kerran aviomieheni tuli Päivänsäteeseen tekemään putkihommia. Asko oli paikalla ja sanoi: ’Katja ei ole kotona, mutta mulla on avain ja voin päästää sinut sisään.’ Askon lausahdus ’Katja ei ole kotona’ kertoo paljon tekemästämme työstä ja tästä paikasta, Katja Ala-Hemmilä hymyilee.   Apu-Tonnia varten tulee paljon hakemuksia, joten tuomaristo joutuu tekemään kiperiä valintoja. Lähes jokainen hakemus ansaitsisi tonninsa. Nyt jaettavan Apu-tonni-hakemuksen taustalla on Sirpa Mäkelä, joka on itsekin työskennellyt lähes 40 vuotta hoitoalalla. Mäkelän tytär Noora muutti Päivänsäteeseen viitisen vuotta sitten. Äiti sai seurata vieressä, kun tytössä tapahtui valtava muutos. – Noora muuttui myönteiseen suuntaan. Aikanaan kaikki kävi eikä hän pistänyt hanttiin missään asiassa. Nyt Noora osaa tarvittaessa polkaista jalkaa, äiti sanoo tyytyväisenä. Sen lisäksi, että Päivänsäde on nostanut tyttären itseluottamusta, Sirpa Mäkelä on ennen kaikkea ihaillut Marin, Katjan ja Maijan uskomatonta työpanosta. ”Nämä tytöt tekevät enemmän kuin palkka edellyttää. He huomioivat jokaisen pienenkin asian vammaisten tarpeesta. He tekevät työtään rakastaen aidosti jokaista asukasta. Töitä ei saisi viedä kotiin edes ajatuksissa, mutta nämä vievät. He ovat todella enkeleitä, jotka eivät koskaan pääse yhdessä ilottelemaan, koska heitä on vain kolme ja aina joku on töissä”, Sirpa kirjoitti. Hänen mielestään Päivänsäteen ohjaajat ovat ansainneet Apu-tonnin yhteiseen hemmotteluhetkeen, olkoon se teatteri illallisineen, kylpyläpäivä tai mikä tahansa, ”jotta he saisivat kerrankin hauskutella yhdessä, kuten he hauskuttavat Päivänsäteen asukkaita”. – Päivänsäteen tytöt tekevät työtään täydellä sydämellään, Mäkelä sanoo. Hän kertoo, kuinka asukkaat halusivat katsoa jääkiekko-ottelua, mutta nettiä ei saatu toimimaan television kautta. Tärkeä peli oli jo alkamassa. Ohjaaja Maija Korkeila-Härkönen palasi kotoaan takaisin työpaikalleen auttamaan, että porukka sai nähdä ottelunsa.

Viime kesänä Päivänsäteen asumisyksikössä tehtiin iso remontti. Asukkaat evakuoitiin puoleksi vuodeksi  Ehtookodon puolelle, ja yksi joutui 30 kilometrin päähän Padasjoelle.  Ohjaajat päättivät, että Padasjoelle pitää lähteä käymään. Oli välitettävä tärkeä viesti: ”Sinua ei unohdeta, kuulut edelleen samaan joukkoon, vaikka asutkin jonkin aikaa vähän kauempana meistä muista.” – Jos joku muuttaa pois, ohjaajat pitävät huolen siitä, että tämä kuuluu edelleenkin perheeseen, vaikka ei asu enää Päivänsäteessä, Sirpa Mäkelä kehuu. – Ystäviä on hyvä olla. Ystävät ja perhe on kaikkein tärkeintä, asukas Heidi miettii. – Tämä on hyvin yhteensitoutunut ryhmä: he pitävät huolen toisistaan ja auttavat toinen toisiaan. Kun lähdemme lenkille, porukalla odotetaan hitainta, ohjaaja Mari Räty jatkaa.

Kun ihminen pitää työstään, se näkyy. Ohjaajilla on hymyt herkässä, ja Päivänsäteessä kaikuu nauru.  Sirpa Mäkelä on Apu-tonnin kunniaksi tuonut kaksi täytekakkua. Kahville pyydetään paikalla olevat asukkaat: Jouni, Asko, Noora, Heikki, Heidi ja Kalevi. – En haluaisi tehdä mitään muuta enkä olla töissä missään muualla. Tuki on aina lähellä. Voimme soittaa toisillemme vaikka kesken lomaa, kukaan ei nokkaannu, Mari Räty sanoo. – Me ohjaajat olemme aika samanhenkisiä. Teemme ja ajattelemme samoja asioita, ja meillä on tällainen yhtä köyttä -yhdistys. Asukkaan hyvinvointi ja hyvä olo on meille ykkösasia, Maija Korkeila-Härkönen jatkaa. Rädyllä on neljä lasta ja kaksi lapsenlasta, Ala-Hemmilällä neljä lasta ja Korkeila-Härkösellä kolme. Silti rakkautta ja huolenpitoa riittää työpaikalla Päivänsäteen asukkaille. – Paras palkka tulee siitä, että asukkaat ovat iloisia ja onnellisia. Huomenna menemme Padasjoelle katsomaan kesäteatteriin Rollaattorikapinaa, ja ensi viikolla Vesivehmaan Jenkkapirtille kuuntelemaan Lasse Hoikkaa ja Souvareita, Mari Räty kertoo. – Joko nyt ymmärrät, että tänne kannattaa aina soittaa etukäteen, Sirpa Mäkelä naurahtaa. 

Julkaistu: 10.8.2017