Apu

Päivä eläinsairaalassa

Päivä eläinsairaalassa

Viikin yliopistollisessa eläinsairaalassa autetaan pieniä ja isoja eläimiä. Valmiudessa ollaan yötä päivää. Vuosittain yli 20 000 eläinpotilasta saa eläinsairaalasta avun.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Viikin yliopistollisessa eläinsairaalassa Helsingissä ei ole kahta samanlaista päivää. Joka päivä saapuu kymmeniä uusia potilaita. Osa viipyy eläinlääkärin luona hetken, osa jää päiväksi, osa vielä pidemmäksi aikaa. Pieneläinsairaala vilkastuu hiljalleen yön jäljiltä vastaanottamaan uusia potilaita. 

Puoli kahdeksalta aamulla asiakkaita alkaa hipsiä sisään. Kaikki ilmoittautuvat ensin potilastoimistoon. Sovitut leikkauspotilaat tulevat ensimmäisinä heti aamusta.  Tänään tiedossa on vain kolme leikkauspotilasta, mutta päivän mittaan määrät tapaavat muuttua. Hevossairaalassa aamu aloitetaan hieman myöhemmin.  Sairaalassa pieneläimet tulevat pääasiassa ensin sisätautien poliklinikalle,  kertoo eläinlääkäri Okko Sukura – Tämä on ensimmäinen taso, jossa tehdään tilanteen arvio, perusselvitykset, arvioidaan potilaan hoidon ja jatkotutkimuksen tarve sekä selvitetään omistajan resurssit. Sitten tehdään hoitosuunnitelma ja päätetään, siirretäänkö potilas esimerkiksi sisätautien osastolle, jossa on resurssit tarkempaan jatkodiagnostiikkaan, Sukura kertoo. Pieneläinpuolella ensimmäisten joukossa vastaanotolle kutsutaan 10-vuotias skotlanninterrieri Mauno. Koira on menossa maksakontrolliin. Päivän aikana Maunolle tehdään useampia tutkimuksia, joten omistaja Minna von Reiche voi lähteä. Näin toimitaan useimmiten, jos tiedetään, että päivän aikana kaikkea ei saada tehtyä. Omistajien olisi turha odotella koko päivää. 

Skotlanninterrieri Mauno on tullut kontrolliin maksarappeuma­sairautensa takia. Kandidaatti­opiskelija Elina Lehinsalo kerää Maunon tiedot ja kyselee oireista. Hyväntuulista Maunoa on helppo käsitellä. Lehinsalo tekee yleistutkimuksen ja tutkii Maunon hampaat ja korvat ennen kuin hän kutsuu eläinlääkärin paikalle.

Viikissä on tavallista, että eläinlääketieteen opiskelijat ottavat lemmikit vastaan, sillä yliopistollinen eläinsairaala on myös opetussairaala.  Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta on Suomen ainoa eläinlääkärikoulutusta tarjoava yksikkö. Tiedekuntaan kuuluu tutkimus- ja opetussairaalana toimiva Yliopistollinen eläinsairaala. – Päätehtävämme on opettaa, kertoo eläinsairaalan johtaja Jussi Anttila. Eläinlääketieteellisen opiskelijat oppivat käytännön taitoja sairaalan arjessa. – Opiskelijat ovat kiinteä osa organisaatiota. Heillekin suunnitellaan työvuorot. Yhdellä vuosikurssilla on 70 opiskelijaa. Kolme ensimmäistä opiskeluvuotta opetellaan eläimen anatomiaa ja sitä, mikä on terve eläin. Nelosvuoden opiskelijat pääsevät hiljalleen mukaan eläinsairaalan arkeen, ja viidennen vuoden kandidaattiopiskelijat ovat jo täydessä touhussa. – Henkilökuntaa on päälle sata, ja opiskelijoita mukana työnteossa noin 40. Määrät vaihtelevat tietenkin paljon, kun sairaalaa pyöritetään ympäri vuorokauden viikon jokaisena päivänä, Anttila kertoo.

Päiväsaikaan eläinsairaalaan tulee pääasiassa ajanvarauspotilaita, yöllä on päivystys hätätapauksille. Pieneläinsairaala ja hevossairaala eivät hiljene täysin koskaan. Hevospuolella tarvitaan yöllä kaksi päivystävää lääkäriä, mutta pieneläinpuolella yksi riittää. Lisäksi öisin  molemmilla puolilla valvoo hoitajia  ja eläinlääkäriopiskelijoita.  Eläinsairaalassa hoidetaan kotieläimiä ja hevosia, mutta kansalaiset saattavat tuoda sinne myös loukkaantuneita luonnoneläimiä. Tänään sairaalan tuodaan rusakko. Ensisijaisesti luonnonvaraiset eläimet pitäisi toimittaa Korkeasaaren villieläinsairaalaan, loukkaantuneita otetaan kyllä vastaan silloin kun Korkeasaari on kiinni. Viiikkin voi tulla potilaaksi millainen eläin vain, mistä tahansa. Osa eläimistä tulee lähetteellä toisaalta, sillä Viikissä osaaminen on erityislaatuista ja mahdollisuudet vaativiin toimenpiteisiin ovat hyvät. 

Eläinsairaalaan on aamulla tuotu pieni rusakko, jolla ei ole minkäänlaista toivoa. Rusakko lähetetään viimeiselle matkalleen mahdollisimman nopeasti, jotta se pääsee kärsimyksistä. Eläinlääkäri Okko Sukura kertoo, että rusakon takapää on toimintakyvytön, ja eläin shokkitilassa. Viikkiin tuodut luonnoneläimet päätyvät usein lopetettaviksi.

Kello on noin kahdeksan aamulla, kun eläinlääkäri Okko Sukura kertoo, että hänelle on tulossa kolme potilasta hyvin nopealla aikataululla. Lemmikkirotta, jolla on kasvainmuutoksia, lopetetaan. Omistajat ovat antaneet luvan käyttää rottaa opetus- ja tutkimuskäytössä.  – Tällaisessa tilanteessa yliopistolle luovutetaan kuollut eläin, ja sitä hyödynnetään opetuksessa ja tutkimuksessa. Se on meille hyvin arvokasta, Sukura kertoo. Tutkimus on tärkeä osa eläinsairaalan toimintaa. Sairaalan kanssa on mahdollista tehdä monenlaisia tutkimuksia, jotka edistävät lääketieteen kehityksessä.  Alkuvuodesta pieneläinsairaalassa tehtiin lääketutkimus uudella tutkimusvalmisteella, jonka todettiin muuttavan lemmikkien rauhoituksen ja nukutuksen entistä turvallisemmaksi. 

Kello 9 silmälääkäri Elina Pietilä vastaanottaa viisikuukautisen bostoninterrieri  Louien. Sen omistaja Stephanie Zoggi on tullut tutkituttamaan koiransa silmät.  Sairaalassa on paljon potilaita, mutta lääkärit, hoitajat ja opiskelijat antavat jokaiselle potilaalleen tarvittavan määrän aikaa. Kiire ei näy silloin, kun eläintä hoidetaan. Uusia potilaita saapuu vastaanottoaulaan lähes koko ajan. Marja Muranen kertoo odottaneensa viimeiseen minuuttiin asti ulkona ennen kuin uskalsi tulla sisälle, koska hän ei tiennyt, miten serra de airesinpaimenkoira Minka reagoi toisiin eläimiin uudessa tilanteessa. Minka käyttäytyy kuitenkin hienosti, vaikka selvästi vähän jännittää. Kello 10 eläinfysioterapeutti Kirsti Lind kutsuu Minkan vastaanotolleen. Huostaanotetun koiran käytös ulkotiloissa on osoittautunut haastavaksi.  Ensimmäisenä koiran käytöstä katsotaan ulkona kävellen, sitten siirrytään fysioterapiahuoneeseen, jossa Lind tekee tuttavuutta Minkan kanssa rauhassa, luottamusta luoden. Pian Minka rentoutuukin ja antaa tutkia itseään. 

Bostoninterrieri Louien vilkkuluomen kyynelrauhanen on pullahtanut näkyviin. Vaiva ei ole vaarallinen, mutta hieman ­pahannäköinen. Lääkäri yrittää vetää vilkkuluomen paikoilleen ilman kirurgiaa, mutta todennäköisesti Louieta odottaa silmäleikkaus. 

Kello 11 siirrymme hevossairaalaan, joka on rakennuksen toisessa päässä. Sitä lähestyessä ei voi erehtyä määränpäästä. Talleilta tuttu haju tulee vastaan heti. Hirnuntaa ja kavioiden kopsettakin kuuluu. Tilat ovat isoja pieneläinsairaalaan verrattuna. Karsinoiden ja toimenpidehuoneiden lisäksi hevossairaalassa on kaksi leikkaussalia ja röntgenhuone, muutama käytäväpaikka ja erityisosasto. Joissain karsinoissa on valvontakamera.  – Tehohoidossa olevaa varsaa valvotaan kaiken aikaa, kertoo hevossairaalan johtaja ELL Kati Niinistö. Tilat mahdollistavat hevosten laadukkaan tutkimuksen ja hoidon päiväpolikliinisille potilaille sekä sairaalassa pidempään viipyville hevosille.  Nyt hevossairaalassa on ähkypotilaita, jalkavaivaisia potilaita, yksi hammas­potilas ja kaksi lopetettavaa hevosta. – Hevosten määrä vaihtelee, talvella saattaa olla vain pari sisällä, mutta parhaimmillaan parikymmentä, Niinistö sanoo.  Hevossairaalassa vaatteet likaantuvat helposti, ja työ vaatii fyysistä voimaa.  – Nukutettujen hevosten kuljetukseen ja synnytysapuun tarvitaan hyvää kuntoa. Aloin taas käydä punttisalilla, kun voimat eivät riittäneet, Niinistö naurahtaa.

Yliopistollisessa eläinsairaalassa eläimet ovat etusijalla. – Eläinten omistajat tulevat tänne, kun niiden perheenjäsenellä on hätä. Fokus on aina eläimessä, Jussi Anttila sanoo. Päivän aikana voi tulla hyvinkin erilaisia potilaita, ja suunnitelmat muuttuvat. Pieneläinkirurgi Mikael Morelius paketoi juuri pienen koiran jalkaa. Sen kimppuun oli hyökännyt iso koira. Koiraa on operoitu jo muutama tunti, mutta kohta se on valmiina teho-osastolle valvottavaksi. 

Marja Murasen ja Minkan yhteinen taival on kestänyt vasta kaksi kuukautta. Muranen adoptoi huostaanotetun kuusivuotiaan koiran Löytöeläintalosta. Minkasta ei tiedetä paljoakaan. Sisätiloissa se on hyvin reipas, mutta ulkona pelot ottavat vallan, ja koiran käytös muuttuu täysin. Nyt se on omistajansa kanssa selvittämässä, johtuuko käytös kivusta. Fysioterapeutti Kirsti Lind toteaa, että Minkan nivelet ovat hieman yliliikkuvat, mutta mitään vakavaa ei ole; käytös tuskin johtuu kivusta. Kuntoutus riittää hoidoksi, mutta Lind suosittelee silti ortopedillä käyntiä.

Kello lähestyy yhtä, Morelius lähtee vastaanottamaan seuraavaa potilasta. Teho-osastolla on kahdeksan potilasta, kaksi kissaa, loput koiria. Laitteet piippaavat ja mittaavat elintoimintoja. Eläimet eivät koskaan ole yksin. Omistajat saavat vierailla tehohoidossa lemmikkiensä luona kerran päivässä. He saavat ulkoiluttaa, syöttää ja antaa rapsutuksia karvaisille perheenjäsenilleen.  Tänään pieneläinpuolelle on tullut vain koiria ja kissoja. Eksoottisten eläinten huoneessa ei ole ketään. Siellä voisi olla lintuja, jyrsijöitä, kaneja, frettejä, matelijoita, kaloja ja muita pikkulemmikkejä. Yliopistolliseen eläinsairaalaan kuuluu myös Mäntsälässä sijaitseva Saaren klinikka, jossa hoidetaan tuotantoeläimet.  Yhteistyötä tehdään kaikkien sairaala-yksiköiden kanssa.  – Kun tuotantoeläinsairaalan eläinlääkärin minipossulla oli silmäongelma, mini- sika tuli hevossairaalaan, pieneläinsairaalasta tuli silmälääkäri, ja tuotantoeläin- sairaalasta sikoihin erikoistunut erikoiseläinlääkäri. Näin saatiin yhdessä hoidettua potilas, Anttila kertoo. Hevossairaalaan tulee satunnaisesti alpakoita, ja Mäntsälästä joskus lehmiä.  – Ilmeisesti Ähtärin pandat tulevat myös tänne, koska meillä on yhteistyötä heidän kanssaan. Kiinalaiset ovat jo käyneet tarkistamassa tämän paikan, Kati Niinistö sanoo. Vuosittain pieneläinsairaalassa on potilaskäyntejä noin 18 000, hevossairaalassa 2 700.

Iltapäivällä pieneläinpuolen hoidokkien omistajat alkavat saada puheluita, että heidän lemmikkinsä ovat valmiita lähtemään kotiin.  Joitain odotetaan jo aulassa. Suurin osa perheenjäsenistä pääsee pois samana päivänä, mutta osa joutuu jäämään teho-osastolle tarkkailuun.  Skotlanninterrieri Maunon tutkimukset on varmaan jo tehty, ja luultavasti se haetaan pian kotiin. 

Teksti Ellanoora Kauppila, kuvat Petri Mulari

Julkaistu: 3.9.2017