Mieli on melkein Muumilaakson marraskuussa, pitkä pimeän tunneli on alkamassa.

Tänäkin aamuna märkää ja pimeää, melkein lumisadetta, mutta ei sittenkään Helsingissä. Kerron kuusivuotiaalle lapsenlapselleni Lilianille, että talvi viivyttelee täällä tuloaan avoinna olevan meren takia.

- Hm, kuuluu auton takapenkiltä.

Sitten autosta Suomen Kansallisteatterin suuren näyttämön ovista sisään, ja samassa joulun lumo, joulun suloinen odotus, se täyttymystä parempi, valtaa lapsenlapsen ja myös mumminsa.

Nukketeatteri Sytkyjen Juha Laukkanen saa hiljentymään kokonaisen päiväkotilaumallisen, kun hän alkaa kysellä ja kertoa joulusta. Yli satavuotias talokin kuuntelee, taitaa nurkissa häivähtää joku utelias kummituskin.

Laukkanen johdattaa laumansa toisen kerroksen lämpiöön ja Tsaikovskin lumoavan Pähkinänsärkijä-baletin musiikin soidessa hiljaa taustalla hän esittää muutamalla nukella suloisen tarinan Klaara-tytöstä, hänen lahjaksi saamastaan pähkinänsärkijästä, kolmipäisen hiirikuninkaan uhkasta ja Klaaraa pelastamaan saapuvasta prinssistä...

Ja ihme tapahtuu: marraskuun kamaluudet ja mielessä myllertävät huolet katoavat, valot tuikkivat samettiverhon syvyyksistä kuin tähdet talven kauneimpana pakkasyönä.

Meidän joulunodotuksemme alkoi tänään. Suosittelen Pähkinänsärkijää kaikille lapsille, lapsenmielisille, vanhemmille ja isovanhemmille!