Eeva

Pahan kukat antaa kasvot syrjäytymiselle

Pahan kukat antaa kasvot syrjäytymiselle

Henkilöhahmot tahtovat jäädä paikoitellen irrallisiksi ja sanoma hukkuu erikoistehosteiden ja rap-musiikin räimeen alle.
Teksti Sanna Wallenius
Mainos

Yhteiskunta on täynnä lieveilmiöitä, joiden todellisesta tilasta monella suomalaisella ei ole realistista käsitystä. Nuorten tekemät ryöstöt ja pahoinpitelyt näkyvät päivälehden kulmassa pieninä uutisina, jotka luemme usein asenteellisesti tai pikaisesti ohittaen. Syrjäytymisen ongelma pysyy etäällä, ellei se kosketa omaa perhettä tai ystäväpiiriä.

Antti Jokisen ohjaama Pahan kukat sukeltaa aiheeseen kertomalla yhden perheen tarinan. Eero Aho näyttelee uskottavasti uusperheen isää, joka yrittää suojella 15-vuotiasta Sipe-poikaansa (Viljami Nojonen) rikoksen polulle eksyneeltä velipuoleltaan (räppäri Juno). Lähiöjengeissä pyörivä poika myy huumeita, varastelee ja päätyy kerta toisensa jälkeen poliisin käsiin. Isäpuoli haluaa uskoa parempaan, muttei löydä keinoja kumpaakaan poikaa auttaakseen. Kodin ilmapiiri muuttuu pelokkaammaksi sitä mukaa, kun ongelmien vyyhti syvenee. Perheen äiti (Alma Pöysti) on niin lukossa, ettei osaa toimia ollenkaan.

Elokuva on tarpeellinen kurkistus jenginuorten kovaan maailmaan, jossa tulevaisuus on valitettavan usein ennalta käsikirjoitettu. Syrjäytymisen teemasta olisi voinut tarinassa saada enemmänkin irti, jos elokuvaa olisi uskallettu kuljettaa hieman syvemmälle. Nyt henkilöhahmot tahtovat jäädä paikoitellen irrallisiksi ja sanoma hukkuu erikoistehosteiden ja rap-musiikin räimeen alle.

Julkaistu: 30.9.2016